Kirjoitti: Minttis
Tänään on vietetty Hukkiksen syntymäpäivää ystävien ja rakkaiden kanssa. Ihana, mutta pitkä päivä. Oli hauska nähdä läheisiä, osaa pitkästä aikaa ja niitäkin, joiden näkemisestä on lyhyempi aika, tulee nähtyä liian harvoin. Päivä oli hyvä muistutus siitä miten ihanat isä ja sisko perheineen minulla on, miten hyvillä ystävillä minua on siunattu ja millainen onni ovat ihmiset, jotka olen saanut elämääni Hukan myötä. Miehet kunnostautuivat kakkujen teossa, Hukka teki elämänsä ensimmäiset täytekakut (hienot tuli) ja Koala teki kaksi voileipäkakkua (texmexiä ja poroa). Mulla on vähän sellainen olo, että näitä kyllä syödään tässä pari päivää :D. Kaikki, jotka ovat meillä käyneet, tietävät, että ollaan vähän sellaisia, että tarjottavien kanssa liioitellaan pahemman kerran. No parempi se kuin että kesken loppuisi.
Nelosluokkalaisten kirja
Tytön luokan kirja lähti painoon. Ensitilaus on 200kpl. Ja lisäsuunnitelmia on tehty. Kirjan kansi on upea! Ja sisus tietysti vielä parempi. Hukka ja lapset ovat tehneet hyvää työtä. Kirjaan pääsee tutustumaan:
http://jossainkaukana.net/vuodentaikaa/
Ikävä äitiä ja mummoa
Viime kesänä mummo nukkui pois. Silloin olo oli lähinnä tyhjä. Olin miettinyt mummon menetystä monta kertaa, pelännyt sitä. Kun se sitten lopulta tuli, ei minusta tuntunut oikein miltään. Hautajaisissakin tunsin itseni lähinnä oudoksi.
Olin vain hidas. Mummo kuoli kesäkuussa. Itku tuli marraskuussa. Olen järjestellyt valokuvia ja löysin sieltä kuvan viime joululta. Mummo istuu kuvassa Hukkis sylissä. Muistan miten mummo ihmetteli, että onko nukkuva vauva oikea ollenkaan. Jossain on olemassa video, jossa mummo laulaa Hukkikselle. Kuvien myötä tuli itku.
Yhtenä aamuna makasin sängyssä ja minut täytti ajatus. Puoli vuotta sitten mummo makasi tässä. Sanoi: Minulla on huono olo. Viekää lääkäriin. Kukaan ei kertonut, että se oli viimeinen hetki mummon kanssa sairaalan ulkopuolella.
Eilen levottiin lasten kanssa pipareita ja joulutorttuja. Kuunneltiin joululauluja. Itku kuristi kurkussa. Mummo. Äiti. Täällä on kohta joulu. Teidän kuuluisi olla täällä. Mulla on ikävä. Jotenkin yllättäen löydän itsestäni Lauran tarinan miehen tarpeen päästä jouluksi Lauran haudalle. Yks kaks musta tuntuu, että mä haluan jouluksi kotiin riihennurkalle. Mummon kotiin.
This entry was posted in minttis and tagged Ikävä, kirjat, Synttärit by minttis with 2 comments
Kiitos kauniista kirjoituksesta!
Näyttää niin hyvältä kakulta…