*
Sunnuntai 30.3.2014 MeAn
*Töitä
*kotia
*salia
*lapsia
*rakas
*näyttösuunnitelmaa
*leipomista
*tytön 9v syntymäpäivät
*kaverin kynttiläkutsut,
*pyykinpesua
*tiskikoneen täyttöä ja tyhjennystä
*imurointia
*sarjan katsomista telkkarista
*musiikin kuuntelua
*kävelyä
*kännykän räpläystä
*puhelimessa puhumista
*syömistä
*ruoanlaittoa ja valmiiseen pöytään menemistä
*haaveilua
*töiden etsintää/katselua
*itkua, kiukkua, iloa, hymyä, kutituksia, rakkautta.
*Siinä se, tämä viikko.
by Mean with no comments yetViikko vierähti ja toinenkin
Kirjoitti: minttis
Kaksi kulunutta viikkoa eivät ole olleet mitään tavallisia. Toissa viikolla toteutimme pitkään suunniteltua kodin uudelleen järjestelyä. Tytöt muuttivat yhteiseen huoneeseen meidän vanhaan makkariin. Vanhassa autotallissa on niin paljon tilaa, että huoneen sai hyvin jaettua vähän kahtia ja halutessaan tytöt saavat kerrassaan mainiosti lattiatilaa leikkeihin. Hukkis sai oman nurkkauksen vanhaan työhuoneeseen, joskin sen järjestely on vähän kesken, työhuone muutti Heinähatun vanhaan huoneeseen ja me Vilttitossun huoneeseen. Kaikenkaikkiaan moni juttu tuntuu nyt olevan paremmin. Joskin tämä on tilapäistä. Vanha työhuone ei voi palvella Hukkiksen huoneena loputtomiin, mutta toistaiseksi, toistaiseksi.
Tällä viikolla olen tehnyt hiki hatussa Jaaronia. Suunniteltu julkaisupäivä lähestyy ja vielä olisi hommia. Tänään sain viimein version kaksi tehtyä ja lähetin sähköpostilla Arille luettavaksi.
Niin. Sähköpostilla. Olemme nimittäin olleet Kimin ja Hukkiksen kanssa keskiviikosta lähtien Miehikkälässä, Arin paimentaessa isompia karamatteja kotona Riihimäellä. Pari päivää toisenlaista elämää on tehnyt kerrassaan hyvää, mutta lapsia ja Aria on tietysti ollut ikävä. Ja ai niin. On meillä tuo Vappukin mukana. Vappu on käyttäytynyt kelpo labradorinnoutajan tapaan, vaikka naapuriinkin ilmestyi tänään koira. Olen iloisesti yllättynyt ja ylpeäkin siitä miten hyvin Vappu on maalaismaisemassa toiminut. Kurainen ja rapainenhan se on ollut koko ajan (paitsi ties kuinka monennen suihkun jälkeen), mutta se kuulunee asiaan.
Hukkiksen kevätleikit.
Vappu elementissään.
Olin varautunut siihen, että täällä Miehikkälässä olisi voinut vierähtää vielä toinenkin viikko, mutta ei. Huomenna on paluu kotiin. Olin ajattellut, että olisin ensi viikolla saanut koulutehtävät tehtyä ja kotiin palattua olisi voinut aloittaa sen ruuduttoman viikon, mutta se saa odottaa nyt vielä vähän. Huhtikuussa onkin niin paljon kaikenlaista, että saapa nähdä saanko tuon viikon mahdutettua johonkin.
Jotenkin tämä aika kuluu taas niin kamalan äkkiä. Hei tiistaina on jo huhtikuu! Tajuan, että pitänee ruveta työstämään eskarilaisten kone-kirjastakin, jotta lapset saavat omansa vielä ennen kuin eskarit loppuvat. Ja tietysti, voisihan sen oikean konetekstinkin saada tässä keväällä vielä kustantajille.
by minttis with no comments yetMeidän viikko
Mitäs tällä viikolla onkaan tapahtunut?
Olen tehnyt töitä, ollut mielestäni suht ahkera. Tuunaillut paljon ja laulellut vielä enemmän. Ilma ja mieliala ovat aurinkoisia. Arvasin, että piristyn samaa tahtia auringon kanssa. Niin siinä käy joka vuosi, kevättä ja kesää rakastan, silloin Suomi on parhaimmillaan ja niin kai sitten myös minäkin.
