Oct 24thUudet tuulet puhaltavat

Saphira

Pikkujalkojen tepsutusta

Viimeiseen vuoteen on mahtunut paljon. Iloa ja surua. Pelko on selvästi tullut meille jäädäkseen. Tällä hetkellä elämä menee pienissä pätkissä ja tulevaisuutta uskaltaa suunnitella vain kuukauden tai kahden päähän. Mitään oikeita suunnitelmia ei uskalla tehdä edes ensi kesään asti.

Viimeiset pari kolme viikkoa on ollut mielenkiintoiset. Oli reissua Helsinkiin silmänteon merkeissä ja jännitystä riitti. Viimeisenä päivänä silmää tehdessä normaalista sovituksesta meinasi tulla sairaalareissu kun meinattiinkin yllättäen joutua käsittelemään silmää nukutuksessa. Onneksi viimeisellä yrityksellä saatiin hommat toimimaan ja sairaalareissulta vältyttiin.

Viime viikko meni lomaillessa, toinen lapsista oli syyslomalla, toinen oli leirillä. Viikossa riitti paljon toimintaa. Innokas koululainen kertoili onnessaan kuinka oli tehnyt raketin ja laukaissut sen ja kuinka olivat tehneet pahvisista kahvikupeista puhelimen ja soitelleet kerroksesta toiseen ja kuinka olivat tehneet jäätelöä ja muovailleet perunajauhoja vedestä ja ja ja… Viikkoon oli mahtunut paljon kaikenlaista eli leiri oli selvästi ollut onnistunut.

Tällä viikolla onkin sitten hiljalleen palailtu pikkuisten kanssa kotiarkeen isompien palattua koulun penkille. Kerhokin jatkui tällä viikolla isommalla pikkuisella ja pienemmällekin löytyisi jo hiljalleen omaa toimintaa pariksi päiväksi viikossa jota voisi käydä nuuskimassa. Jos vaikka hänkin saisi jo hiljalleen ikäistään leikkiseuraa ja muitakin kavereita kuin isoveljet.

Vuoden aikana on tapahtunut paljon. On ollut monenmonta kontrollia ja paljon vietetty aikaa Helsingissä. Tavattu monia monia uusia ihania ihmisiä ja löydetty paljon vanhoja kadonneita tuttavuuksia. On vietetty tummelmallinen joulu ja rauhallinen uusi vuosi ja muistettu pääsiäiset äitienpäivät juhannukset ja sen sellaiset. On ollut synttäreitä rippijuhlia hautajaiset ja hyvin paljon sitä normaalia arkea. On mietitty tulevaa ja muisteltu vanhaa. Suunniteltu uusia kujeita ja setvitty vanhoja.

Todella paljon on jäänyt sanomatta ja tekemättä ja paljon olisi vielä sanottavaa ja kerrottavaa. Vuosi on kuitenkin vierähtänyt ja tähän on päätetty lopettaa. Toisaalta haikeaa, kokemuksena kuitenkin erittäin antoisa. Blogin myötä olen tavannut viisi uutta ihanaa ihmistä. Inkerin, Mallan, Mean, Outin ja Sineadin.

Uudet tuulet puhaltavat

Nyt puhaltaa kuitenkin uudet tuulet ja on aika siirtää katse eteenpäin. Nyt aletaan suunnittelemaan omaa ja lasten tulevaisuutta ja rakentamaan elämää tästä eteenpäin. Vuosi tuo tullessaan TODELLA paljon uutta ja jännittävää. Nyt tutustutaan tukiviittomien ja kuvien maailmaan ja aletaan miettimään vaihtoehtoisia kommunikoinnin keinoja oikein urakalla. Samaan aikaan aletaan sukeltamaan näkövammaisen lapsen arkeen aivan erilailla. Näkövammaisen vauvan sijaan meillä onkin näkövammainen taapero, lapsi, jonka arjessa näkövamma näkyy aivan erilailla.

Kohta on edessä aika kun yksi koululaisista aloittaa yläkoulun ja toisesta pikkuisesta pitäisi yrittää saada huomattavasti omatoimisempaa joidenkin asioiden suhteen kun taas toisesta pitäisi saada huomattavasti vähemmän omatoimista monissa asioissa. Tai sitten vielä vähän enemmän omatoimista ja saada hoitamaan loppuun asti omat vaipanvaihtonsa peppupesuineen kaikkineen

Nyt on se hetki kun aletaan toteuttamaan hyvin suunniteltua Halloweeniä ja suunnittelemaan joulua ja uutta vuotta ja kaikkea uusien tuulien mukanaan tuomaa.

