• Mistä on kyse?

      Seitsemän naista päättivät blogata yhdessä vuoden arjesta ja ajatuksista laidasta laitaan. Luvassa on kaikkea arjen kaaoksenhallinnasta pullantuoksuun - ja hyvin kauas siitä, polyamoriasta monikulttuurisuuteen, tuunauksesta eläimiin ja lyhyesti sanottuna - kaikkea mitä näiden naisten arkeen mahtuu.

      Bloggauspäivät on jaettu seuraavasti. Järjestyksessä voi joskus henkilökohtaisista syistä tulla muutoksia.
      Maanantai: Inkeri
      Tiistai: Malla
      Keskiviikko: Sinead
      Torstai: Saphira
      Perjantai: Outi
      Lauantai: minttis
      Sunnuntai: MeAn

      Kirjoitukset

      • Uudet tuulet puhaltavat
      • Katoaminen ja paluu vain kadotakseen jälleen.
      • Loppu. The end!
      • Pienimuotoista haikeutta ilmassa
      • Loppu hyvin, kaikki hyvin

      Kommentit

      • peliculas on Vappu, työväen juhla
      • black on Mä olen vain viidesosa ja se ahdistaa
      • xxx on Kännykkäpaasto ja iltapäiväulkoilua
      • vieroitusoireet on Vappu, työväen juhla
      • nettisivut on Vappu, työväen juhla

      • October 2014
      • September 2014
      • August 2014
      • July 2014
      • June 2014
      • May 2014
      • April 2014
      • March 2014
      • February 2014
      • January 2014
      • December 2013
      • November 2013
      • October 2013

      Kategoriat

      • Blogista
      • Inkeri
      • Malla
      • MeAn
      • minttis
      • Outi
      • Saphira
      • Sinead
      • Uncategorized

      Tagit

      ahdistus arki askartelu Ikävä isi Joulu juhla kalastajalanka kehonkuva kesä kirjat kirjoittaminen koti koulu lapset Loma lääkkeet masennus minttiksen arki muistot Musiikki onnellinen opiskelu perhe Polyamoria Rakkaus raskaus runo silmä sipulipussi sisaruusrakkaus syksy synnytys Synttärit Tallielämää talvi tulevaisuus työ työ stressi rakkaus täytekakku unet uusi vuosi vapaat viikko villasukka

      Muuta

      • Log in
      • Entries RSS
      • Comments RSS
      • WordPress.org
    • Feb 23rdLoma tuli ja meni. Murr.

       Sunnuntai 23.2.14 MeAn

      Hups vaan, viime viikko jäi välistä. Muistin kyllä vielä sunnuntai-aamuna, että tänään pitää kirjoittaa.. mutta päivän mittaa unohdin sen. Ja tässä lomaillessa päivät ovat sitten menneetkin niin siivillä neljän lapsen ja avokin kera, etten enää edes viitsinyt ruveta paikkaamaan unohdusta.

      Hmm, mitähän tässä parin viikon aikana oikein on tapahtunut.. voi kun muistaisi. Viime viikolla töissä oli kiirettä ja valokuvauksia. Osaa näytöstä siirrettiin eteenpäin, sain harjoittelupaikan koululta viimeistä näyttöä varten. Ystävänpäivän tienoilla kävin katsomassa parhaan ystäväni vauvaa. Oih, mikä hellyttävä otus. <3 Vauvakuume jatkukoon. Innostuin taas jatkamaan salilla/jumpassa käyntejä, toivon mukaan into pysyisi. Aina se lähteminen on niin vaikeaa, mutta kun pääsee perille, niin jipii. On hyvä fiilis.

      Niin, ei kai täällä mitään erikoista ole tapahtunut, muuta kuin;

      *Hiihtoloma

      Ei hiihdetty, ei luisteltu, ei laskettu mäkeäkään. Sateista ja kuraista ja ankeaa keliä oli lähes koko viikon. Yli viikko neljän mukulan kera kolmiossa tuntui aika-ajoin vähän ahtaalta, mutta selvittiin. Olen nukkunut aikalailla viikon lasteni kanssa samassa sängyssä, ihanaa tänään pääsee nukkumaan avokin viereen, ilman hyöriviä otuksia. (Minä olen meistä kahdesta aikuisesta se, joka hyörii ja pyörii. Ja omaan myös todella hyvät unen lahjat, en varmaan heräisi pommiinkaan kesken hyvän unen. Pahoitteluni siitä sängyn kanssani jakavalle rakkaalleni.) Vaikka onkin ihana jakaa sänky rakkaan kanssa ja saada häneltä enemmän huomiota taas, on siinä ihanuudessa myös varjopuoli; silloin meidän perheessä on kaksi lasta vähemmän paikalla. Se on haikeaa. Uusioperheen nurjapuoli, kaikki ei asu aina yhdessä, vaikka tahtoisi. Paljon sopeutumista on ollut ja on vieläkin meillä kaikilla.

      *Jääkiekko

      Jääkiekkoa on tullut katsottua penkkiurheiluna. (Hyvä Leijonat!) Pleikalla änärin pelaaminen on kivaa. Vaikka suurimman osan peleistä varmasti kiroan ja kiukuttelen yksinäni häviöitä ja kämmejä, silti pidän siitä. Varmaan jäänyt tuollaisen huvin tarve perinnöksi veljiltäni joiden kanssa tuli pelattua aikoinaan monenlaisia pelejä. En ole niin voiton perään, eikä häviöt haittaa. (Voittaminen kyllä tuntuu hyvältä.)

      Dodiin, pikaisesti tämä väsätty tähän, vielä jokunen tunti lomaa jäljellä. Käytän sen kutomiseen ja teen juontiin. Kiitos ja heippa.

      OLYMPUS DIGITAL CAMERA

      p.s Luulen että kun aamulla kello soi, (ei sitä herätyskellon pirinää vieläkään kukaan ole lailla kieltänyt!?!) on meidän makkarissa yksi äreä, kiukkuinen, väsynyt ja peikonnäköinen leijonaemo. Vähän niin kuin tuo kuvassa oleva poikani unikaveri. Maanantai aamua odotellessa siis. MURR!

       


      This entry was posted in MeAn by Mean with no comments yet
    • Leave a Reply Cancel reply

      Your email address will not be published. Required fields are marked *

      *

      *

      You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

    • ‹ Older Post Newer Post ›

      Good Old Fashioned Hand Written Code by Eric J. Schwarz

        Seitsemän tarinaa arjestakulje mun kanssani tämä vuosi…

      • Inkeri
      • Malla
      • MeAn
      • minttis
      • Outi
      • Saphira
      • Sinead