Tyttären englannin ryhmä suunnittelee retkeä Lontooseen, siihen pitäisi rahaa saada kerättyä. Tuntuu vain tuo budjetti olevan ihan mahdoton, ei meillä taida rahat siihen riittää :(, mutta ei vielä heitetä pyyhettä kehään, vaan lähdetään taisteluun pystypäin.
Pojalla on jalka kipsissä. Maanantaina oli kavereiden kanssa pelaamassa jalkapalloa ja jalka vääntyi siinä tohinassa. Kotiin tuli nilkuttaen, eikä siinä jalassa näkynyt mitään turvotusta tai muutakaan. Yöllä ennen kahta heräsi kuitenkin itkemään ja valittamaan jalkaa, joten ei muuta kuin heti aamusta mies vei pojan lääkäriin. Jalka kuvattiin ja jalkapöydän ulkosyrjästä oli pieni siru luuta irronnut, eli murtuma oli selvä. Kipsi on nyt jalassa ainakin tuon 3 viikkoa ja 5 viikkoa tuli liikuntakieltoa. Tämä oli aikamoinen isku todella liikunnalliselle pojalle. Kovasti ollaan yritetty poikaa kannustaa muihin hommiin ja onneksi nuo kaverit eivät ole potilasta unohtaneet. Koulussa poika oli jo torstaina reippaana keppien kanssa.
Minä onnistuin myös murtamaan pikkuvarpaani. Törmäsin syöttötuolin jalkaan töissä. Onneksi tämä ei menoa haittaa, kun löytyi hyvät kengät kaapista ja jalka mahtuu niihin loistavasti. Pikkuvamma pojan murtumaan verrattuna. Minun murtumani kun paranee itsestään, huh!
Mies on innostunut kokeilemaan erilaisia kanaruokia. Tämän hetken lempparini on kanapasteijat, joihin hän käyttää filotaikinaa. Rapea pinta, pehmeä sisus ja paljon juustoa, NAM.
Tämän viikon tuunauksena tein vanhasta paidasta hameen siskontytölle.
Siinä oli meidän perheen viikon tohinat pähkinänkuoressa. Hyvää viikonloppua <3
by Outi with no comments yetOdotetaan, että päästään odottamaan
Saphira
Tämä päivä on mennyt erittäin henkeä pidättelevällä ja odottavalla meiningillä. Aamulla odottelin kuljetusliikkeen miehiä tuomaan uuden tiskikoneen ja asentamaan sen ja viemään samalla vanhan tiskikoneen pois. Uusi kone oli ihana. Siinä oli jopa yllättävä piirre. Alakorista sai kaadettua peremmät lautasrivin piikit kattiloita pannuja yms isompia astioita varten. Enpä tuota huomannut konetta tutkiessani aiemmin. Todella kätevä piirre. Ja varmasti hyvin käytetty. Suurperheen arkea tuo kone tulee ainakin varmasti helpottamaan suuresti. Uskoisin, että 4 kasvavan lapsen kanssa tiskikone on enemmänkin välttämättömyys kuin ylelisyys =)
Olen odottanut pitkin päivää vauvauutisia ystävältäni. Niitä ei vain tunnu tulevan. Pikkuinen tuntuu kovin viihtyvän lämpöisessä mukavassa kolossaan äidin masun suojissa. Onnellinen pieni ihminen. Hänellä on vielä koko elämä =)
Aamu alkoi pienemmän koululaisen kysymyksellä “Äiti, voidaanko me sit kun mä pääsen koulusta käydä ostaan mulle uudet uikkarit?” Hetken asiaa kelattuani totesin, että tottakai voimme rakas mutta miksi. Heillä on kuulemma huomenna koulussa uintia. Onneksi siis lapsi otti asian esille tänään aamulla eikä vasta illalla. Ehti siis järjestellä asioita siihen pisteeseen, että olisi voinut tarpeen vaatiessa hakea niitä kauempaakin. Onneksi ne löytyi tuosta vajaan kilometrin päästä ja vieläpä koululaiselle erittäin mieluisat. Nyt on siis uikkarit ja voi pakkailla uimahallia varten tavarat jo valmiiksi. Aamulla onkin koululaisella aikainen aamu kun tarpoo uimahallille hyvissä ajoin.
