Saphira
On se aika vuodesta kun pimeys saapuu hiljaa, salaa hiipien. Ensin hämärtää hivenen ja sitten onkin jo säkkipimeää. Tulisi jo pian lunta niin tulisi vähän lisää valoa päivään. Aurinko piilottelee, se näyttäytyy nyt vain hyvin pienen hetken päivässä. Pitää siis löytää jostain se sisäinen aurinko lämmittämään ja paistamaan. Tällä hetkellä jyskyttävästä päänsärystä huolimatta sen löytäminen on helppoa. Jännitys purkautuu, migreeni hiipii niskanpäälle pahenevana.
Kävimme vauvan kanssa tänään Helsingissä kääntymässä. Oli silmäkontrolli, vauvan silmä oli ennallaan. Nyt uskaltaa taas kuukauden hengittää. Tämä ei ollut vielä se kuukausi jota olen pelännyt. Se joka kolkuttelee nurkan takana lyöden kaiken pirstaleiksi, jota jokainen pelkää. Se kerta kun kuulee ne pelätyt sanat: “on ilmaantunut uusi kasvain”. Tällä kertaa säästyimme tuolta pelätyltä uutiselta. Olo on kuin lottovoittajalla, uskaltaa hengittää taas kuukauden.
Tätä kirjoittaessa vauva harjoittelee seisomista, mokoma pomppii tasajalkaa sängyn päädyssä. Puree patjaa ja hekottaa onnessaan. Pieni aurinkoni =)
Viimeinen viikko on ollut raskaudestaan huolimatta hyvin hauska. Pikkuväki on näyttänyt urakalla uusia taitojaan ja on leikitty ja paljon. Katselen vauvan puuhia kirjoittaessani. Nyt kaivelee jo yöpöydän hyllyjä ja huutelee. Nauttii kun saa tehdä “pahojaan”. Tietää tekevänsä jotain mikä ei olisi oikein sallittua muttei tuhmaakaan. Jostain kaukaa kuuluu isomman pikkuisen naurua ja huutelua. Isommat sisarukset selkeästi naurattavat häntä. Päivän paisteeni, elämäni auringot. Ne pienet hetket jolloin muistaa miten onnellinen sitä onkaan kaikesta mitä on.
Täytyy lopettaa kirjoittaminen ja pelastaa vauva. Pikkuiset nauravat ja kiljuvat toisilleen, pitää käydä laskemassa pikkuinen alas yöpöytää vasten seisomasta <3
Jälleen päivä jossa on hetki ei niin tavallista ja sitä ihanan tavallista arkea..
This entry was posted in Saphira by Saphira with 7 comments
Ihanko tarkoituksella koitat ärsyttää vauvapalstan mammoja laittamalla otsikoksi Mintun suosiman “Jossain kaukana…”?
Ikävältä tuntuu, että esimerkiksi lapsesi syöpää ei pidetä todellisena asiana. Mutta lähes tarkoitukselliselta tuntuva epäilysten herättäminen ei ainakaan asiaa auta.
Voimia ja jaksamista sinulle ja perheellesi.
No siinä ei kyllä ollut takana mitään taktikoimista kenenkään ärsyttämiseksi. Aikani pallottelin miten tuon saisi järkevästi ja kirjoitettuani tajusin itsekin, että tuohan löytyy suoraan blogin osoitteesta. Auringosta ja sen näkymättömyydestä (tällä hetkellä) on vain ollut viime päivinä puhetta enemmän kuin tarpeeksi. Näemmä aurinko pilkahti eteisessä kolmen hassuttelevan lapsen ja makkarissa unimaitoa juovan räkättävän vauvan muodossa tällä kertaa. Sitä oikeaa aurinkoa odotellessa… Älä ole poissa kauan Aurinko
Niin ja kaunis kiitos voimien ja jaksamisen toivottamisesta. Ne tulevat varmasti tarpeeseen.
Kyllä sen oikean auringon kunnolla esiintymistä saakin taas odotella pitkän talven… Onneksi teillä on siellä omat miniauringot!
Hei! Tsemppiä kovasti vaikeaan tilanteeseenne. Upeasti kirjoitat, sinulla on selkeästi kirjoittamisen lahja
Kiitos siiri. Kirjoittaminen on aina ollut henkireikä. Tapa jäsenellä ajatukset ja tunteet paikoilleen.
En ymmärrä tekstiäsi, lapsi on sängyssä ja kuitenkin yöpöytää vasten? Käyttämäsi kieli tuntuu jäykältä ja keksityltä.