Uudet tuulet puhaltavat
Saphira
Pikkujalkojen tepsutusta
Viimeiseen vuoteen on mahtunut paljon. Iloa ja surua. Pelko on selvästi tullut meille jäädäkseen. Tällä hetkellä elämä menee pienissä pätkissä ja tulevaisuutta uskaltaa suunnitella vain kuukauden tai kahden päähän. Mitään oikeita suunnitelmia ei uskalla tehdä edes ensi kesään asti.
Viimeiset pari kolme viikkoa on ollut mielenkiintoiset. Oli reissua Helsinkiin silmänteon merkeissä ja jännitystä riitti. Viimeisenä päivänä silmää tehdessä normaalista sovituksesta meinasi tulla sairaalareissu kun meinattiinkin yllättäen joutua käsittelemään silmää nukutuksessa. Onneksi viimeisellä yrityksellä saatiin hommat toimimaan ja sairaalareissulta vältyttiin.
Viime viikko meni lomaillessa, toinen lapsista oli syyslomalla, toinen oli leirillä. Viikossa riitti paljon toimintaa. Innokas koululainen kertoili onnessaan kuinka oli tehnyt raketin ja laukaissut sen ja kuinka olivat tehneet pahvisista kahvikupeista puhelimen ja soitelleet kerroksesta toiseen ja kuinka olivat tehneet jäätelöä ja muovailleet perunajauhoja vedestä ja ja ja… Viikkoon oli mahtunut paljon kaikenlaista eli leiri oli selvästi ollut onnistunut.
Tällä viikolla onkin sitten hiljalleen palailtu pikkuisten kanssa kotiarkeen isompien palattua koulun penkille. Kerhokin jatkui tällä viikolla isommalla pikkuisella ja pienemmällekin löytyisi jo hiljalleen omaa toimintaa pariksi päiväksi viikossa jota voisi käydä nuuskimassa. Jos vaikka hänkin saisi jo hiljalleen ikäistään leikkiseuraa ja muitakin kavereita kuin isoveljet.
Vuoden aikana on tapahtunut paljon. On ollut monenmonta kontrollia ja paljon vietetty aikaa Helsingissä. Tavattu monia monia uusia ihania ihmisiä ja löydetty paljon vanhoja kadonneita tuttavuuksia. On vietetty tummelmallinen joulu ja rauhallinen uusi vuosi ja muistettu pääsiäiset äitienpäivät juhannukset ja sen sellaiset. On ollut synttäreitä rippijuhlia hautajaiset ja hyvin paljon sitä normaalia arkea. On mietitty tulevaa ja muisteltu vanhaa. Suunniteltu uusia kujeita ja setvitty vanhoja.
Todella paljon on jäänyt sanomatta ja tekemättä ja paljon olisi vielä sanottavaa ja kerrottavaa. Vuosi on kuitenkin vierähtänyt ja tähän on päätetty lopettaa. Toisaalta haikeaa, kokemuksena kuitenkin erittäin antoisa. Blogin myötä olen tavannut viisi uutta ihanaa ihmistä. Inkerin, Mallan, Mean, Outin ja Sineadin.
Uudet tuulet puhaltavat
Nyt puhaltaa kuitenkin uudet tuulet ja on aika siirtää katse eteenpäin. Nyt aletaan suunnittelemaan omaa ja lasten tulevaisuutta ja rakentamaan elämää tästä eteenpäin. Vuosi tuo tullessaan TODELLA paljon uutta ja jännittävää. Nyt tutustutaan tukiviittomien ja kuvien maailmaan ja aletaan miettimään vaihtoehtoisia kommunikoinnin keinoja oikein urakalla. Samaan aikaan aletaan sukeltamaan näkövammaisen lapsen arkeen aivan erilailla. Näkövammaisen vauvan sijaan meillä onkin näkövammainen taapero, lapsi, jonka arjessa näkövamma näkyy aivan erilailla.