LOP-PU

Jun 12thOutouksien viikko

Tämä viikko on ollut jossain määrin omituinen. Monta asiaa on tapahtunut. Osa enemmän osa vähemmän hyviä.

Viikko alkoi huonoilla uutisilla ja alkuviikko menikin selvitellessä asioita. Maanantaina saimme tiedon isoäitini kuolemasta. Sen jälkeen menikin pari päivää vähän jännästi kun koitettiin saada ilmoitettua kaikille joille kuuluu ilmoittaa ja samalla toisaalta selvittää mihin ja millon haudataan ja muita käytännönasioita. Alkuviikosta tulikin puhuttua paljon serkun kanssa asiasta. Sen aiheuttamista tunteista ja omista ajatuksista. Oli toisaalta hassua huomata miten samanlaiset mietteet meillä asiasta oli. Hautajaiset ovatkin asia jota toisaalta odotan ja toisaalta en. Odotan, koska tiedän siellä näkeväni sukulaisia joiden kanssa ei olla pitkään aikaan nähty. Toisaalta taas odotan kauhulla sitä hetkeä kun hautajaiset ovat ja on aika jättää viimeiset jäähyväiset. Lepää rauhassa mummu.

Tässä viikon varrella on katseltu lasten kanssa maailmaa ja leikitty monenmoista. Onpa samalla tullut ihmeteltyä esikoisen punertavia valkuaisia. Ovat kovin jännät. Vaikuttavat kovin ärtyneelle. Eilen alkoi omat silmät tuntumaan sille kuin olisi hirveä väsy koko ajan. Olenkin tässä jo pari päivää miettinyt onko meillä kylässä joku todella outo ja herkästi tarttuva silmätulehdus vai onko vain nyt harvinaisen rajua allergiaoireilua koko porukalla. Omat silmät ainakin tuntuvat nimenomaan ärtyneille tms eikä tulehtuneille. Esikoisenkaan silmät eivät käyttäydy kuten normaalisti tulehtuessa käyttäytyvät.

Tänään on ollut mielenkiintoinen ilta. Kävin kurkistamassa kuntosalille jolla en ollut ikinä ennen ollut ja vastassa oli paljon uusia laitteita. Oli hassua treenata kun sai käydä koko ajan kurkkimassa yhdeltä ruudulta mitä tekisi seuraavaksi ja kun meni koneelle niin kone kertoi. Laita x kiloa painoa ja toista y sarjaa u määrällä toistoja. Sarjan suoritettua kone ilmoitti lepää niin ja niin kauan aikaa ja näytti jatkuvasti lepoaikaa jäljellä niin ja niin paljon ja laski koko ajan jäljellä olevaa aikaa. Sarjat suoritettua laite kertoi sarjat suoritetun onnistuneesti ja seuraavaksi vuorossa on laite se ja se. Kun oli suorittanut treenin loppuun oli hassua katsoa yhdestä ruudusta miten paljon oli kuluttanut kaloreita ja miten oli suoriutunut treenistä. Näytettiin vierekkäin tavoite treenille ja treenin suoritus. Sen jälkeen saikin kuitata treenin suoritus kerrallaan ja sinne se jäi koneelle ja kulkukortille muistiin odottamaan seuraavaa treenikertaa jolloin sinne saa uuden suorituksen johon voi verrata viime kertaista suoritusta =)

Kaikenkaikkiaan tämä on ollut hyvä viikko vaikka onkin ollut erittäin haikea. Monta hyvää asiaa se on tuonut tullessaan ja ainakin yksi sisarusparvi on selvästi taas muistanut toistensa olemassaolon. Nyt voi vain koittaa parhaansa olla tukena ja apuna omalle äidilleen ja koittaa omalta osaltaan helpottaa hänen kuormaansa. Nyt on kuitenkin se hetki jolloin on aika ajatella itseään ja hipsiä nukkumaan. Kohta ei enää saa silmiä auki räpytysten jälkeen

