Dec 28thVuosi 2013

Joulu
Joulu tuli ja meni, kuten sillä joka vuosi on tapana. Tänä vuonna vaan asiat eivät menneet ihan niin kuin suunniteltiin. Viime postauksesta tuntuu kuluneen pikkuinen ikuisuus, vaikka toisaalta eilen havahduinkin ajatukseen: “Mitä? Onko huomenna jo lauantai?”

Viime postauksen jälkeen perheemme sairastui vatsatautiin. Sitä lajia onkin tässä talossa ollut todella harvoin. Poika aloitti oksentamalla sunnuntai-maanantaiyönä ja maanantai-iltaan mennessä tauti oli kiertänyt kaikki muut paitsi Arin, joka näytti selvinneen kuin ihmeen kaupalla taudista.

Aattona meillä vieraili isäni. Päivä oli rauhallinen ja kaikin puolin mukava, vaikka jouluruokien syöminen jäikin aika vähille. Lapset saivat melkoiset röykkiöt lahjoja ja itsekin olin vissiin ollut aika kiltti pukin tuotua mm. Hobitinkolo-legon, Valkee-kuulokkeet ja maalaustarvikkeita.

Joulupäivänä oli tarkoitus käydä Kimin tädillä ja samalla reissulla äitini haudalla, mutta taudin vuoksi hautausmaa jäi tänä jouluna käymättä. Itse olin maanataina 40c:n kuumeessa ja se oli ilmeisesti elimistölle sellainen rasitus, että jouduin rytmihäiriöiden ja rintakivun vuoksi käymään päivystyksessäkin.

Vuosi 2013
Vuosi kallistuu lopuilleen. Tämä on vuoden viimeinen postaus minulta. Tapaamme taas ensi vuonna. Tästä vuodesta päälimmäisinä mieleen on jäänyt:

– Hukkiksen ristiäiset tammikuussa. Pojasta tuli Mio Rasmus Mikael. Miksi sitä sitten yhä sanotaan Hukkikseksi?

– Alkuvuodesta Pikku-Hukan napatyrä huolestutti, mutta hei… Nyt se on muisto vain.

– Helmikuussa oli heppahullun onnenpäivä, kun kävimme katsomassa Apassionataa. Vietimme myös ihanan hiihtoloman Miehikkälässä hiihtäen, luistellen ja pulkkaillen.

– Maaliskuussa opettelin lumilautailemaan (ja lapset myös) ja Mörkö lisätreenasi lasten vetämistä pulkalla pakkashangilla.

– Huhtikuussa saapuivat joutsenet, joita kävimme Vilttitossun kanssa kuvaamassa.

– Toukokuussa vietettiin synttäreitä ja kevätjuhlia ja mummo sairastui. Hän oli meillä Arin synttäreitä viettämässä kaikkien rakkaiden kanssa, kun keuhkoveritulppa iski ja vei sydänvalvontaan Hyvinkäälle. Tilanteen rauhoituttua mummo matkasi Virojoelle, mutta sai aivoveritulpan.

Toukokuussa perheeseemme ilmestyi Kirjailija nro 2. Vilttitossun kirja “Seitsemän kissatarinaa” ilmestyi.

– Kesäkuussa uitiin paljon ja käytiin kalassa. Minä opettelin pelaamaan frisbeegolfia. Vahvasti jäi mieleen myös Heinähatun unelmien täyttymys ratsastusleiri, joka vei meidät Miehikkälään ja tarjosi pari ihanaa kesäpäivää myös “lainalapsen” kanssa. Olimme lähellä mummoa. Lähellä ne päivät, jotka olivat mummon viimeiset. Kuukauden mummo sinnitteli ja siinä se sitten oli. Mummo lähti, kuten oli elänytkin. Vahvasti.

– Heinäkuu oli lämmin ja kaunis. Mummo haudattiin kesken kauneimman kesän Vilttitossun syntymäpäivänä. Lunastin hautajaisissa mummolle antamani lupauksen ja puhuin. Ja niin puhui Vilttitossukin. Ei ole sanoja sille miten ylpeä hänestä olin.

Hautajaisten jälkeen kierrettiin Puuhamaat, Linnanmäet ja Serenat. Vietettiin uimapäiviä Myllylammella ja Kotaniemessä. Mentiin lasten ehdoilla ja elämä näytti täydelliseltä.

– Elokuussa palattiin kouluun. Heinähattu aloitti yläasteen. Molemmat tytöt saivat mitä mainioimmat opettajat. Ukki osallistui Aino-Reino-juoksuun ja sai aikaan pienimuotoisen innostuspureman koko lapsikatraaseen. Ensi vuonna taidetaan mennä ihan porukalla. Poika aloitti judossa mikä vaikuttaakin olevan uusi lempiharrastus. Gerbiilit palasivat Hobitinkoloon.

– Syyskuussa aloitettiin lisää uusia harrastuksia. Molemmat tytöt löysivät VPK:n. Samalla minä aloitin uudelleen koulun. Aloitimme Vilttitossun luokan kanssa runokirjaprojektin. Kesä näytti jatkuvan loputtomiin.

– Lokakuussa vietettiin syyslomaa kyläillen ja Korkeasaaressa. Koulun halloween-juhliin syntyi sattumalta Vilttitossu-nukke, jota tulen luultavasti käyttämään vielä jossain kirjassakin.

– Marraskuussa vietettiin huimatta halloween-bileet ja Pikku-Hukan 1vee synttärit. Saimme luokan runokirjan valmiiksi.

– Joulukuussa vietimme runokirjan julkkareita koko luokan voimin ja Vilttitossun kauhukirja ilmestyi. Tapasimme läheisiä juuri ennen joulua ja vietimme joulun kotona.

Tämän litanian lisäksi tästä vuodesta täytyy mainita yhteistyö Kuvittajan kanssa. Uusi kirja tulee ilmestymään ensi keväänä ja täytyy sanoa, että hienolta näyttää. Myös loppuvuodesta tehdyt suunnitelmat uudesta yhteistyöstä antoivat sellaisen piristyspommin, että sitä on vaikea sanoin kuvata.

Tämä lokakuussa startannut blogiprojekti on ollut omiaan tuomaan positiivista mieltä.

Sellainen se oli vuosi 2013.

Vuosi 2014?
Alkuun olin ajatellut, että olisin kirjoittanut tänään ajatuksia siitä mitä odotan vuodelta 2014. Nyt luulen kuitenkin, että päätän tämän vuoden tähän vuoteen ja jatketaan niillä ajatuksilla viikon kuluttua.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille! Ottakaahan rauhallisesti!