Kohta on edessä aika kun yksi koululaisista aloittaa yläkoulun ja toisesta pikkuisesta pitäisi yrittää saada huomattavasti omatoimisempaa joidenkin asioiden suhteen kun taas toisesta pitäisi saada huomattavasti vähemmän omatoimista monissa asioissa. Tai sitten vielä vähän enemmän omatoimista ja saada hoitamaan loppuun asti omat vaipanvaihtonsa peppupesuineen kaikkineen 
Nyt on se hetki kun aletaan toteuttamaan hyvin suunniteltua Halloweeniä ja suunnittelemaan joulua ja uutta vuotta ja kaikkea uusien tuulien mukanaan tuomaa.
LOP-PU
by Saphira with no comments yet
Se on silmä
Saphira
Se on silmä
Tänään on ollut mielenkiintoinen päivä. Olemme viettäneet päivän seikkailemalla Helsingissä. Ensin kävimme piipahtamassa pajalla, sen jälkeen kävimme katselemassa 3+1 päivillä Sokoksella ja palasimme takaisin Pajalle. Siellä jäi hommat vielä pahasti kesken ja joudumme palaamaan huomenna takaisin vielä pariinkin kertaan. Aamu alkoi aikaisella herätyksellä. Nompparelli päätti klo 6.05, että nyt on aamu ja sopiva hetki herätä ja nousi puuhailemaan kaikenlaista. Käveli ympäri hotellihuonetta, tutki jääkaappia ja juoksenteli ympäri rattaita lopulta kiiveten niihin. Sen jälkeen olikin hyvä alkaa aamupalalle ja hassutella pikkuisen lasten kanssa. Aamusta selvittiin kunnialla ja tuli aika lähteä kohti proteesipajaa valmistamaan uutta silmäproteesia Nompparellille. Sinne meno on aina yhtä jännittävää. Miettii jo valmiiksi miten lapsen ulkonäkö muuttuu uuden silmän myötä, tuleeko silmästä kuinka aidon näköinen ja kuinka koville urakka tällä kertaa ottaa. Koittaa miettiä valmiiksi mihin ja miten silmä katsoo ja millaisia muutoksia tahtoo tehtävän. Ja miettii miten uusi silmä vaikuttaa lapseen. Siellä on peilejä huoneissa joissa silmäproteesia tehdään ja sovitetaan ja odotushuoneessa ja joka kerta sovitettaessa on lapsi käytetty peilin edessä ja annettu katsoa itseään peilistä. Vaikka työntekijät tuolla ovatkin todella ihania on Päivä silti aina todella jännittävä. Lähdemme tarpeeksi ajoissa hotellista joten meille jää hivenen aikaa kurkata 3+1 päiviä Sokoksella. Aikaa ei kumminkaan riitä kunnolla kiertelyyn. Kierrämme siis pikaisesti vähän siellä ja täällä. Ikäväkseni kuulen Sokoksen luopuneen lankaosastostaan. Aiemmin heillä on ollut hyvinkin laaja lankaosasto. Katselemme vielä vähän takkeja ja kenkiä ja jatkamme matkaa. Kohta alkaa tulla kiire joten parempi lähteä jo. Pääsemme Pajalle ja alamme yhdessä miettimään monia asioita. Silmän väriä, katseen suuntaa, pupillin kokoa nyt ainakin ja proteesin tulevaa muotoa. Otamme proteesin pois ja siihen lisätään vähän kokoa reunoille. On aika sovittaa sitä uudelleen ja miettiä sen jälkeen mitä vielä pitäisi korjata tai muuttaa.
Proteesiin merkittiin suuntaviivat joiden perusteella uutta proteesia hahmoteltiin. Proteesiin piirrettyjen viivojen perusteella katsottiin miten paljon pitäisi lisätä tuota valkoista lisää ja mihin päin jotta proteesista tulisi hyvän muotoinen. Sitten Proteesiin lisättiin steariinin näköistä ainetta ja proteesia koitettiin uudelleen ja katsottiin tarviiko vielä säätää lisää jostain päin. Sen jälkeen saatiinkin oma vanha rakas proteesi takaisin putsattuna kiillotettuna ja desinfioituna ja pääsimme lähtemään syömään tai kaupungille pariksi tunniksi ennen uuden proteesin sovittamista.
