Dec 21stMelkein meinasi unohtua…

Kirjoittanut: minttis

Pitkin viikkoa olen ajatellut, että… TAAS on sellainen viikko, että lauantaina bloggaaminen voi tehdä tiukkaa. Oli vain sellainen viikko, että bloggaaminen teki tiukkaa joka ainoa päivä ja lopulta havahduin lauantaina iltakymmeneltä: Hei! Tänään on mun bloggausvuoroni!

Vilttitossun luokan kirjaprojekti sai tällä viikolla jatkoa. Koko viikko jännättiin, että ehtiikö uusi kirjaerä ennen joulua. Ehdin jossain kohdin jo kasvattaa sarvet päähäni, kun painosta sanottiin suoraan: “Joo. Ei ne enää jouluksi ehdi.” Pieni soitto- ja sähköpostikierros antoi kuitenkin toivoa. “Joo, kyllä niiden pitäisi torstaina tai viimeistään perjantaina olla teillä.” Ette usko minkä helpotuksen huokauksen päästin, kun Itellan auto ajoi perjantaina pihaan. Jos vain olisi aikaisemmin tajunnut, olisi paketit voinut ottaa DHL:n express-paketteina, mutta… Ehkäpä tajuan ensi kerralla. Eivätkös ne sano, että virheitä saa tehdä, mutta niistä pitää oppia.

Mutta hei! Mä en tehnytkään tässä kohtaa virhettä! 

Vilttitossun luokan kirjaan on nyt kyllä liittynyt muutakin stressiä kuin pelkkä saapuminen ajoissa perille. Ensialkuun sovimme luokan vanhempien kanssa, että jokainen on velvollinen ottamaan vähintään neljä kirjaa, joista muodostuu 100 kirjan tilaus. Lopulta ennakkovarauksia oli sen verran paljon, että päädyin tilaamaan pienellä nikottelulla 200 kirjaa. Jo silloin pikkuisen kuristi kurkussa – montakohan niistä jää mulle?

Ei jäänyt. Ei jäänyt edes mun itselleni tilaamia 14 kirjaa. Myin nekin kirjakaupan myyntipäivänä ja jouduin tilaamaan uudet. En halunnut tehdä päätöstä yksin, joten lähettelin suurin piirtein jokaisen lapsen vanhemmalle tekstarin. Moni ei vastannut mitään ja loput vastaukset jakautuivat kahden ääripään kesken. Toiset sanoivat, ettei tilata ollenkaan (että ei sitten päädytä tappiolle) ja toiset sanoivat, että ehdottomasti uusi 200 kirjaa. Vielä viime hetkeen asti ajattelin, etten uskalla tilata kuin 100 uutta kirjaa, kun mielipiteet olivat niin ristiriitaisia. Tilausta tehdessä päätimme kuitenkin Kimin kanssa, että meni miten meni, me tilaamme 200 kirjaa ja lunastamme vaikka keväällä myymättä jääneet kirjat luokalta pois.

Juu. Kirjat tulivat eilen aamulla ja ta-daa! Lopullisessa laskussa jäljellä on 1,5 vuorokauden jälkeen SEITSEMÄNTOISTA kirjaa! Vähänkö mä olen tyytyväinen? Tänään olimme Riihimäen Atomilla myymässä, ensin 11-13 paikalla oli meidän lisäksi Vilttitossun toinen opettaja ja liuta lapsia, ope jatkoi pitkälle iltapäivään, mutta muuten vedettiin myynti meidän porukan ja erään toisen perheen äidin ja tyttären kesken. Ja kuten huomata saattaa – KYLLÄ ME MYYTIIN! Vilttitossun opettaja on itseasiassa sitä mieltä, että haluaisi tilata vielä yhden erän kirjoja.

Tunneskaala laidasta laitaan

Tämä viikko on ollut pitkä ja rankka. Jos viime viikonloppu olikin ihana irtiotto arjesta, maanantaina tultiin henkilökohtaisista syistä korkealta ja kovaa. Siinä tuli pysähdyttyä hetkeksi kuin seinään ja hetkisen ehdin jo mielessäni julistaa joulun perutuksi tai vähintäänkin joulumielen kuopatuksi. No viikkoon alkoi hiljalleen kertyä niitä hyviä hetkiä ja kyllä se sieltä taas nosti päätään… SE PAREMPI MIELI.

Maanantaina oli tyttöjen VPK:n päättäjäiset. Olin taas jotenkin niin ylpeä tuosta niiden harrastuksesta. Ensi vuonna odottaisikin sitten ensimmäiset leirit ja muut. Saa tosin nähdä jatkavatko VPK-prinsessat vai ei. Molemmat ovat aavistuksen kiinnostuneita judosta ja judon peruskurssi menee päälekkäin VPK:n kanssa. Täytyy siis tehdä valintoja. Tuohon tyttöjen judoinnostukseen taitaa osasyynä olla Heinähatun luokkakaverin isosiskon pahoinpitely. Itsepuolustustaito olisi pop.

Tiistaina, torstaina ja perjantaina meidän sakki oli tallilla. Heinähattu ratsasti rästissä olevia tunteja pois oikein urakalla. Vähän liikaa niitä on tähän syksyyn kertynyt, kun koko ajan on ollut jotain kolhuja.

Keskiviikkona kiersimme Somerolla. Pieniä piipahduksia vain muutamalla ystävällä, mutta… Jotenkin siihen vain meni koko päivä. Ensin kävimme Keannella hakemassa Kummituskirjan kuvat. Vaikka olen niistä nähnyt skannaukset niin… Varsinaisten kuvien näkemisessä oli jotain maagista. Tuli vähän sellainen olo, että tätä pakettia pitää varjella hengellään, ainakin siihen asti, että kuvista on tarpeeksi laadukkaat skannauksen. Ja niin, kyllä minä taisin luvata ne palauttaakin. Keannen kanssa oli ihana istua pitkästä aikaa alas ja kyllähän siinä virisi keskustelu uudestakin kirjasta. Yhdessä tuumin suunnittelimme kirjaa, johon liittyi yksi pieni jippo, jota olen hihitellyt pitkin viikkoa. Tällaisten asioiden äärellä on huono olla pahalla mielellä.

Kävimme myös Pojan kummitädillä ja yhdellä toisella Ystävällä. Ystävän luota tarttui mukaan lasiterraario, josta tulikin yksi tämän viikon ilonaiheita. NYT MINULLA ON TYÖHUONEGERBIILIT.

Torstaina minä ja Kimi kävimme kuuntelemassa Raskasta Joulua. Upea konsertti, joka sai hivenen koomisen päätöksen Verkatehtaan palohälyttimien hälyttäessä juuri ennen viimeistä biisiä. Sisällä ei kuulunut kuin tasainen kuulutus ja laulaja jopa aloitti vikan biisin laulamisen. Kesken laulun järkkärit sytyttivät saliin valot ja sammuttivat sähköt lavalta, kun kukaan ei muuten lähtenyt mihinkään. Savua oli mennyt ilmanvaihtokanaviin ja aiheuttanut palohälytyksen yläkerrassa.

Perjantaina oli vuorossa Pojan uinnin päättärit ja poniratsastus – sekä tosiaan sitä Heinähatun ratsastusta. Ja tämä päivä meni Heinähatun joulujuhlassa ja kirjanmyynnissä. Vauhdikas – ja hyvä viikko!

Niin – ja molemmat tytöt saivat tosi hienot todistukset <3.

Nyt me käymme joulun viettohon…

OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE.

http://www.youtube.com/watch?v=cd6NKySanmE