Töitä ja tyyny
Ihanaa kun on ollut näitä lyhkäsiä viikkoja töissä. Hirveää hulinaa koko ajan, taitaa hoitolapsetkin jo olla loman tarpeessa (niin kuin me hoitajatkin). Onneksi ilmat ovat suosineet meitä tällä viikolla ja olemmekin ulkoilleet monta tuntia päivässä. Ensi viikolla askarrellaan naamarit töissä ja pidetään pienet vappuhulinat. Äitienpäiväksi istutettiin auringonkukat pieniin ruukkuihin ja lapset saivat koristella ruukut. Kyllä äidit tulevat olemaan iloisia näistä lahjoista <3
Oman pojan koululla oli keskiviikkona tapahtuma, jossa oli eri pisteitä, joiden avulla kerättiin rahaa tulevaa leirikoulua varten. Meidän perhe oli kuuraamassa talvirenkaita puhtaiksi. Sillä luokka tienasi päälle 100€ yhteiseen kassaan.
Tytär on lähdössä ensi kuussa englannin ryhmänsä kanssa neljäksi päiväksi Lontooseen. Tätä äitiä taitaa jännittää enemmän kuin tytärtä. Vielä mietiään rahasummaa, millä siellä pärjäisi mukavasti tuon ajan. Matkan hintaa sisältyi tietenkin ruoka ja hotelli, mutta mitäköhän liikkumiseen ja pieneen shoppailuun pitäisi varata??? Jos sinulla olisi jotain ideaa summasta, laitahan kommenttia.
Tämän viikon ompeluna tein lattiatyynyn olkkariin, siinä on kiva köllötellä ja katsella leffoja tai pelailla. Poika oli testaajana ja piti tyynystä niin paljon, että köllötteli siinä sitten koko illan.
Aurinkoa päiviinne ja iloista viikonloppua!
Vain elämää pähkinänkuoressa
Olen tosi väsynyt tuosta työrupeamasta mitä tällä viikolla olen tehnyt. Torstainakin tein töitä melkein 12 tuntia. Toisaalta ei pitäisi valittaa, niin moni on kuitenkin ilman töitä. Olen onnekas, että saan tehdä työtä, joka on kiinnostavaa ja jossa on mahdollisuus lisäkouluttautua. Odotan jo aprillipäivän koulutusta positiivisesta pedagogiigasta, lapsien tyyli oppia tekemällä ja leikkimällä on aina kiehtovaa.
Ensi viikolla tapahtuu myös kotirintamalla paljon. Keskiviikkona menemme vanhempainiltaan, jossa pitäisi olla jo päätettynä pojan luokkaretki kuudennella luokalla, poika on nyt neljännellä. Torstaina vietämme 18-vuotis hääpäivää mieheni kanssa. Sovittiin ettei nyt ostella lahjoja toisillemme, kun tässä kuussa on muitakin menoja, nimittäin poika täyttää 11 vuotta. Perjantaina on ystävänpäivä ja myös taas siellä koululla vanhempainvartti. Poika ei saanut joulutodistusta, joten kaikki vanhemmat käyvät opettajien kanssa arviointikeskustelun. Tyttären kouluun toimitettava huoltajien kuulemislomake yhteishakua varten, tytär saa täyttää opon kanssa koululla lomakkeen, menee kuulemma näin kerralla oikein. Tytär on kiinnostunut kaupallisesta alasta ja aikoo hakea merkonomilinjalle ammattikouluun.
Viikon lempparipuuhana olen tehnyt pistaasin kuorista magneetteja, tässä ohjetta kuvien kera.
Työ mietteitä
Tällä viikolla on vaan keskitytty työntekoon. Pieniä ihmisiä on paljon meillä hoidossa. Olen ehkä ikävää hoitohenkilökuntaa, koska mielestäni varsinkin alle kaksi vuotiaan paikka on kotona oman vanhemman kanssa, ei hoidossa. Harva tätä kai sanookaan ääneen, mutta minä sanon. “Pakko mennä töihin kun just ostettiin uus asunto” on tosi usein kuultu syy miksi alle yksi vuotias tai juuri sen vuoden täyttänyt tuodaan hoitoon. Pitääkö se asunto juuri silloin ostaa kun pieni on vielä pieni. Minun mielestäni töitä kyllä ehtii tehdä ihan sinne hautaan asti vaikka, mutta lapsi on vain kerran pieni, sitä aikaa ei koskaan saa takaisin. Priorisointi on se mitä ihmisten pitäisi tehdä, mitkä asiat ovat tärkeitä tällä hetkellä, onko se yhdessä olo oman lapsen kanssa vai uusi asunto/auto/lomamatka.