Uutta proteesia sovitettiin pitkään ja hartaasti ja päädyttiin lisäämään vielä hiven kokoa. Jokin tuossa häiritsi mutta en millään päässyt kiinni siitä mikä se oli. Lienikö sitten keskeneräisyys ja se ettei valkoinen ja sininen väri olleet vielä lopulliset värit vaan muuttuvat vielä aavistuksen.
Viimeisen sovituksen jälkeen lähdimme vielä hetkeksi Kamppiin katselemaan ennen hotelliin menoa. Sieltä ei tällä kertaa osunut matkaan mitään erikoista. Vain vähän syötävää illaksi ja aamuksi.
Päivä alkaa kohta olla pulkassa ja on aika hengähtää hetki ennen kuin on aika mennä nukkumaan. Nompparelli katselee pikkukakkosta ja kävelee hiljalleen ympäri hotellihuonetta. Istui kirjoittaessani pitkän pätkän vieressä pitäen kädestä kiinni. Taitaa olla aika aloittaa halitankki. Huomenna on taas edessä pitkä ja raskas päivä proteesipajalla silmää rakentaen.
by Saphira with no comments yet
(No Title)
Saphira
Lämmin joulun odotus
by Saphira with no comments yetepätasaista arkea
Saphira
Viimeiset pari viikkoa on mennyt todella nopeasti ja sairastelun täyteisesti. Sekaan on kuitenkin mahtunut sitä tavallistakin arkea leikkeineen ja arkitouhuineen.
Me on viimeisen viikon aikana käyty lähes joka päivä yhden lapsista kanssa lääkärissä. Aikaa joka reissuun on vierähtänyt useampi tunti ja onkin vietetty nyt urakalla laatuaikaa kahden, on ollut jännä katsoa miten kovassa kuumeessa olevasta lapsesta kuoriutuu kujeileva pieni ihminen suloisine eleineen ja ilmeineen ja hassuine temppuineen. Juuri kun katsot lasta joka istuu liikkumatta hiljaa paikoillaan ja ajattelet lapsen kohta torkahtavan hän räväyttääkin silmät sepposen selälleen ja pinkaisee laskemaan liukumäärä, leikkimään autoilla tai muuten tutkimaan paikkoja. Onpa tuo jopa hoitajat kouluttanut hyvin. Heti kun sanoo anna mehua Niin hoitajat kantaa pillimehua kaksin käsin. Siihen voikin väläyttää hymyn ja sanoa kiito ja juosta mehun kanssa pois. Miten voikin riittää virtaa puolentoista viikon kuumeen jälkeen.
Tuossa eräänä päivänä kävelimme lasten kanssa mummolaan reilun kilometrin päähän ja matkanvarrella juttelimme mukavia. Ja nauroimme pikkuisille. Ensin isompi pysähtyi halaamaan jokaista vastaan tulevaa lyhtypylvästä, lipputankoa, puuta yms. Ja pian seuraan liittyi pienempikin pieni. Lopulta he molemmat halasivat isoa puuta. Toinen toiselta puolelta ja toinen toiselta.
Tänä syksynä koulujen alkaessa ajattelin meidän arjen nivoutuvan aivan uudella tavalla. Isojen lasten koulun lisäksi pakkaa tulisi vielä sekoittamaan (vai kaiketi helpottamaan) toisen pikkuisen kerhon aloitus. Nyt olisi yhtä vaille jokaisella lapsella jotain omaa menoa säännöllisesti. Kellä koulua, kellä kerhoa. Vain me nuorimmainen kanssa jatkaisimme aikatauluttomana aikatauluttaen kaikkien muiden menot.
by Saphira with no comments yetAjasta ikuisuuteen
by Saphira with no comments yetOutouksien viikko
Tämä viikko on ollut jossain määrin omituinen. Monta asiaa on tapahtunut. Osa enemmän osa vähemmän hyviä.