Päivä on mennyt todella nopeasti. Tuntuu, että on ehtinyt tehdä jo vaikka mitä muttei kuitenkaan lähellekään tarpeeksi. Pikkuväkeä kun seuraa niin on tullut tehtyä selvästikin tarpeeksi. He olivat valmiita nukkumaan jo hyvissä ajoin ennen kasia. Muista edes koska tuo 3v olisi nukahtanut yhtä helposti. Kaveri vaikutti kyllä hivenen räkäiselle, kunhan nyt aikainen uuvahdus ja helppo nukahtaminen ei olisi merkki sairastumisesta vaan olisi vain ollut lapsellakin mielenkiintoinen päivä. Olihan pikkuväki tänään leikkitreffeillä vähän isomman pikkuisen kanssa ja sitten vielä vähän karvaisemman pikkuisen kanssa. Hyvä päivä kaikenkaikkiaan jonka voisikin lopettaa kommentilla:
Nukkumatti, nukkumatti lasten
illoin kulkee heittää unihiekkaa
päivän leikit aika lopettaa on ja lapset käyvät
nyt nukkumaan, siis hyvää yötä
Päällimmäiset ajatukset
Sunnuntai 23.3.2014 Mean
Päällimmäiset asiat mitkä mielessä pyörii;
1. Huomenna tulee tasan yhdeksän vuotta siitä kun minusta tuli äiti. Tyttäreni tuli nopeasti maailmaan. Kaikkinensa synnytys kesti 4h ja 15min. (Poikani pisti paremmaksi, vain 1h ja 15min.) Yhdeksän vuotta, kuulostaa pitkältä ajalta, mutta ei tunnu siltä. Todella paljon muistoja, todella paljon sellaisia asioita mitkä aika on jo kullannut. Todella paljon sitä myös on unohtanut. Päivääkään en vaihtaisi pois.
2. Töitä jäljellä 10viikkoa. Sitten työsopimus päättyy. Valmistua pitäisi siinä samalla myös. Mitäs sitten? Ei niin harmainta hajuakaan.
3. Olen rakastunut. Minulla on ihana mies. Vaikka aina ei olekaan niin ruusuista. Ei kai pidä ollakaan.
4. Vauvakuume, on ja pysyy. Yhtenä päivänä tosin mietin, että kun lapset alkaa olla kohta jo sen verran isoja, että pärjäävät hetken itsekseen, olisinko sittenkään valmis enää luopumaan ns. omasta vapaudesta.. Toisaalta, ehtisihän sitä sitten olla itseksensä vanhanakin.
5. Viime viikon blogikirjoitus unohtui ja tämä viikkokin tuntuu tämän osalta laiskalta.
6. Olen ylpeä itsestäni. Kohta parisen kuukautta olen käynyt salilla/jumpassa 2-3krt/vk. Tällä viikolla testattu keppi/pallojumppa, kahvakuula ja kuntotanssi. Me like.
Siinä se, uutta viikkoa kohti.
by Mean with no comments yet
Terveisiä sairastuvalta
Eli meikäläinen sairastaa. Kohta olen viikon ollut kipeänä ja tämä alkaisi nyt riittämään. Aluksi olo oli kuin rekan alle jääneellä, jolla on kaktustarha kurkussa. Nyt olo on muuten suht normaali, paitsi että se kaktustarha kasvaa villinä edelleen siellä kurkussa. Se siitä valituksesta ja kohti kivempia juttuja.
Viime viikonloppuna olimme, lasten kanssa, ystävän luonna Karkkilassa. Aivan mahtava reissu. Tehtiin huippulöytöjä kirpputoreilta ja muutenkin kaikki meni tosi kivasti. Päästiin taas nauttimaan puulämmitteisen saunan tuoksuista ja löylyistä.
Kesällä on, Karkkilassa asuvan, kummityttöni tärkeät juhlat, joihin sainkin mekon ja kengät yhteishintaan hurjat 12€.
Mekossa on ihan pieniä valkoisia pisteitä mustalla taustalla. Se tuntuu höyhenen kevyeltä. Pituus on pohkeeseen asti, joten ei kamalan rumat polvetkaan näy. Kenkien kanssa kävi tuuri, myyjä oli ostanut itselleen koon liian suuret kengät ja myi siis ne täysin käyttämättöminä minulle.
