• Mistä on kyse?

      Seitsemän naista päättivät blogata yhdessä vuoden arjesta ja ajatuksista laidasta laitaan. Luvassa on kaikkea arjen kaaoksenhallinnasta pullantuoksuun - ja hyvin kauas siitä, polyamoriasta monikulttuurisuuteen, tuunauksesta eläimiin ja lyhyesti sanottuna - kaikkea mitä näiden naisten arkeen mahtuu.

      Bloggauspäivät on jaettu seuraavasti. Järjestyksessä voi joskus henkilökohtaisista syistä tulla muutoksia.
      Maanantai: Inkeri
      Tiistai: Malla
      Keskiviikko: Sinead
      Torstai: Saphira
      Perjantai: Outi
      Lauantai: minttis
      Sunnuntai: MeAn

      Kirjoitukset

      • Uudet tuulet puhaltavat
      • Katoaminen ja paluu vain kadotakseen jälleen.
      • Loppu. The end!
      • Pienimuotoista haikeutta ilmassa
      • Loppu hyvin, kaikki hyvin

      Kommentit

      • peliculas on Vappu, työväen juhla
      • black on Mä olen vain viidesosa ja se ahdistaa
      • xxx on Kännykkäpaasto ja iltapäiväulkoilua
      • vieroitusoireet on Vappu, työväen juhla
      • nettisivut on Vappu, työväen juhla

      • October 2014
      • September 2014
      • August 2014
      • July 2014
      • June 2014
      • May 2014
      • April 2014
      • March 2014
      • February 2014
      • January 2014
      • December 2013
      • November 2013
      • October 2013

      Kategoriat

      • Blogista
      • Inkeri
      • Malla
      • MeAn
      • minttis
      • Outi
      • Saphira
      • Sinead
      • Uncategorized

      Tagit

      ahdistus arki askartelu Ikävä isi Joulu juhla kalastajalanka kehonkuva kesä kirjat kirjoittaminen koti koulu lapset Loma lääkkeet masennus minttiksen arki muistot Musiikki onnellinen opiskelu perhe Polyamoria Rakkaus raskaus runo silmä sipulipussi sisaruusrakkaus syksy synnytys Synttärit Tallielämää talvi tulevaisuus työ työ stressi rakkaus täytekakku unet uusi vuosi vapaat viikko villasukka

      Muuta

      • Log in
      • Entries RSS
      • Comments RSS
      • WordPress.org
    • Jan 5thLangasta muistoon

      MeAn 05.01.2014

      Onnellista Uutta Vuotta 2014!

      Vuoden vaihdetta vieteltiin kotosalla lasteni kanssa. Lasten mentyä nukkumaan katsoimme avokin kanssa Drive- elokuvan. Rauhallisesti vuosi vaihtui. Tinat valettiin, rahaa ne eivät ainakaan tienneet. Toivottavasti rakkautta senkin edestä, sekään kun ei ole niin itsestään selvä asia.

      Tämä vuosi on alkanut suhtkoht tehokkaasti. On vaihdettu järjestystä ja laitettu turhaa tavaraa eteenpäin. FB:n kirppari on kyllä kätevä ja helppo kanava siihen touhuun. Välillä vaan jään katselemaan toisten myytäviä juttuja niin, että meinaa iskeä ostointous. Vielä toistaiseksi olen saanut sen hillittyä. Rakastan kirppareita. On hienoa, että joku on keksinyt sellaiset. Monikin asia on sellainen, että ei ole mitään järkeä edes ostaa uutena, kun käytettynä saa rutkasti halvemmalla. Välillä tuntuu, että ihmiset vain pyytävät ihan älyttömiä hintoja. Mutta onneksi on vielä niitäkin, jotka laittavat vaan hyvän kiertämään pienellä rahalla.

      kuva 2 Kalastajalanka

       Järjestyksen vaihtamisen yhteydessä löysin kalastajalankaa. Olen saanut sen äidiltäni monta vuotta sitten. Äitini teki ennen paljon verhoja, päiväpeittoja ja kaikenmaailman pitsejä siitä. Jossain vaiheessa en pitänyt yhtään kalastajalangasta tehdyistä virkkauksista, mutta maku on sen suhteen muuttunut. Se on ajatonta kamaa. Siitä se innostus sitten lähti, tein sipulipusseja. Kun tekee jotain ilman ohjeita, ei koskaan tiedä mitä tulee, mutta kyllä ne ihan käyttökelpoisia ovat.

      kuva 1Sipulipussit

      Aloitin virkkaamalla kahdeksan ketjusilmukkaa ja suljin ne ympyräksi. Sitten tein ympyrään kymmenkunta kahdeksan ketjusilmukan lenkkiä ja siitä sitten vaan jatkoin aina lenkistä toiseen 8 ketjusilmukan lenkki. Viimeisen kierroksen tein niin että jokaiseen silmukkaan virkkasin pylvään.  (on muuten vaikea selittää mitä sitä oikein on tehnyt: :D )

      Pienempään pussiin tein vähemmän silmukoita.

      Toistaiseksi ovat siis ainakin käytössä ja käyttökelpoisia.

      Kalastajalanka ja sipulipussit herättävät muistoja. Muistoja mummostani, joka kuoli 9 vuotta sitten. Joskus ihmisiä kaipaa vasta sitten kun heitä ei enää ole. Välillä tuntuu, että olisi paljon kysymyksiä, paljon opittavaa, mihin olisin voinut saada vastauksia ja neuvoja, jos olisin kysynyt ajoissa. Paljon asioita jäi sanomatta, liian paljon. Mielestäni mummoni lähti liian nopeasti ja liian aikaisin.  Hän ei ehtinyt nähdä ensimmäisen lapsenlapsensa ensimmäistä lasta. Se ei jäänyt kuin muutamasta kuukaudesta kiinni. Mummoni kuoli syöpään ennen joulua ja tyttäreni syntyi seuraavana keväänä. Elämä on; elämää ja kuolemaa. Toivon, että muistot ovat ikuisia. Oli ne sitten hyviä tai pahoja, muistoja ne ovat kuitenkin. Suurin osa menneistä asioista ovat muokanneet meistä sellaisia kuin olemme nyt. Hyvine ja pahoine asioineen, muistot ovat muistoja, niistä jokaisen voi sulkea omaan rasiaansa. Omaan pieneen soppeensa, sydämen sisälle. Niitä voi avata tarvittaessa, tai sitten ne aukeavat silloin kun niitä huvittaa.

      Rakastan arkisia asioita, pieniä asioita, niistä suurimmat muistoni ovat kertyneet. Pienistä, mutta tärkeistä asioista muodostuu suuria kokonaisuuksia ja tunteita. Lopetan siis tämän blogin tältä kerralta tähän ja menen nauttimaan rakkaan uusioperheeni seurasta. Tänään meillä valvoo lapsetkin vähän pidempään kuin normaalisti, onhan huomenna sentään ylimääräinen vapaapäiväkin. Parasta aikaa on elokuvailta menossa, tällä kertaa livistin siitä kirjoittamaan tätä. Nyt livistän täältä..


      by Mean with no comments yet

      Good Old Fashioned Hand Written Code by Eric J. Schwarz

        Seitsemän tarinaa arjestakulje mun kanssani tämä vuosi…

      • Inkeri
      • Malla
      • MeAn
      • minttis
      • Outi
      • Saphira
      • Sinead