Viikko alkoi huonoilla uutisilla ja alkuviikko menikin selvitellessä asioita. Maanantaina saimme tiedon isoäitini kuolemasta. Sen jälkeen menikin pari päivää vähän jännästi kun koitettiin saada ilmoitettua kaikille joille kuuluu ilmoittaa ja samalla toisaalta selvittää mihin ja millon haudataan ja muita käytännönasioita. Alkuviikosta tulikin puhuttua paljon serkun kanssa asiasta. Sen aiheuttamista tunteista ja omista ajatuksista. Oli toisaalta hassua huomata miten samanlaiset mietteet meillä asiasta oli. Hautajaiset ovatkin asia jota toisaalta odotan ja toisaalta en. Odotan, koska tiedän siellä näkeväni sukulaisia joiden kanssa ei olla pitkään aikaan nähty. Toisaalta taas odotan kauhulla sitä hetkeä kun hautajaiset ovat ja on aika jättää viimeiset jäähyväiset. Lepää rauhassa mummu.
Tässä viikon varrella on katseltu lasten kanssa maailmaa ja leikitty monenmoista. Onpa samalla tullut ihmeteltyä esikoisen punertavia valkuaisia. Ovat kovin jännät. Vaikuttavat kovin ärtyneelle. Eilen alkoi omat silmät tuntumaan sille kuin olisi hirveä väsy koko ajan. Olenkin tässä jo pari päivää miettinyt onko meillä kylässä joku todella outo ja herkästi tarttuva silmätulehdus vai onko vain nyt harvinaisen rajua allergiaoireilua koko porukalla. Omat silmät ainakin tuntuvat nimenomaan ärtyneille tms eikä tulehtuneille. Esikoisenkaan silmät eivät käyttäydy kuten normaalisti tulehtuessa käyttäytyvät.
Tänään on ollut mielenkiintoinen ilta. Kävin kurkistamassa kuntosalille jolla en ollut ikinä ennen ollut ja vastassa oli paljon uusia laitteita. Oli hassua treenata kun sai käydä koko ajan kurkkimassa yhdeltä ruudulta mitä tekisi seuraavaksi ja kun meni koneelle niin kone kertoi. Laita x kiloa painoa ja toista y sarjaa u määrällä toistoja. Sarjan suoritettua kone ilmoitti lepää niin ja niin kauan aikaa ja näytti jatkuvasti lepoaikaa jäljellä niin ja niin paljon ja laski koko ajan jäljellä olevaa aikaa. Sarjat suoritettua laite kertoi sarjat suoritetun onnistuneesti ja seuraavaksi vuorossa on laite se ja se. Kun oli suorittanut treenin loppuun oli hassua katsoa yhdestä ruudusta miten paljon oli kuluttanut kaloreita ja miten oli suoriutunut treenistä. Näytettiin vierekkäin tavoite treenille ja treenin suoritus. Sen jälkeen saikin kuitata treenin suoritus kerrallaan ja sinne se jäi koneelle ja kulkukortille muistiin odottamaan seuraavaa treenikertaa jolloin sinne saa uuden suorituksen johon voi verrata viime kertaista suoritusta =)
Kaikenkaikkiaan tämä on ollut hyvä viikko vaikka onkin ollut erittäin haikea. Monta hyvää asiaa se on tuonut tullessaan ja ainakin yksi sisarusparvi on selvästi taas muistanut toistensa olemassaolon. Nyt voi vain koittaa parhaansa olla tukena ja apuna omalle äidilleen ja koittaa omalta osaltaan helpottaa hänen kuormaansa. Nyt on kuitenkin se hetki jolloin on aika ajatella itseään ja hipsiä nukkumaan. Kohta ei enää saa silmiä auki räpytysten jälkeen
Puistossa, silmäklinikalla, yökoulussa ja vaikka missä korkeuksissa
Saphira
Meidän viikko on täyttynyt vaikka mistä. On keritty puistoilemaan, käymään silmäklinikalla, yökoulussa ja vaikka missä korkeuksissa. Aloitetaanpa ihan alusta. Silmäkontrolli ärsytti pikkumiehen silmän huolella ja siihen muutti harvinaisen sitkeä silmätulehdus. Se on nyt asunut siinä 3 viikkoa eikä osoita merkkejä häviämisestä. Juuri aloitettiin kolmas kuuri silmään eikä kovin hyvälle vaikuta. Silmäklinikalla totesivat silmässä olevan hyvin ärhäkkä mutta siistin oloinen tulehdus. Nyt vain odotetaan kasvaako siellä silmässä joku pöpö ja auttaisiko kolmas kuuri. Pieni mies on jo ihan raivona. Hän vihaa yli kaiken silmiin koskemista ja on saanut kertakaikkiaan tarpeekseen tuosta x kertaa päivässä laitettavista tipoista. Nyt vain odotellaan josko uusi tippa auttaisi nujertamaan pöpön. Todennäköisesti on kumminkin vielä edessä vähintään pari viikkoa tippoja.
