kirjoitti: minttis
Viime viikolla kirjoitin uuden arjen alkamisesta. Sitä on nyt eletty viikko, mutta se ei ole päälimmäisenä mielessä. Päälimmäisenä on se, että yritän tällä hetkellä parhaani mukaan pärjätä ilman oikeaa kättä. Ja kyllä, kiitos kysymästä, tämä viikkokin on mennyt oikein kivasti.
Tassuvaivasta minulle muistui mieleen teini-ikä. Kirjoitin paljon. Siihen aikaan vannoin käsinkirjoittamisen nimeen. Ei. Koneella ei ajatus vaan mitenkään voinut kulkea samalla tavoin kuin paperin ääressä. Kunnes. Sain ensimmäisen jännetupintulehdukseni. Ja toisen. Ja kolmannen. Lopulta poikaystäväni kysyi yhtenä päivänä: Mikä sulla on tohon sattunut? Koko kämmensyrjä oli aivan musta. En pystynyt kirjoittamaan enää.
Nyt aikuisena, kolmen lapsen kirjoittamisharjoituksia katsoneena, ymmärrän, että kynäotteeni on luultavasti aina ollut jotenkin väärä. En osaa kirjoittaa yhäkään ilman, että käsi kipeytyisi ja ensimmäisen puolen sivun jälkeen tekstistää alkaa tulla kummallista syhryä. Ote kynästä vain jotenkin liukuu ja liukuu vääräksi. Ennen noita tulehduksia se ei haitannut. Nykyisin en millään pysty kirjoittamaan pitkään käsin.
Viimeisen tulehduksen kohdalla lääkäri pisti käden totaaliseen käyttökieltoon. Hän pisti käteen tuhdin lastan, joka oli paitsi hankala, esti käden käytön lähes kokonaan. Olin silloin lukiossa. Kaverit ilmottautuivat tekemään muistiinpanot puolestani, mutta minä purin hammasta ja sanoin, kyllä mä saan kirjoitettua vasemmallakin. Ja kirjoitinkin. Ainoa vaan, että kokeisiin lukiessa en enää tiennyt mitä olin kirjoittanut.
Tällä kertaa käden kohtaloksi ei tullut jännetupentulehdus tai kirjoittaminen. Tällä kertaa Kirjoittaja päätti kello 23 perjantai-iltana pistää lastenhuoneen ikkunat syksykuntoon. Tyttöjen huone on ollut aiemmin autotalli, josta syystä siellä on normaalien ikkunoiden lisäksi kolme pientä neliskanttista ikkunaa, joita ei ole suunniteltu avattaviksi samalla tavalla kuin tavalliset ikkunat. No avasimme sellaisen kesähelteillä silti. Eilen illalla tajusin, ettei ikkunaa ole suljettu kunnolla ja päätin hoitaa asian kerralla kuntoon. Hain tikkaat ja… Sisin lasi tippui ja viilsi kyynärpäähän luuhun asti olevan haavan.
Eipä siinä sitten oikein muu auttanut kuin lähteä ajelemaan Hämeenlinnaan päivystykseen. Ensin kyllä meinasin harata vastaan. Ilmoittaa, että en mä nyt oikeasti jonkun haavan vuoksi päivystykseen lähde. Sitten taivutin kättäni, katsoin siinä ammottavaa reikää ja sitä miten taivuttaessa pulppusi verta. Joo. Kyllä mä taidan sittenkin lähteä :).
Onneksi Hämeenlinnan päivystys ei ole mikään Peijas, joka tuli Vantaalla asuessa aivan liian tutuksi. Jos haaveri sattui n. klo 23, olimme 00.20 jo matkalla kotiin.
Käsi on nyt tikattu kiinni. Yhtään ylimääräistä ei saisi rasittaa ja taivuttamista tulee välttää, ettei haava aukea. Eipä se kyllä kamalasti taivukaan, eikä tee mieli taivuttaa. Kyllä se sen verran kipeä on.
Mitä muuta tällä viikolla. Kimi aloitti työt ja se on ollut ison isosti hieno asia. Selvästi kuuli eilen illalla, että työviikko on tehnyt hyvää. Minä ja Hukkis olemme opetelleet kaksin olemista. Olemme käyneet katsomassa kaivinkoneita, huilineet päivähuileja ja niin… Tehneet vähän töitäkin Lohari-kirjan merkeissä.
Kävin Vilttitossun kanssa kirjastossa ja lainasin iiiison kasan kirjoja runokurssin vuoksi. Lämmitin takkaa ensimmäiset kerrat ja nautin suihkusta kynttilöiden valossa. Joskus arki maistuu paremmalta.
Kävin varaamassa itsepalvelukirppikseltä pöydän ja samalla tein aikamoisia löytöjä. Ostin Hukkikselle kaksi Lassien tosi hyväkuntoista haalaria yhteishintaan 13e. Ja hei! Mä löysin SEN. Mä löysin Kummituslinna-lautapelin, josta haaveilin jo lapsena. Peli onkin vuodelta 1986, jolloin olen ollut seitsemän! Laatikko oli kirppiksellä suljettu teipein ja hetken mietin uskallanko ostaa, jos siinä ei ole kaikkia osia tai on tosi huonossa kunnossa. Sitten totesin, että risan pelin ostaminen harmittaa, mutta pelin jättäminen kirppikselle harmittaa vielä enemmän. Ja mitä, peli oli äärimmäisen hyvässä kunnossa ikäisekseen ja kaikki osat tallessa.
Tällä viikolla olen siivonnut, pessyt pyykkiä ja hoitanut kotia kuin pieni elukka. Ja jättänyt lapsille perääni lappuja, joissa on muistuteltu, että mitkä olivatkaan heidän hommiaan ;).
Olin suunnitellut tälle päivälle reissua frisbeegolf-radalle, mutta käsivamma pisti mietteliääksi. Lopulta pääti kuitenkin viedä Kimin heittämään kiekkoa ja lähteä itse kantamaan kiekkokassia ja seuraksi. Pari tuntia vierähti Riutassa taas niin, että hujahti.
Tällaista tällä viikolla. Palaamme asiaan ensi lauantaina.
This entry was posted in minttis by minttis with no comments yet
Leave a Reply