May 15thPuistossa, silmäklinikalla, yökoulussa ja vaikka missä korkeuksissa

 Saphira

Meidän viikko on täyttynyt vaikka mistä. On keritty puistoilemaan, käymään silmäklinikalla, yökoulussa ja vaikka missä korkeuksissa. Aloitetaanpa ihan alusta. Silmäkontrolli ärsytti pikkumiehen silmän huolella ja siihen muutti harvinaisen sitkeä silmätulehdus.  Se on nyt asunut siinä 3 viikkoa eikä osoita merkkejä häviämisestä. Juuri aloitettiin kolmas kuuri silmään eikä kovin hyvälle vaikuta. Silmäklinikalla totesivat silmässä olevan hyvin ärhäkkä mutta siistin oloinen tulehdus. Nyt vain odotetaan kasvaako siellä silmässä joku pöpö ja auttaisiko kolmas kuuri. Pieni mies on jo ihan raivona. Hän vihaa yli kaiken silmiin koskemista ja on saanut kertakaikkiaan tarpeekseen tuosta x kertaa päivässä laitettavista tipoista. Nyt vain odotellaan josko uusi tippa auttaisi nujertamaan pöpön. Todennäköisesti on kumminkin vielä edessä vähintään pari viikkoa tippoja.

Kävimme puistossa. Tutustuimme samalla toiseenkin puistoon ja vähän kävelimmekin. Aikaa on tullut vietettyä enemmän ja vähemmän ulkona. Kävimmepä jopa treffaamassa puistossa kertaalleen toisen pikkusen parhaan kaverinkin. Kyllä touhua riitti =)

 Puistossa tuli vastaan mielenkiintoinen yllätys. Tämä on itseasiassa päiväkodin piha. Ja aidassa aivan lapsen silmän vieressä törröttää naula juuri silmän korkeudella.

 Liukumäki on yllättävän kiva paikka. Sinne olisi ihan hirmuisen hauska koittaa kiivetä itse =)

 Mut mä tyydyin sitten kumminkin kiipeämään vaan istuksimaan liu’un alle

 Puistossa oli myöskin yhtenä kertana seuralainen. Se katseli erittäin tyytyväisenä paikoillaan pitkän aikaa. Lopulta hiippaili salaa pois.

 Marakatti on opetellut kiipeilemään oikein tosissaan. Viimeinen valloitus onkin ollut keittiön ikkuna. Sieltä on kiva nuuskutella raikasta ilmaa ja huudella ohikulkijoille.

Apr 24thPienin askelin

Saphira

Mietitäänpä mitä viimeinen viikko on tuonut tullessaan. Ainakin monta hassua hetkeä. On puhalleltu saippuakuplia ja puistoiltu. Kauppailtu ja vähän leikittykin. Kaiveltiinpa paikkojakin ja löydettiin unohtuneita autoja jokunen. Laatuaikaakin on tullut vietettyä melkein joka lapsen kanssa jossain muodossa. Sitä on lisää ensi viikollakin kun maanantai menee kuopuksen kanssa Helsingissä. Tänään oli tarkoitus viettää päivä esikoisen kanssa kuntoilun merkeissä. Kuitenkin lopulta päädyimme viettämään hyvin erilaisen illan hänen kanssaan. Kävimme kaupungilla etsimässä juomapulloa (ei löytynyt, pitänee etsiä jostain citymarketin tai prisman tapaisesta viikonloppuna) ja päädyimme lopulta elokuviin. Arvoimme parinkin elokuvan välillä ja lopulta valitsimme selvästi oikean elokuvan, molemmat tykkäsivät siitä ja viihtyivät hyvin. Popcorn ja limpsakin oli hyvää. Esikoinen tosin mausteli omaansa melko reippaastikin ja mausteiden sekahaju kävi nenään. Oli lähellä tulla huono olo niistä.

Pääsiäinen tuli ja meni ja herkuteltuakin tuli useammallakin tavalla. Ensimmäistä kertaa moneen  vuoteen oven taakse tuli virpoja. Aiempina vuosina ne on kiertänyt meidän oven kaukaa. Muutolla on siis ollut suotuisa vaikutus Heti oli oman talon tyttöjä virpomassa kauniilla oksalla.

Apr 10thLaatuaikaa

Saphira

On torstai, jälleen on yksi viikko vierähtänyt menojaan. Huomenna alkaa viikonloppu. Lienee sanomattakin selvää, että meillä viikko on mennyt sairastamisen merkeissä. Joku pitkä ja raju flunssa on muuttanut meille omasta mielestään pysyvästi ja tehnyt jo pesän kaksiin korviin ja saunan yhtiin keuhkoihin. Flunssan saldona on tähän mennessä korvatulehdusx2 ja keuhkokuume. Kun jo pian taittuisi tuo tauti ja jättäisi meidän kodin rauhaan. Etsisi itselleen uuden kodin.

