“Valehtelisin jos väittäisin..”
MeAn 17.11.2013
“Valehtelisin jos väittäisin, etten öisin heräisi murehtimaan maailmaa…”
Työstressiä
Taas yksi viikko takana. Kotona perusmeininkiä; rauhaa, rakkautta ja sisarusrakkautta.
Töissä…TÖITÄ! Nyt täytyy myöntää, että tällä viikolla on painanut työstressi. Harvinaista sinänsä. Heräsin pe-la välisenä yönä pari kertaa ja ensimmäisenä mietin työkuvioita ja tapahtuman järjestämistä ja siihen liittyviä asioita ja hankintoja. Ärsyttävää. Mieluummin työt jättäisi töihin, eikä toisi niitä kotiin. Aina se ei vaan onnistu.
Pidän työstäni erittäin paljon, se on antoisaa. Työmatkat ja muutenkin jatkuva eri toimipisteissä ravaaminen ei ole niin kivaa. Välillä tuntuu, että mieluummin sitä “lapioisi paskaa” kahdeksan tuntia päivässä samassa osoitteessa ja ottaisi palkkansa siitä. Ei tarvitsisi olla vastuussa toisista ihmisistä, ei tarvitsisi olla aina hyvällä tuulella hymynaamalla. Ei olisi pakko näyttää pirteältä ja innokkaalta ja touhukkaalta, jos oikeasti tuntuu siltä, että vituttaa, ketuttaa tai muuten vaan surettaa. Voisi murjottaa jos siltä tuntuu, ei tarvitsisi haudata tunteitaan sisälleen ja käyttäytyä nätisti.
Palkkapäivänä nousee hymy huulille, ei ilosta tosin. Vaan sen takia, että on pakko ottaa huumorilla näkemänsä; “tili tuli, tili meni”. Käyt töissä, olet poissa parhaimmillaan 10h päivässä työn ja matkojen vuoksi. Miksi? Kyllähän sitä työttömänäkin pärjäisi ihan hyvin, tukien kera sama raha jäisi aika varmasti käteen kuin työssä käydessä. Eli siis miksi sitä sitten pitää käydä töissä?
-Ei rahasta vaan rakkaudesta- ,ajattelen.
Tulisin varmasti hulluksi, jos ei tarvitsisi tehdä mitään.
Joten siis turha kai se on valittaa, omatpahan valintani olen tehnyt.
Aina voi onneksi tehdä uusia valintoja.
Ajatukset töistä kotiin, NYT, kiitos!
Olen monta päivää raahannut laukussa mukana kutimia ja uutta Voi Hyvin- lehteä. Nyt on aika kaivaa ne esiin ja keskittyä niihin hetkeksi, pakko heittää työajatukset syrjään ja koittaa olla vaan. Ensi viikolla tiedossa pari pitkää työpäivää. Ja niin näytön suorittamista, pitää olla skarppina. Leppoisaa sunnuntaita.
This entry was posted in MeAn and tagged työ stressi rakkaus by Mean with 2 comments
Mikä on sinun suosikkijuttusi? Minun on “Mikä häpeä!”.
“Mikä häpeä”-juttu oli ihan hyvä. Muuten lehti olikin aika turhaa täynnä tällä kertaa. Kirjoitus pariskunnasta, joka teki yhdessä musiikkia, oli myös ihan koskettava. Johtuneeko hormooneista vai väsymyksestä, mutta nousi ihan kyyneleet silmiin kun siinä kerrottiin kuolleen vauvan synnyttämisestä.