Töitä ja tyyny
Ihanaa kun on ollut näitä lyhkäsiä viikkoja töissä. Hirveää hulinaa koko ajan, taitaa hoitolapsetkin jo olla loman tarpeessa (niin kuin me hoitajatkin). Onneksi ilmat ovat suosineet meitä tällä viikolla ja olemmekin ulkoilleet monta tuntia päivässä. Ensi viikolla askarrellaan naamarit töissä ja pidetään pienet vappuhulinat. Äitienpäiväksi istutettiin auringonkukat pieniin ruukkuihin ja lapset saivat koristella ruukut. Kyllä äidit tulevat olemaan iloisia näistä lahjoista <3
Oman pojan koululla oli keskiviikkona tapahtuma, jossa oli eri pisteitä, joiden avulla kerättiin rahaa tulevaa leirikoulua varten. Meidän perhe oli kuuraamassa talvirenkaita puhtaiksi. Sillä luokka tienasi päälle 100€ yhteiseen kassaan.
Tytär on lähdössä ensi kuussa englannin ryhmänsä kanssa neljäksi päiväksi Lontooseen. Tätä äitiä taitaa jännittää enemmän kuin tytärtä. Vielä mietiään rahasummaa, millä siellä pärjäisi mukavasti tuon ajan. Matkan hintaa sisältyi tietenkin ruoka ja hotelli, mutta mitäköhän liikkumiseen ja pieneen shoppailuun pitäisi varata??? Jos sinulla olisi jotain ideaa summasta, laitahan kommenttia.
Tämän viikon ompeluna tein lattiatyynyn olkkariin, siinä on kiva köllötellä ja katsella leffoja tai pelailla. Poika oli testaajana ja piti tyynystä niin paljon, että köllötteli siinä sitten koko illan.
Aurinkoa päiviinne ja iloista viikonloppua!
Pienin askelin
Saphira
Mietitäänpä mitä viimeinen viikko on tuonut tullessaan. Ainakin monta hassua hetkeä. On puhalleltu saippuakuplia ja puistoiltu. Kauppailtu ja vähän leikittykin. Kaiveltiinpa paikkojakin ja löydettiin unohtuneita autoja jokunen. Laatuaikaakin on tullut vietettyä melkein joka lapsen kanssa jossain muodossa. Sitä on lisää ensi viikollakin kun maanantai menee kuopuksen kanssa Helsingissä. Tänään oli tarkoitus viettää päivä esikoisen kanssa kuntoilun merkeissä. Kuitenkin lopulta päädyimme viettämään hyvin erilaisen illan hänen kanssaan. Kävimme kaupungilla etsimässä juomapulloa (ei löytynyt, pitänee etsiä jostain citymarketin tai prisman tapaisesta viikonloppuna) ja päädyimme lopulta elokuviin. Arvoimme parinkin elokuvan välillä ja lopulta valitsimme selvästi oikean elokuvan, molemmat tykkäsivät siitä ja viihtyivät hyvin. Popcorn ja limpsakin oli hyvää. Esikoinen tosin mausteli omaansa melko reippaastikin ja mausteiden sekahaju kävi nenään. Oli lähellä tulla huono olo niistä.
Pääsiäinen tuli ja meni ja herkuteltuakin tuli useammallakin tavalla. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen oven taakse tuli virpoja. Aiempina vuosina ne on kiertänyt meidän oven kaukaa. Muutolla on siis ollut suotuisa vaikutus 
Heti oli oman talon tyttöjä virpomassa kauniilla oksalla.
by Saphira with no comments yet
Sekalaista kauraa…
Kirjoitti: minttis
Heräsin tänä aamuna ajatellen, että tänään on bloggauspäivä. Mietin, että mistä ihmeestä oikein kirjoittaisin? Valitettavasti nämä viikot tuntuvat yhä useammin menevän niin, että viikolla mielessä on joku juttu. Joku, josta kirjoittaa, mutta kun sitä ei silloin kirjoita, se unohtuu. Sitten jotkin palaset päässäni alkoivat kuitenkin liikahdella. Mieleeni tuli monia ajatuksia ja muistin mitä viime viikolla jäi kirjoittamatta. Ajattelin siis kertoa teille tämän viikon onnenaiheista ja vastata ainakin yhteen saamaani palautteeseen. Mutta aloitetaan niistä onnellisista asioista.