Tänään on tullut vietettyä laatuaikaa. Kävin kuntosalilla pitkästä aikaa. Oli treffit personal trainerin kanssa ja päädyin ostamaan lisää käyntejä. Ostin itselleni toisenkin treenikaverin ja saan samalla kiitokseksi tukea ja treeniohjelman ja tietoa ruokavaliosta ja kaikesta muusta. Ennenkaikkea saan kauan kaipaamaani potkimista liikkeelle. Nyt on edessä muutama PT-käynti ja välissä pitäisi aina hetki koittaa yksinkin. Jos saisi tulosta tulemaan. Kuntosalin jälkeen erehdyin käymään kaikessa rauhassa suihkussa ja sen jälkeen saunomaan oikein pidemmän kaavan mukaan ja heittämään reippaasti kiukaalle vettä. Oli ihana saunoa kunnolla isommassa saunassa. Rentouttavaa ja ennenkaikkea rauhoittavaa. Saunomisen jälkeen olikin ihana rauhassa pakata omat kuntosalivarusteet ja laittaa ne kahteen kasaan. Mitä jätän salille säilytykseen omaan kaappiini ja mitä otan mukaan. Päädyin jättämään kaappiin kokonaisen salivarustuksen odottamaan sitä kertaa kun kaupungilla käydessä iskee hinku salille ja harmistus kun ei ole kamppeita mukana =)

Kuntosalin jälkeen oli mukava kierrellä rauhassa ostoskeskuksessa. Käytiinkin treenikaverin kanssa sushilla. Meille molemmille ensimmäinen kerta ja erittäin mukava kokemus. Siinä jutellessa ja hassutellessa maistelimme vähän sushia ja vasabia

Ajattelin käyttää hyödyksi kaupungilla oloni ja ajattelin katsoa joskos löytäisi uuden HDMI-kaapelin lapsen rikkoneen tilalle. En sitten kumminkaan vielä löytänyt sellaista jonka olisin tahtonut. No onhan tässä vielä aikaa etsiä kaikessa rauhassa. Josko seuraavaksi selaisi parin kaupan nettisivut ja katselisi valikoimaa sitä kautta. Jos löytyisi jokin mieluisampi vaihtoehto tuohon.

Oli mukava palata kotiin humputtelemasta ja päästä halimaan pikkuisia. Oli ne vaan hellyttäviä. Isompi pieni näytteli innoissaan isoveljen uutta isoa ralliautoa ja pienempi kiipeilee jatkuvasti päällä ja koittaa kovasti kitistä. Ressu on ihan naatti mutta ei malttaisi alkaa nukkumaan. Ottaa koville paraneminen keuhkokuumeesta.

Mar 27thOdotetaan, että päästään odottamaan

Saphira

Tämä päivä on mennyt erittäin henkeä pidättelevällä ja odottavalla meiningillä. Aamulla odottelin kuljetusliikkeen miehiä tuomaan uuden tiskikoneen ja asentamaan sen ja viemään samalla vanhan tiskikoneen pois. Uusi kone oli ihana. Siinä oli jopa yllättävä piirre. Alakorista sai kaadettua peremmät lautasrivin piikit kattiloita pannuja yms isompia astioita varten. Enpä tuota huomannut konetta tutkiessani aiemmin. Todella kätevä piirre. Ja varmasti hyvin käytetty. Suurperheen arkea tuo kone tulee ainakin varmasti helpottamaan suuresti. Uskoisin, että 4 kasvavan lapsen kanssa tiskikone on enemmänkin välttämättömyys kuin ylelisyys =)

Olen odottanut pitkin päivää vauvauutisia ystävältäni. Niitä ei vain tunnu tulevan. Pikkuinen tuntuu kovin viihtyvän lämpöisessä mukavassa kolossaan äidin masun suojissa. Onnellinen pieni ihminen. Hänellä on vielä koko elämä =)

Aamu alkoi pienemmän koululaisen kysymyksellä “Äiti, voidaanko me sit kun mä pääsen koulusta käydä ostaan mulle uudet uikkarit?” Hetken asiaa kelattuani totesin, että tottakai voimme rakas mutta miksi. Heillä on kuulemma huomenna koulussa uintia. Onneksi siis lapsi otti asian esille tänään aamulla eikä vasta illalla. Ehti siis järjestellä asioita siihen pisteeseen, että olisi voinut tarpeen vaatiessa hakea niitä kauempaakin. Onneksi ne löytyi tuosta vajaan kilometrin päästä ja vieläpä koululaiselle erittäin mieluisat. Nyt on siis uikkarit ja voi pakkailla uimahallia varten tavarat jo valmiiksi. Aamulla onkin koululaisella aikainen aamu kun tarpoo uimahallille hyvissä ajoin.