Kävimme puistossa. Tutustuimme samalla toiseenkin puistoon ja vähän kävelimmekin. Aikaa on tullut vietettyä enemmän ja vähemmän ulkona. Kävimmepä jopa treffaamassa puistossa kertaalleen toisen pikkusen parhaan kaverinkin. Kyllä touhua riitti =)
Puistossa tuli vastaan mielenkiintoinen yllätys. Tämä on itseasiassa päiväkodin piha. Ja aidassa aivan lapsen silmän vieressä törröttää naula juuri silmän korkeudella.
Liukumäki on yllättävän kiva paikka. Sinne olisi ihan hirmuisen hauska koittaa kiivetä itse =)
Mut mä tyydyin sitten kumminkin kiipeämään vaan istuksimaan liu’un alle
Puistossa oli myöskin yhtenä kertana seuralainen. Se katseli erittäin tyytyväisenä paikoillaan pitkän aikaa. Lopulta hiippaili salaa pois.
Marakatti on opetellut kiipeilemään oikein tosissaan. Viimeinen valloitus onkin ollut keittiön ikkuna. Sieltä on kiva nuuskutella raikasta ilmaa ja huudella ohikulkijoille.
by Saphira with no comments yet
Vappu, työväen juhla
Saphira
On Vappu ja nettimaailma näyttää mitä se on parhaillaan. kuvia kuvan perään ruokia notkuvista pöydistä ja vappupalloista, hassuttelevista ihmisistä vappupuvuissaan ja onnellisia vapputoivotuksia toinen toiselleen. Meille tämä vappu onkin erilainen kun aiemmat vaput. Tällä kertaa jäi vapputorilla kiertäminen välistä ja keskityttiin viettämään aikaa lasten kanssa touhuillen. Pelaten ja hyvää ruokaa syöden. Kohta olisi aikeena tehdä dippikastike ja herkutella katsoen vielä jotain elokuvaa lasten kanssa. Illan elokuvaksi selvästikin määräytyi tänään tuon kaksi vuotiaan toiveesta Monsterit yliopisto. Ja hauska tuntuu olevan. Koko ajan pikkuväki hihkuu ja kikattaa. Hauskaa on.