Kirjaviikko
Jaaron, Jaaron, Jaaron. Saimme testikappaleiden tilauksen tehtyä viimein. Julkaisu häämöttää.
Kummituskirjat saapuivat postissa. Hitsi, että se näyttää hienolta. Kirjaa voi tilata esimerkiksi täältä: Adlibris tai täältä: Suomalainen kirjakauppa.
…Kummituskirjat saapuivat…
Koti
Viimeisimpien siivouksien myötä tavarat alkavat oikeasti asettua paikoilleen. Siis tämän meidän huoneiden vaihtomylläkän jälkeen. Se tuntuu hyvältä. Samoin piha on ilonaihe. Märän ja synkän talven jälkeen piha alkaa olla kuiva ja nurmea kasvaa siellä täällä. Hei! Sille käy niin kuin kodillekin. Siitäkin tulee vielä ihan kiva! Taidan tänään mennä pihalle nauttimaan tuosta auringonpaisteesta. Kodista kehuttakoon vielä vähän sitä miten keskellä luontoa sitä voikaan olla kaupungissa. Siitä ei ole pitkään, kun näimme kolme peuraa iltalenkillä, jäniksiä näkee jatkuvasti ja joutsenet ovat jo menneet. Eilen illalla iltalenkkiä rikastutti liuta kurkia ja kettu.
Läheiset, ystävät ja rakkaat
Tähän viikkoon on mahtunut monta hyvää muistutusta siitä mikä oikeastaan on tärkeää. Kävimme mummilla pitkästä aikaa. Olin torstaina katsomassa Vilttitossun ratsastusta. Sisko kävi eilen ja jätti yhden lapsistaan tänne. Kun tytöt katsoivat illalla kauhuleffaa, minä syvennyin poikaporukassa seikkailuun. Oli taas ihana katsoa Pojan intoa. Ai niin… ja pelattiinkin me eilen. Vihdoin ja viimein saatiin korkattua Arin joululahjaksi saama Qin-peli. Se olikin yllättävän nopea, hauska peli. Olen monet kerrat miettinyt, että pitäisiköhän tehdä noista meidän peleistä jonkinlaista esittelyä nettiin. Niitä on nimittäin muutamia.
… arkiaamua ihastuttivat pikkuiset jalat, jotka julistivat jotain tärkeää…
… kirjastoon reissasi kolme rakasta isoimman jäädessä lukemaan kokeisiin…
… Poika jämähti jo kirjastonulkopuolelle lukemaan Srat wars lego -kirjaa…
… ratsastusta torstai-illassa…
Pääsiäinen
Pääsiäinen ja Riihimäen pääsiäiskaupunki. Tämä onkin ensimmäinen pääsiäinen, jolloin olemme kotona. Ja hyvin pitkälle siksi, että päätimme jäädä katsomaan mikä tämä tällainen pääsiäiskaupunki oikein on. Torstaina julistin pääsiäisen Perheajaksi ja Työvapaaksi. Tänään suunnataan pääsiäiskaupunkiin.
Mutta sitten… Siitä palautteesta…
Miksi Heinähattu ja Vilttitossu?
Minulta on kysytty monet kerrat, että miksi kutsun tyttäriäni Heinähatuksi ja Vilttitossuksi. Osa tuntuu ajattelevan, että minun kirjailijana pitäisi olla keksinyt jotain ihan omaa. Heinähatun ja Vilttitossun historia on kuitenkin hyvin pitkä.
