Nyt on ollut paljon puhetta koulukiusaamisesta.
Myös minua on kiusattu koulussa, osan yläastetta sekä jatko-opintopaikassani kauppaoppilaitoksessa.
Yläasteella minua kiusattiin painostani ja kauppiksessa rakkaani takia.
Nyt kun katson kuvia itsestäni yläasteella, mietin miksi minua kiusattiin.
Meidän luokalla oli saman kokoisia tyttöjä muitakin, kiusattiinkohan heitäkin?
Mikä ihme oikeuttaa kiusaamaan painon takia?
Nuorena sitä otti kaikesta enemmän stressiä, yritti laihduttaa mitä ihmeellisimmillä keinoilla ym.mutta…
Tekeekö lihavuus minusta sitten huonomman ihmisen ja oikeuttaako se pilkkaamiseen?
Minä olen lihava ja en tällä hetkellä omaa mitään kiinnostusta laihtua, osaan elää läskieni kanssa ihan kivasti, joten ei huolta.
(Tämä kuva puhutteli minua ja toi kaikki nuoruuden epävarmuudet pinnalle taas.)
Kauppaoppilaitokseen siirtyessäni, luulin olevani jo kuivilla vesillä, mutta toisin kävi.
Tapasin mieheni 16 vuotiaana, Forumin kahvilassa.
Kovasti vannotin etten alkaisi seurustelemaan ulkomaalaisen kanssa, mutta näköjään vannomatta paras.
Olin niin onnellinen, minulla oli ihana poikaystävä ja opiskelin toimistotekniikan merkantiksi.
Kotona kaikki oli hyvin ja kukaan ei arvostellut valintojani.
Ennen kuin…
Joku opiskelija ryhmästäni oli nähnyt minut Forumissa mieheni kanssa.
Aamulla kun tulin kouluun, päälleni syljettiin, luokassa kaikki siirtyivät istumaan toiselle puolelle luokkaa, ihan kuin olisin ollut saastaisin ihminen maailmassa.
Tilanne muuttui niin rajuksi aamun aikana, että luokanvalvojani soitti isäni hakemaan minut kotiin.
Itkin kotona, enkä voinut ymmärtää mitä väärää olin tehnyt?
“Tänään tulee taas laivalasti pakolaisia satamaan, Outi on varmaan niitä siellä haarat levällään odottamassa”
Kuvitelkaa nyt miltä tuollaisen kuuleminen nuoresta tuntuu?
Nyt 23 vuotta myöhemmin, mietin miten vahva olinkaan.
Kestin kaiken tuon ilkeilyn, en luopunut rakkaastani (enkä läskeistäni :D) ja minä olen onnellinen.
Minulla on kaksi ihanaa lasta, kaunis koti ja hyvä työ ja edelleen se sama mies <3
Onkohan ne kiusaajat yhtään sen onnellisempia kuin minä?
Kuinkakohan heidän elämänsä on muotoutunut?
Tämä on minun tarinani ja se teki minusta juuri sen mitä olen tänä päivänä
VAHVA, ITSENÄINEN, RAKASTETTU NAINEN!
Leave a Reply