Dec 19thVipinää ja vilskettä Helsingissä

Saphira

Tämä viikko on kulunut nopeasti. On jo torstai. Aloittelen postausta sairaalan odotushuoneessa. On joka kuisen silmmäkontrollin aika ja nyt odotellaan tippojen vaikutusta ja saliin pääsemistä.

Maanantaina oli neuvola, kävimme hakemassa uudet mitat. Poika kasvaa tasaisesti ja kehittyy hyvin. Vaihdoimme samalla kuulumisia neuvolantädin kanssa ja juttelimme tulevista. Nyt alkaa taas hiljalleen miettiin huomisen sijaan ensi kesää pienen miehen kanssa. Aikaa jolloin kaikki on taas sallittua. Suunnitella 2v:lle kerhoilua ja uusia lapsikavereita vauvalle.

Tiistaina oli hektinen aamu. Kaikki tapahtui yhtä aikaa ja äärimmäisessä kiireessä. Pakkaat omat ja vauvan tavarat, herätät pienemmän koululaisen ja neuvot mitä katsoa mukaan, keräät vauvalle muutaman lelun ja samalla herää 2v nostaen hirmuisen äläkän ja kiskoen kaikki vaatekaapilleen. Hän tahtoo mukaan. Kiireellä katsot vaihtovaatteet ja pari lelua ja turvaistuin ja juoksujalkaa pihalla odottavaan taksiin.

Pääsimme Helsinkiin ja kävimme silmäproteesipajalla uuden proteesin alkusovituksessa ja lähdimme syömään. Ehdeimme syömään rauhassa ja hupsutteelemaan hetken kun tuli aika lähteä uuden proteesin ensisovitukselle. Samalla vanha proteesi putsattiin ja kiillotettiin. Pääsimme lopulta pois pajalta ja etsimään hotellia. Jälleen kerran puhelimen navigaattoriohjelma petti meidät ja kävelytti reilusti ylimääräistä.

Hotellissa vastassa oli suunnilleen ekana katastrofi. Vielä tänäpäivänäkään ei tiedetä hajosiko hotellihuoneen vessan lukko vain sopivasti vai onnistuiko 2v lukitsemaan itsensä vessaan. Hirmuisen paniikin ja useamman miehen saattelemana saimme lopulta pelastettua hätääntyneen pikkuisen vessan lukkojen takaa. Onneksi henkilökunta ajatteli pientä ihmistä ja huone vaihtui lennosta tuon jälkeen toisenlaiseen huoneeseen.

Kävimme vielä illalla kaupungilla katselemassa paikkoja ja samainen pieni mies ihastui autopakettiin ja paloasemaan. Ostimme Samalla myöskin yhden joululahjan joka koki karmean kohtalon pienten miesten avatessa sen heti huoneeseen päästyämme. Sieltä paljastui kuulemma aivan ihana lelu joka pitäisi saada heti leikkeihin pienten mielestä

Eilen kävimme  vielä pari kertaa sovittaan proteesia ja vähän kuleksimassa kaupungilla. Pienen reissumiehen väsytys ei onnistunut. Vielä olisi 21 kieppeillä vedetty ulkovaatetta päälle ja lähdetty leikkiin. Joo, kiitos ei. Tosin 22 pintaan sitten puettiinkin kaksi alle 3v lasta samalla kun rauhoiteltiin pienempää koulukaista. Palohälytin jyrähti kunnolla. Sen jälkeen menikin hetki saada lapset nukkumaan ja rauhoittua itse vielä.

Tämä aamu alkoi vähintäänkin mielenkiintoisesti. Ensin herätin 5.30 pintaan vauvan maidolle ja jatkoimme hetken unta. Sen jälkeen edessä olikin pakkaamista ja samalla huomasimme yhden pikkuauton kadonneen mystisesti yön aikana. Etseimme huoneen läpi moneen kertaan ja ei vain löytynyt. Samoin eilen palohälytyksen aikana oli hukkunut oma ja isomman pienen toinen hanska. Harmittaa kovasti.

Kuten aloitin, kirjoitan tätä bloggausta sairaalan odotushuoneessa. Olen kirjoittanut jo pari tuntia. Samaan aikaan olen pitänyt vauvaa silmätippojen pudotuksen ajan useamman kerran ja saattanut lapsen leikkaussaliin. Pitänyt sylissä nukutuksen ajan ja nyt odotan kuumeisesti koska pääsisi lapsen luokse heräämöön, Pelottaa, huolettaa. Olo on kaikkea muuta kuin rauhallinen tai luottavainen. Jokaiset ohikulkevat askeleet kouraisevat syvältä. Sitä samaan aikaan pelkää pahinta ja toivoo parasta.

Pieneen mieleen mahtuu vain yksi ajatus: älä vain ole palannut syöpä.