Kirjoitin nettipäiväkirjaa eräällä keskustelufoorumilla vuodesta 2005. Tytöt olivat siis silloin 2- ja 4-vuotiaat. Heille luettiin paljon Heinähattua ja Vilttitossua ja yllättävää kyllä, nämä satuhahmot täsmäsivät yllättävän hyvin meidän tyttöihin. Niinpä aloin kutsua tyttöjä blogissa Heinähatuksi ja Vilttitossuksi, kun en halunnut käyttää oikeita nimiä.
2006 huomasin olevani raskaana. Tuota kolmatta lasta oli yritetty pitkään. Tällöin menin aavistuksen solmuun Heinähattu ja Vilttitossu-ajatuksen kanssa. En uskonut, että meille ikinä tulisi poikaa, mutta Heinähatulla ja Vilttitossullahan on pikkuveli, joka tosin seikkailee kirjoissa hyvin vähän ja pääasiassa nimellä Poika, vaikka oikeakin nimi hänellä tietysti on.
Mutta elämä yllätti taas. Me saimme pojan. Ja niinpä hänestä tuli luontainen jatkumo Heinähatulle ja Vilttitossulle. Poika.
Ja tämän postauksen myötä:
HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!
Tänään
Ei vain jaksa, eikä kiinnosta eikä mitään muutakaan.
Lähden tästä tätini hellittäväksi, herkkupiirakoita popsimaan.
Hyvää Pääsiäistä kaikille <3
Hyvää oloa etsimässä
Saphira
Tänään oli mielenkiintoinen ilta. Tuli käytyä kuntosalilla. Oli jännä kokemus kun oli toinen ihminen vieressä kertomassa ja laskemassa koko ajan. Tee Saphira noin, sitten voisit tehdä noin. Niin monta vielä. Tee vielä. Noin. Koitetaanpas tota noin. Oli kyllä kaikenkaikkiaan mahtava kokemus päästä treenaamaan ihmisen kanssa joka sitä työkseen tekee, kysymään miljoona kysymystä ja saada paljon uusia mietittäviä asioita. Paljon tuli uutta tietoa ja paljon sai vahvistettua vanhaa. Ja sai vastauksen moneen mietityttäneeseen kysymykseen. Oli todella jännä ja hauska kokemus. Sai mukavasti lisää tehoa treeniin.
Oli tavallaan hassun tuntuista kun toinen katsoi vierestä ja kertoi mitä voisi tehdä ja miten voisi tehdä. Kertoi mille lihakselle mikin liike vaikutti ja miten mikin liike kuuluisi tehdä. Monta kertaa huomasi miten samoin ajateltiin ja miten saman asian voi tehdä monella eri tapaa.
Viimeksi kun olen aktiivisesti kuntosalilla käynyt olen ollut vielä kovin nuori ja silloin oli tarjolla ihan erilaisia laitteita. Paljon tuntuu olevan vielä lihasmuistissa mutta on äärimmäisen hauskaa alkaa opettamaan lihasmuistiin uusia asioita. On jännä katsoa nykyisiä laitteita ja miettiä millaisia ne ovat olleet ennen ja millaisia ovat nyt. Kaikki muutokset eivät ole olleet mieluisia. Tuntuu, että vakauden ja tukevuuden ja oikeisiin liikeratoihin paremmin ohjaavuuden lisäksi moni laite on myöskin kasvanut kokoa korkeussuunnassa ja itseltä tahtoo loppua pituus kesken. Huomattavan usein joutuu säätämään laitteita saadakseen ne tarvittavalle korkeudelle tai itselle sopivaksi. Ei joskus vuonna kuokka ja kirves joutunut samalla tavalla säätelemään laitteita. Mutta silloin myöskin monesti huomasi jonkin laitteen heilahtavan ihan pienestäkin tekemisen voimasta ja tuli monesti mietittyä miten herkästi tuonkin saisi kaadettua.