Tällaiset asiat mietityttävät meitä hoitajia, ainakin minun työpaikassani. Mielelläni kuulen mielipiteitä muiltakin lastenhoitajilta.
Tietenkin on perheitä, joissa lapsen todella on parempi olla siellä hoidossa osa päivästä, eikä kotona, ehkä siellä hoidossa onkin paremmin asiat kuin kotona. Näitäkin on tässä uran aikana tullut vastaan. Sellaista tilannetta ei toki toivo yhdellekään lapselle ja äitinä se koskettaa aina ja syvältä.
Joinain päivinä oma työ on myös raskasta. Huomaan, että monilla ihmisillä on väärä kuva meidän työstämme. Kuvitellaan, että lapset leikkivät keskenään ja me hoitajat istumme rupatellen ja kahvia ryystäen, sohvalla koko päivän. Näin ei todellakaan ole, olisikin edes joinain päivinä, voisi olla mukavaa vaihtelua välillä:D Meidän työmme ei suinkaan ole vaan lapsista huolehtiminen, vaikka se päätehtävä onkin. Me täytämme papereita, suunnittelemme toimintaa useiksi kuukausiksi eteenpäin, mietimme mitä kivaa ja kehittävää saisimme määrärahoilla hankittua lapsille, istumme palavereissa, konsultoimme eri tahoja. Eikä toki unohdeta niitä ihania juhlia, joita pääsemme järjestämään muutaman kerran vuodessa. Kiitosta emme juurikaan saa muilta kuin lapsilta, ihana halaus hoitotädille, hymy ja silmänisku, hipaisu käsivarteen, niillä jaksaa hoitotäti taas tämänkin viikon.
Juttelimme lasten kanssa siitä millainen on hyvä ystävä ja kuka on sinun paras ystäväsi hoidossa. Kun tuli pikkumiehen ( 2v.) vuoro vastata kysymykseen “Kuka on sinun paras ystäväsi hoidossa?” hän mietti vähän aikaa ja vastasi “Outi”, arvatkaa suliko tämän hoitotädin sydän, siinä se oli, syy tehdä tätä työtä, antaa rakkautta, asettaa rajoja ja muistaa halailla usein näitä ihania lapsia.
by Outi with no comments yet
Outi:Viikko paketissa
Mites teidän viikko on sujunut? Meillä töissä alkaa kiire taas nostamaan päätään. Tänä vuonna päätettiinkin, ettei pidetä perinteisiä joulujuhlia, koska ryhmässä on niin paljon pikkuväkeä. Pidämme siis lasten Taidenäyttelyn. Lasta tuodessa pääset tutustumaan lapsesi askarteluihin ja nautit kupposen mehua ja lasten leipomia pipareita. Näin joka perheestä ainakin toinen vanhemmista pääsee osallistumaan. Katsotaan millaisen vastaanoton tämä idea saa. Kevätjuhlina viimeksi pidimme urheiluradan, jonka varrella oli erilaisia pisteitä, joissa yhdessä pääsit lapsesi kanssa touhuamaan. Meidän ryhmässä on tosiaan puolet pieniä ja kun vanhemmat tulevat paikalle, ei varmasti esitykset meidän kanssa tule kiinnostamaan. Peukut pystyyn että tämä tulee onnistumaan.
Tyttären TET (työelämään tutustuminen) on vedetty kunnialla loppuun ja ylpeänä voin sanoa, että kiitettävillä papereilla. Kyllä oltiin miehen kanssa niin ylpeitä.
Poika on yllättänyt meidän kiinnostuksellaan puutöihin. Vitsit, sieltä tulee kotiin niin hienoja juttuja, että oksat pois. Ensimmäisenä teki puupenaalin ja nyt saatiin hieno naulakkokin jo kotiin.
Nyt sitten odotellaan sitä lumentuloa. Viime viikolla ostin ensimmäisen glögitölkin jo kotiin, perinteisestä punaisesta tykkään eniten. Glögiin tykkään laittaa myös mantelilastuja ja rusinoita. Äitini kanssa käytiin bauhausista ostamassa amaryllikset, kaksi kappaletta saatiin alle seitsemällä eurolla. Kukat aukesivat aika nopeasti ja nyt ovat kyllä tosi komean näköiset, minulle yhteen varteen tuli viisi kukkaa. Äiti vielä järjestää itselleen ja miehelleen minijoulua, mutta meitä ei jouluhuolet paina, tosin vapaita odotan minäkin. Nyt vaan nautitaan ihanista tuoksuista ja väreistä.
Hyvää viikonloppua!