Reissusta oli taas kiva tulla kotiin, iltaisin kun tuppaa tulemaan tuota omaa miestä niin kovin ikävä. Oli ihanaa käpertyä oman miehen kainaloon sunnuntai iltana ja tuntea itsensä taas niin kovin rakastetuksi.
Näihin hempeilyihin päätänkin tämän perjantain kirjoittelun.
Hauskaa viikonloppua kaikille, toivottavasti myös tämä oma tauti alkaisi pian helpottaa.
by Outi with no comments yetVäsytys maximus ja ajan katoaminen johonkin
Kirjoitti: minttis
Miten voikaan olo olla näin vetämätön? Jo useamman päivän väsyttänyt niin, ettei mikään tunnu auttavan ja asiat jäävät tekemättä ihan siksi. Tällä viikolla on ollut kyllä pari oikein hyvää kirjoituspäivää ja pari kunnon aikaansaamispäivää, jolloin ei voi muuta kuin iloita siitä miten hyvin on saanut juttuja tehtyä. Kirjoittamisen suhteen vain on menossa vähän sellainen hetki, että pitäisi, pitäisi, pitäisi. Pitäisi saada paljon enemmän aikaan. Noh, ensi viikolla voinemme iloita yhdestä etapista taas. Kummituskirja lähtee painoon! Wo-hoo. Pitkään sitä onkin väännetty ja hiottu, mutta nyt kustannustoimittaja viestitteli perjantaina, että taitto näyttää hyvältä, pari tekstikorjausta vielä ja se on sitten siinä. Pitkä prosessi tulee päätökseensä.
Jollakin tapaa tämä lauantain kirjoitushetki pysäyttää miettimään kulunutta viikkoa, kuluneita päiviä. Tällä kertaa Tiesin kirjoittaneeni viikko sitten, mutta en saanut minkäänlaista otetta siitä mistä oikein kirjoitin. Mistä tänään jatkaa? Tuntui siltä, että aivan yhtä hyvin olisin voinut kirjoittaa kuukausi tai vuosi sitten.
Aika. Sen suhteellisuus. Viimeksi kirjoitin tuskastumisesta siihen, ettei mitään pysty olemaan 100%. Tänään tunne ei ole sama. Tänään mietin vain sitä, että mihin tämä aika oikeasti katoaa. Päivät kulkevat ja mistä saa kiinni? Olen yrittänyt miettiä mikä voisi olla tapa yrittää saada arjesta paremmin ote? Millä tavoin tallettaa niitä pieniä onnenpipanoita jonnekin takataskuun talteen?
Myönnän. Yksi näistä on kuvakansioni facebookissa. Sinne tulee ladattua ihan jatkuvalla syötöllä kuvia hauskoista pienistä hetkistä päivien varrelta. Niin. Tänään latasin sinne 54 kuvaa hiiristä, jotka saapuivat meille eilen.
Ajattelin, että voisinkin tänään kurkistaa aavistuksen noihin kuviin, joita tällä viikolla olen faceen ladannut ja voisinhan kertoa myös noiden hiirten tarinan…
Maanantaina Pojalla oli pleikkaseuraa (PS. Tassu on parantunut tosi hienosti).
Tiistaina vietimme keväisen hetken trampoliinilla.
Keskiviikkona koululla vietettiin olympialaisia. Poika ja Vilttitossu olivat menossa mukana. Menin aikaisin tekemään kasvomaalauksia Vilttitossun luokkalaisille. Harvemmassa koulussa olympialaiset avaa oikea olympiamitalisti!
Torstaina vietimme leivontapäivää ja teimme mokkapöllöjä. Pikku-Hukka osallistui niin leivontaan kuin herkutteluunkin.
Hiiriä, hiiriä, lisää hiiriä…
Tiistaiaamuna piipahdin varastossa hakemassa halkoja. Haju, joka tuli vastaan, oli sellainen, ettei siitä voinut erehtyä. Sen tunnistaa kuka tahansa, jolla on vähänkin enemmän lemmikkijyrsijöitä ollut. Siltä haisee yön kuolleena ollut eläin. Arvasin aikalailla suoraan mistä haju lähti. Tosin eipä varastossa asukaan enää kuin hiiret ja kaksi gerbiiliä. Arvaukseni osui oikeaan. Kuollut oli toinen viimeisistä hiiristä. Nuo ovat olleetkin todellisia ikijääriä. Eläneet hyvän ja pitkän elämän, voisi sanoa.