Aloimme tänään rakentamaan saliohjelmaa. Mielenkiintoista puuhaa. Ja erittäin aikaa vievää. Kun ohjelmaa rakennetaan ja niiden liikkeiden tekemiseen tutustutaan siihen menee huomattavasti aikaa. Siksi saliohjelma rakennetaankin useamman käynnin yhteydessä. Toinen syy on myöskin se ettei lihakset opi yhteen liikkeeseen ja sen vuoksi salitreenin vaikutus huonone. Tai oikeastaan heikkene, vähene. Seuraava tapaaminen saman ihmisen kanssa on joskus hamassa tulevaisuudessa. Siihen asti täytyy treenata yksin. Toisaalta harmillista, toisaalta taas hyvin mielenkiintoista.
by Saphira with no comments yetMä en nyt vaan ala…
Kirjoitti: minttis
Joo. Mä en nyt vaan ala. Mä heittäydyn nyt tähän maahan mahalleni ja jään siihen. Mä kitisen koko sydämeni kyllyydestä ja käperryn sittä kippuralle koko loppuvuodeksi – tai elämäksi. Kysy vaan mitä on tapahtunut? Elämä. Se tässä on tapahtunut.
Mä tiedän, että tää on nyt vaan tämä hetki. Hetki, joka jokin kuori pettää ja mä annan sen tehdä niin. Luultavimmin ensi viikolla mä istun taas tiukasti sen kuoren sisällä ja se on siinä tää mun avautuminen. Mutta tänään mä teen tän.
Mulla on ikävä aikaa, jolloin mä pystyin kirjoittamaan netissä ihan itsenäni. Pystyin vuodattamaan kaiken ja joku saattoi vielä sanoa jotain kannustavaakin. Nyt ainoa mitä sanotaan, on jossain keskustelufoorumilla ja siitä on kannustava kaukana. En mä niitä lukemassa käy, siitä mä olen kasvanut kauan sitten yli, mutta taas näkee blogin kävijätiedoista, että vauvalta ja murhasta porukka juoksee lukemassa, että mitä se Minttu duunaa. Pitäisi vissiin olla otettu, kun niin hitokseen kiinnostaa Mintun tekemiset. Enpä jaksa. Paitsi, että… Jos tuossa paskanjauhamisessa on jotain hyvää, niin… Ainakin se, että Jaaronin alkuosaa on ladattu ihan kiitettävästi. Käy säkin lukemassa! Se on TÄÄLLÄ!
Ja nyt moni vauvalainen ja murhaaja hyppii riemusta. JEE! Se on vetänyt palkokasvit meistä nenäänsä. No eipä ole. Elämässä on ihan tarpeeksi ihmettelemistä ilmankin. Ja tänään se kaikki Vituttaa. Saako muakin joskus Vituttaa?
Niin. Mikäkö mua Vituttaa? Tän vuoden alussa musta tuntui, että tästä tulee tosi vaikea vuosi. Mä yritin uskoa johonkin ihan muuhun, mutta se oli liki mahdotonta. Mä yritin suunnitella miten tästä voisi saada helpomman. Ei. Yksikään suunnitelma ei vaan toteutunut. Eikä tästä tullut helpompi vuosi. Viimeiset 3,5kk ovat olleet yhtä suossa rämpimistä. Kun yhdestä asiasta on selvitty, nurkan takana on ollut heti toinen. Mua väsyttää. Voimat on loppu. Usko on loppu.
Viime viikkoina olen miettinyt, että tää elämä ei nyt vaan sovi mulle. Mä tahtoisin elämän, jossa ei olisi koko ajan kiire johonkin, kamala stressi jostain. Pitäisi oppia pysähtymään. Nauttimaan hetkestä. Päästämään ehkä jostain irti. Raivaamaan sitä tilaa. Mutta se irtipäästäminen on helpommin sanottu kuin tehty. Mä en tiedä mistä karsia. Oon taas miettinyt sitäkin, että pitäisikö vaan pistää koko kirjoittaminen tauolle. Siitä vapautuisi aika paljon aikaa ja stressiäkin jäisi pois. Se on sellainen asia, jonka mä keksin karsittavaksi. En mä voi esimerkiksi koiria karsia. Mutta mitä. Osaisinko mä olla kirjoittamatta? Vai särkyisinkö mä loputtomaan kaipaukseen?