Päivä on mennyt todella nopeasti. Tuntuu, että on ehtinyt tehdä jo vaikka mitä muttei kuitenkaan lähellekään tarpeeksi. Pikkuväkeä kun seuraa niin on tullut tehtyä selvästikin tarpeeksi. He olivat valmiita nukkumaan jo hyvissä ajoin ennen kasia. Muista edes koska tuo 3v olisi nukahtanut yhtä helposti. Kaveri vaikutti kyllä hivenen räkäiselle, kunhan nyt aikainen uuvahdus ja helppo nukahtaminen ei olisi merkki sairastumisesta vaan olisi vain ollut lapsellakin mielenkiintoinen päivä. Olihan pikkuväki tänään leikkitreffeillä vähän isomman pikkuisen kanssa ja sitten vielä vähän karvaisemman pikkuisen kanssa. Hyvä päivä kaikenkaikkiaan jonka voisikin lopettaa kommentilla:

Nukkumatti, nukkumatti lasten
illoin kulkee heittää unihiekkaa
päivän leikit aika lopettaa on  ja lapset käyvät
nyt nukkumaan, siis hyvää yötä

Mar 14thRankan päivän rankka ilta

Saphira

Viimeinen viikko on ollut hyvin kiireistä aikaa. Se on kulunut vertaistuen piirissä ja tekemistä on riittänyt aamusta iltaan. Hyvä kun jaksaa illalla ennen sänkyyn kaatumista kurkata sen verran puhelinta, että näkee onko joku soittanut tai viestittänyt jotain. Kaikki nettaaminen on kyllä jäänyt aivan minimiin. Kaiken sen kiireen keskellä harmittaa kovasti. Tuntuu ettei ole ehtinyt tekemään mitään lasten kanssa vaikka viimeksi tänään kävimme pelaamassa biljardia. Vähän ajattelin josko kävisi huomenna vielä ennen lähtöä muutaman pelin pelaamassa. Tiedä koska siihen olisi taas mahdollisuus ja lapset ovat ihan ihastuneita peliin.

Tuossa yhtenä iltana ajattelin viettää laatuaikaa kahden lapsen kanssa ja lähdimme ulos tutkimaan maisemia ja otimme kameran mukaan. Kävelylenkki teki kieltämättä hyvää. Toinen lapsista pölisi minkä ehti ja toinen innostui kaikesta mitä näki =) Kuuta jäimme katselemaan pidemmäksikin aikaa. Se oli hyvin nätti.

Seuraavana aamuna olikin hyvin nätti auringonnousu josta oli pakko ottaa kuva tai pari. Harmi vaan kun aurinko nousi niin yllättäen ja tajusi, että siitä voisi ottaa kuvan niin se oli kerinnyt jo liian korkealle jotta olisi saanut oikein upean kuvan =(

Tuossa päivänä eräänä kävimme lasten kanssa ulkoilemassa päivällä ja ihastelemassa lumen alta kuoriutuvaa maailmaa. Lasten mielestä oli jännää, että yhdessä paikassa oli vielä lunta ja toisessa jo alkoi vihertämään =D

Kävimme myöskin pelaamassa biljardia lasten kanssa ja 2v tahtoi kovasti osallistua peliin. Auttelikin hiemosti pelin aikana pelaajia laittamalla palloja pussiin ja lyömällä hienosti kepillä omalla vuorolla. Kyllä tuosta vielä pelaaja tulee =D

Kävimme tänään saunomassa ja viettämässä iltaa ja hotelliin takasin lähtiessämme oli tullut jo säkkipimeää. Olikin mielenkiintoista koittaa löytää tie takaisin hotellille säkkipimeässä. Onneksi latasin jokin aika takaperin puhelimeen taskulamppusovelluksen ja sai valoa matkanvarrelle.

Löytyipä matkanvarrella hotellille kuu ja tähtiäkin. Hienon näköistä ja mikä ero riippuen siitä käyttikö kameraa vai ei.

Matkaeväiksi oli päätynyt mm. päärynä ja sitä piti maistella matkanvarrella urakalla. Nam, se on hyvää tuumi pieni mies ja jatkoi sen syömistä.

Tuli osallistuttua olympialaisiin ja voitettiin ne ja saatiin noin hienot mitali. Hauskaa oli. Ja ennenkaikkea opettavaista.