Alun perin olin ajatellut, että nämä voisivat jopa olla meidän perheen viimeiset hiiret – ainakin pitkään aikaan. Tiistaiaamuna iski kuitenkin fiilis… Hitsi tota viimeistä yksin jättää. Kyllähän näitä menee samalla lisää. Heitin faceen asiasta viestin ja yksi tuttu tarjosikin hiiriä. Sanoin vielä kyseleväni eräältä kaverilta, jolta saisin hiiret lähempää ja näin tein. Kaveri lupasi hiiriä. Sanoi, että on viimeisiä hiiriään juuri laittamassa pois. Kyseli, että kuinka monta mä voin ottaa. Tuumasin jotain, että terraario on tämän ja tämän kokoinen, kyllähän siellä useampikin menee…
Perjantaina olin Pojan kanssa vesipeuhussa, kun Hukka heitti viestillä. ”M toi hiiriä. Niitä on 16.” Hetki meni sulatellessa… KUUSITOISTA. En mä nyt ihan niin montaa ajatellut. Heinähattu ja Vilttitossu vielä puhelimessa sopottivat jotain siitä, että joukossa voisi olla uroksia. Tulin kotiin ja katsoin hiirten sukupuolet. Kyllä, koko joukko on naaraita. Hetken sulateltuani totesin, että eipä siinä mitään. Kyllä meille hiiriä mahtuu.
Show jatkui tänään, kun kuvasin hiirilaumaa. Yritin erotella selvästi toisiaan muistuttavat hiiret niin, että saisin kaikista yksilökuvia. Vasta koneella rupesin laskemaan… Missä mättää, kun mulla on kuvat 17 hiirestä? Laskin ja laskin ja laskin. Kävin kysymässä Heinähatulta ja Vilttitossulta: Montako niitä hiiriä on? Toinen sanoi 16 ja toinen 17. Vähän nolona rupesin laskemaan hiiriä uudelleen. Niitä ei ollutkaan kokoajan puhumani 16. Niitä tosiaan oli 17. No hyvä, olin sentään kuvannut ne oikein :D.
Rankan päivän rankka ilta
Saphira
Viimeinen viikko on ollut hyvin kiireistä aikaa. Se on kulunut vertaistuen piirissä ja tekemistä on riittänyt aamusta iltaan. Hyvä kun jaksaa illalla ennen sänkyyn kaatumista kurkata sen verran puhelinta, että näkee onko joku soittanut tai viestittänyt jotain. Kaikki nettaaminen on kyllä jäänyt aivan minimiin. Kaiken sen kiireen keskellä harmittaa kovasti. Tuntuu ettei ole ehtinyt tekemään mitään lasten kanssa vaikka viimeksi tänään kävimme pelaamassa biljardia. Vähän ajattelin josko kävisi huomenna vielä ennen lähtöä muutaman pelin pelaamassa. Tiedä koska siihen olisi taas mahdollisuus ja lapset ovat ihan ihastuneita peliin.
Tuossa yhtenä iltana ajattelin viettää laatuaikaa kahden lapsen kanssa ja lähdimme ulos tutkimaan maisemia ja otimme kameran mukaan. Kävelylenkki teki kieltämättä hyvää. Toinen lapsista pölisi minkä ehti ja toinen innostui kaikesta mitä näki =) Kuuta jäimme katselemaan pidemmäksikin aikaa. Se oli hyvin nätti.
Seuraavana aamuna olikin hyvin nätti auringonnousu josta oli pakko ottaa kuva tai pari. Harmi vaan kun aurinko nousi niin yllättäen ja tajusi, että siitä voisi ottaa kuvan niin se oli kerinnyt jo liian korkealle jotta olisi saanut oikein upean kuvan =(
Tuossa päivänä eräänä kävimme lasten kanssa ulkoilemassa päivällä ja ihastelemassa lumen alta kuoriutuvaa maailmaa. Lasten mielestä oli jännää, että yhdessä paikassa oli vielä lunta ja toisessa jo alkoi vihertämään =D
Kävimme myöskin pelaamassa biljardia lasten kanssa ja 2v tahtoi kovasti osallistua peliin. Auttelikin hiemosti pelin aikana pelaajia laittamalla palloja pussiin ja lyömällä hienosti kepillä omalla vuorolla. Kyllä tuosta vielä pelaaja tulee =D
Kävimme tänään saunomassa ja viettämässä iltaa ja hotelliin takasin lähtiessämme oli tullut jo säkkipimeää. Olikin mielenkiintoista koittaa löytää tie takaisin hotellille säkkipimeässä. Onneksi latasin jokin aika takaperin puhelimeen taskulamppusovelluksen ja sai valoa matkanvarrelle.