Mä oon nyt vaan rikki. Pari viikkoa sitten mä sain ekat kunnon paniikkikohtaukset pitkään aikaan. Kaupassa ahdistaa. Lasten koululla ahdistaa. Puhelimeen ei vaan kiinnostaisi vastata. Mä haluaisin erakoitua jonnekin. Mä en nuku. Tällä viikolla oon nukkunut vissiin yhtenä yönä. Se alkaa lievästi sanottuna näkyä.
Missä ne Juha Tapion paremmat päivät on?
by minttis with 4 commentsLomaa lampun alla
Taas on viikko mennyt ihan hujauksessa. Onneksi ensi viikko ja siitä seuraava ovat työpäiviltään lyhyempiä. Kiirettä pukkaa kun vanhempien kanssa alkaa varhaiskasvatuskeskustelut ja samalla pitäisi hoitaa pääsiäisaskartelut, äitienpäivä kukkien istutus ja ruukkujen maalaus. Eli tosiaan tuo pidempi viikonloppu on todella kaivattu.
Tämän viikon tuunauksena olen kuitenkin saanut aikaiseksi uuden kattolampun meidän makuuhuoneeseen. Vanhasta kehikosta poistin kamalan värisen kankaan ja hapsut. Tein liitännät kattokiinnitystä varten ja päällystin kehikon kakkupapereilla. Siitä tuli tosi romanttinen lamppu, joka tekee ihanan kuvion kattoon, valon ollessa päällä.
Hyvää ja levon täyteistä viikonloppua <3
Laatuaikaa
Saphira
On torstai, jälleen on yksi viikko vierähtänyt menojaan. Huomenna alkaa viikonloppu. Lienee sanomattakin selvää, että meillä viikko on mennyt sairastamisen merkeissä. Joku pitkä ja raju flunssa on muuttanut meille omasta mielestään pysyvästi ja tehnyt jo pesän kaksiin korviin ja saunan yhtiin keuhkoihin. Flunssan saldona on tähän mennessä korvatulehdusx2 ja keuhkokuume. Kun jo pian taittuisi tuo tauti ja jättäisi meidän kodin rauhaan. Etsisi itselleen uuden kodin.
Tänään on tullut vietettyä laatuaikaa. Kävin kuntosalilla pitkästä aikaa. Oli treffit personal trainerin kanssa ja päädyin ostamaan lisää käyntejä. Ostin itselleni toisenkin treenikaverin ja saan samalla kiitokseksi tukea ja treeniohjelman ja tietoa ruokavaliosta ja kaikesta muusta. Ennenkaikkea saan kauan kaipaamaani potkimista liikkeelle. Nyt on edessä muutama PT-käynti ja välissä pitäisi aina hetki koittaa yksinkin. Jos saisi tulosta tulemaan. Kuntosalin jälkeen erehdyin käymään kaikessa rauhassa suihkussa ja sen jälkeen saunomaan oikein pidemmän kaavan mukaan ja heittämään reippaasti kiukaalle vettä. Oli ihana saunoa kunnolla isommassa saunassa. Rentouttavaa ja ennenkaikkea rauhoittavaa. Saunomisen jälkeen olikin ihana rauhassa pakata omat kuntosalivarusteet ja laittaa ne kahteen kasaan. Mitä jätän salille säilytykseen omaan kaappiini ja mitä otan mukaan. Päädyin jättämään kaappiin kokonaisen salivarustuksen odottamaan sitä kertaa kun kaupungilla käydessä iskee hinku salille ja harmistus kun ei ole kamppeita mukana =)
Kuntosalin jälkeen oli mukava kierrellä rauhassa ostoskeskuksessa. Käytiinkin treenikaverin kanssa sushilla. Meille molemmille ensimmäinen kerta ja erittäin mukava kokemus. Siinä jutellessa ja hassutellessa maistelimme vähän sushia ja vasabia
Ajattelin käyttää hyödyksi kaupungilla oloni ja ajattelin katsoa joskos löytäisi uuden HDMI-kaapelin lapsen rikkoneen tilalle. En sitten kumminkaan vielä löytänyt sellaista jonka olisin tahtonut. No onhan tässä vielä aikaa etsiä kaikessa rauhassa. Josko seuraavaksi selaisi parin kaupan nettisivut ja katselisi valikoimaa sitä kautta. Jos löytyisi jokin mieluisampi vaihtoehto tuohon.
