Nov 11thMilon Venuksesta Willendorfin Venukseksi

Inkeri:

 Rv 29

Kroppani muuttuminen raskauden aikana on ollut minulle raskasta. Rintani kasvoivat parilla kuppikoolla jo hyvissä ajoin raskauden alkupuolella, ja olenkin käyttänyt äitiysliivejä noin rv 15 lähtien. Mahaani on sen kasvun myötä levinnyt isot ja todella näkyvät raskausarvet. Raskausarpia on alkanut ilmestyä myös lantiolle.

En ollut ennen raskauttakaan mikään pieni nainen, 175 cm pitkänä ja yli 80 kiloa painavana minulla oli kyllä ylimääräistä, mutta olin saanut mielessäni kehonkuvani melko hyväksi. Olin kurvikas, näyttävä nainen.  Vaikka tiesin teoriassa, mitä keholleni tapahtuu raskauden aikana, en osannut odottaa tätä.

Pariisissa, Louvressa sijaitseva Milon Venus kuvaa hyvin kehonkuvaani ennen raskautta. En tosiaankaan väitä kroppani näyttäneen noin hyvältä ennen raskautta, mutta eikö kuka tahansa olisi tuohon tyytyväinen? Tunsin itseni kauniiksi ja haluttavaksi naiseksi. Minua ei hävettänyt keikistellä miehelleni ja olinkin seksuaalisesti hyvin aktiivinen. Tein usein aloitteita.

Tietenkin muutos alkoi pikkuhiljaa. Aluksi rintojeni turvotus oli jopa hauskaa, myös mies tykkäsi siitä, kun rintani vähän pursuivat. Niiden aristus alkoi vasta vähän myöhemmin.

Vaikka vatsa vähän pyöristyikin, minulle tuli kunnollinen raskausmaha vasta joskus viikkojen 18-20-paikkeilla.  Siihen asti näytin vain lihoneelta. Seksihaluni katosivat täysin. Mahani oli turvonnut, rinnat kipeät, ja pelkäsin toista perättäistä keskenmenoa kuollakseni.

Tällä hetkellä tunnen näyttäväni oikealla puolella olevalta kuvalta. Willendorfin Venus on vanha hedelmällisyyden symboli, joten kai se on jollain tasolla sopivaa. Kasvoton nainen, pelkkää rintaa, vatsaa ja reittä. Ihanaa. Kun katson peiliin, tunnen näyttäväni juuri tuollaiselta. Miten kukaan voisi haluta tuollaista naista?

Mies on tukenut minua, kehunut ja muistuttanut etten turhaan näytä tällaiselta, kroppani on nyt “lainassa” Vauvalle, ja Vauva tekee siitä itselleen sopivan. Jokaisella makkaralla ja raskausarvella on syynsä, mutta silti minusta tuntuu niinkuin peilissä katsoisi joku muu. En tunne itseäni kauniiksi.

Tämä on todennäköisesti erittäin yleistä raskaanaolevien naisten keskuudessa. Muistan, kun ennen raskautta ihmettelin sitä, kun raskaana olevat naiset valittivat rumaa oloaan, koska minusta raskausmaha oli kaunis. Nyt ymmärrän. Se muutos seksikkäästä nuoresta naisesta “Äidiksi” on aika suuri.

Seksihaluni ovat pikkuhiljaa alkaneet palata, mutta silti tunnen häpeää kehostani, en uskalla esitellä itseäni Miehelle, vaikka tiedän että hän rakastaa Minua, eikä pelkkää kroppaani. Odotan innolla sitä, että saan vanhan kroppani takaisin aikanaan. Tiedän, ettei prosessi ole helppo, mutta se on mahdollista.

Se on mahdollista minulle, mutta myös jokaiselle kohtalontoverilleni, joka painii raskauskilojen ja raskaudenaikaisen huonon kehonkuvan kanssa!

Tässä vain yksi näkökulma kropan muuttumisesta, vain minun kokemukseni.