Löytyipä matkanvarrella hotellille kuu ja tähtiäkin. Hienon näköistä ja mikä ero riippuen siitä käyttikö kameraa vai ei.
Matkaeväiksi oli päätynyt mm. päärynä ja sitä piti maistella matkanvarrella urakalla. Nam, se on hyvää tuumi pieni mies ja jatkoi sen syömistä.
Tuli osallistuttua olympialaisiin ja voitettiin ne ja saatiin noin hienot mitali. Hauskaa oli. Ja ennenkaikkea opettavaista.
by Saphira with no comments yet
Siinä se taas meni
Nimittäin tämäkin työviikko. Tällä viikolla on ollut niin kiireistä, etten ole oikeastaan yhtään ehtinyt tätä blogia edes ajattelemaan. Vanhempainiltaa, työssäohjaamista, tuunailuja ja rakkaiden kanssa yhdessä oloa.
Toivottavasti nyt kaikki suunnitelmat toteutuu ja tänään päästäisiin Karkkilaan, ystäväni luokse, lasten kanssa. Mies saa vapaan viikonlopun ja minä pääsen parantamaan maailmaa puulämmitteisen saunan lauteille.
Kaunista viikonloppua kaikille<3
Totaalinen inspiraatiopuutos kirjoittamiseen
SINEAD
Milloin lie olen viimeksi kirjoittanut… 3vk sitten, vai olisikohan jo kuukausi. Pahoitteluni, mutta ei vaan ole ollut minkäänlaista inspiraatiota ja intoa kirjoittaa, eikä oikein mitään sanomistakaan. Tuntuu että mun elämä on kuitenkin niin tavallista ja tylsää, että mitä se ketään kiinnostaa. Poneista en jaksa höpistä aina ja muuten meidän arki kulkee samaa rataa päivästä toiseen. Kevään tulo ja maailman valaistuminen on myös saaneet minut intoutumaan taas enemmän ulkoilusta ja kaikesta harrastamisesta, tuntuu ettei koneellakaan ehdi istumaan. Töissä on ollut niin huisketta, että työaikaa ei ole bloggailuun liiennyt.
Jotain pientä kuulumista voisi toki kirjoittaa… Viime viikolla oli isompi lapsi hiihtolomalla sukulaisissa, mutta pienempi joutui tyytymään varahoitoon, kun ei meillä vanhemmilla ollut lomaa. Koululaista viskottiin sukulaiselta toiselle, ympäri suomen. Onneksi lapsi tuntui tykkäävän ja oli kuulemma kivaa reissata. Pienempi riemastui veljen paluusta niin, että hyppeli innoissaan pitkin kämppää ja liukastui maalatulla lattialla. Valitettavasti lasten puinen tuoli osui matkan varrelle, ja siihen jysähti leuka edellä. Iso vekki, hirveä huuto ja paljon verta. Siinäpä se menikin perjantai-ilta, kun päivystykseen ajeltiin 60km päähän ja takaisin. Leuka paikattiin ja taas mentiin. Ensimmäistä kertaa meillä sattui tuommoinen ihan kunnon haaveri, aiemmin ei ole päivystykseen tarvinnut kiiruhtaa noin nopsaan.
Ponit on taas sairaslomalla, kun niille on kyllä sattunut haaveria haaverin perään, on haavaa kainalossa, kintereessä ja ties missä. Samoin venähtänyttä jalkaa, lentänyttä kenkää ja haljennutta kaviota ihan riittämiin. Nyt odotellaan taas kengittäjää, joka vasta kävi muutama viikko sitten.
Pahoitteluni blogihiljaisuudesta, koitan parantaa tapani. Edelleen kaipailisin vinkkejä siitä, mitä haluatte kuulla. En ole tainnut koskaan saada yhtään ainoaa kommenttia, niin sekään ei hirveästi motivoi kirjoittamaan. Tuntuu ettei kukaan näitä kuitenkaan lue =D
by Sinead with 1 comment