Oli mukava palata kotiin humputtelemasta ja päästä halimaan pikkuisia. Oli ne vaan hellyttäviä. Isompi pieni näytteli innoissaan isoveljen uutta isoa ralliautoa ja pienempi kiipeilee jatkuvasti päällä ja koittaa kovasti kitistä. Ressu on ihan naatti mutta ei malttaisi alkaa nukkumaan. Ottaa koville paraneminen keuhkokuumeesta.
by Saphira with no comments yet
Vanheneminen
Eilen vietin synttäreitäni. Täytin 39 vuotta. En ymmärrä ihmisiä, jotka häpeävät omaa ikäänsä tai haluaisivat elää nuoruutensa taas uudestaan. Itse tykkään olla juuri tämän ikäinen ja juuri tässä elämäntilanteessa, missä nyt olen. En kaipaa juurikaan niitä nuoruusvuosia. Elämä on hyvää juuri tässä ja nyt. Ihania ihmisiä olen saanut tavata ja pitää ystävinäni. Minulla on oma perhe, rakkaat lapset ja rakas puoliso. Tunnen oloni tärkeäksi, juuri näille ihmisille. Poikani sanoi hauskasti viikolla: Sä oot maailman paras äiti, mieti, sun ei oo tarvinnu harjotella yhtään, sä vaan synnyit äidiks, joka on paras. Ehkäpä siis olen paras äiti lapsilleni ja paras puoliso miehelleni, joten elämä todellakin on elämisen arvoista.
Sain ihania kukkia työkavereilta. Äidiltäni sain herkkuja juhlapöytään ja kimpun tulppaaneja. Lapset lauloivat minulle onnittelulaulun ja sain paljon haleja ja suukkoja. Mies oli oikein panostanut päivään, hän teki minulle pihvi-illallisen ja sain lahjaksi aivan ihanan sormuksen.
Huomenna vielä kahvitellaan pikkusiskon ja ystävän kanssa ja siinä sitä olikin tarpeeksi juhlintaa taas yhdelle vuodella 
Hauskaa viikonloppua <3
Kuplitellen ja leffaillen
Saphira
Kulunut viikko on ollut sairasteluntäyteinen joten tänään olikin hauska vähän touhuilla lasten kanssa.
Katselimme päivällä lasten kanssa elokuvan. Alvin ja pikkuoravat 3. Elokuva oli niinkin mukaansa tempaava, että sen katsoivat kaikki lapset melkein kokonaan lävitse vaikka pariin kertaan joutuikin keskeyttämään elokuvan katselun. Oli hauska katsella elokuvaa ja samalla napostella lasten kanssa popcorneja. Sylitellä ja nuuskutella pieniä ihmisiä.
Myöhemmin päivällä eteisessä tuli vastaan pari purkkia saippuakuplia ja niitähän piti heti alkaa puhaltelemaan lapsille. Isompi pieni oli heti hihkumassa ja pomppimassa ja puhkomassa palloja. Riekkui ihan onnessaan mutta pienemmälle niissä oli liikaa jännitystä. Jotenkin vielä pallot siedettiin mutta heti jos oli vaarana osua alkoi hirmuinen kitinä ja yritys kiivetä syliin.
Kävimmekin myöhemmin päivällä seikkailemassa puistossa kauppareissun lomassa. Vähän keinumassa ja leikkimässä ja puhaltelemassa kuplia samalla vauhdilla, kylläpä on ollut hauska päivä =)
by Saphira with no comments yet