Mennyt viikko on ollut vähän mennään tullaan viikko. On piipahdettu pari päivää Helsingissä pienimmän kanssa ja tavattu kaveri. Herkuteltu ja tutkittu pientä aluetta Helsingistä. Tulipa vietettyä aikaa myöskin silmä ja korvasairaalassa pienimmäisen silmäkontrollin merkeissä. Seuraavakin viikko on vähän mene tule viikko. Se tosin menee kotikaupungissa ja ohjelmassa on muunmuassa pään magneettikuvausta ja kuntosalitreffiä
Pienin askelin
Saphira
Mietitäänpä mitä viimeinen viikko on tuonut tullessaan. Ainakin monta hassua hetkeä. On puhalleltu saippuakuplia ja puistoiltu. Kauppailtu ja vähän leikittykin. Kaiveltiinpa paikkojakin ja löydettiin unohtuneita autoja jokunen. Laatuaikaakin on tullut vietettyä melkein joka lapsen kanssa jossain muodossa. Sitä on lisää ensi viikollakin kun maanantai menee kuopuksen kanssa Helsingissä. Tänään oli tarkoitus viettää päivä esikoisen kanssa kuntoilun merkeissä. Kuitenkin lopulta päädyimme viettämään hyvin erilaisen illan hänen kanssaan. Kävimme kaupungilla etsimässä juomapulloa (ei löytynyt, pitänee etsiä jostain citymarketin tai prisman tapaisesta viikonloppuna) ja päädyimme lopulta elokuviin. Arvoimme parinkin elokuvan välillä ja lopulta valitsimme selvästi oikean elokuvan, molemmat tykkäsivät siitä ja viihtyivät hyvin. Popcorn ja limpsakin oli hyvää. Esikoinen tosin mausteli omaansa melko reippaastikin ja mausteiden sekahaju kävi nenään. Oli lähellä tulla huono olo niistä.
Pääsiäinen tuli ja meni ja herkuteltuakin tuli useammallakin tavalla. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen oven taakse tuli virpoja. Aiempina vuosina ne on kiertänyt meidän oven kaukaa. Muutolla on siis ollut suotuisa vaikutus Heti oli oman talon tyttöjä virpomassa kauniilla oksalla.
by Saphira with no comments yet
Hyvää oloa etsimässä
Saphira
Tänään oli mielenkiintoinen ilta. Tuli käytyä kuntosalilla. Oli jännä kokemus kun oli toinen ihminen vieressä kertomassa ja laskemassa koko ajan. Tee Saphira noin, sitten voisit tehdä noin. Niin monta vielä. Tee vielä. Noin. Koitetaanpas tota noin. Oli kyllä kaikenkaikkiaan mahtava kokemus päästä treenaamaan ihmisen kanssa joka sitä työkseen tekee, kysymään miljoona kysymystä ja saada paljon uusia mietittäviä asioita. Paljon tuli uutta tietoa ja paljon sai vahvistettua vanhaa. Ja sai vastauksen moneen mietityttäneeseen kysymykseen. Oli todella jännä ja hauska kokemus. Sai mukavasti lisää tehoa treeniin.
Oli tavallaan hassun tuntuista kun toinen katsoi vierestä ja kertoi mitä voisi tehdä ja miten voisi tehdä. Kertoi mille lihakselle mikin liike vaikutti ja miten mikin liike kuuluisi tehdä. Monta kertaa huomasi miten samoin ajateltiin ja miten saman asian voi tehdä monella eri tapaa.
Viimeksi kun olen aktiivisesti kuntosalilla käynyt olen ollut vielä kovin nuori ja silloin oli tarjolla ihan erilaisia laitteita. Paljon tuntuu olevan vielä lihasmuistissa mutta on äärimmäisen hauskaa alkaa opettamaan lihasmuistiin uusia asioita. On jännä katsoa nykyisiä laitteita ja miettiä millaisia ne ovat olleet ennen ja millaisia ovat nyt. Kaikki muutokset eivät ole olleet mieluisia. Tuntuu, että vakauden ja tukevuuden ja oikeisiin liikeratoihin paremmin ohjaavuuden lisäksi moni laite on myöskin kasvanut kokoa korkeussuunnassa ja itseltä tahtoo loppua pituus kesken. Huomattavan usein joutuu säätämään laitteita saadakseen ne tarvittavalle korkeudelle tai itselle sopivaksi. Ei joskus vuonna kuokka ja kirves joutunut samalla tavalla säätelemään laitteita. Mutta silloin myöskin monesti huomasi jonkin laitteen heilahtavan ihan pienestäkin tekemisen voimasta ja tuli monesti mietittyä miten herkästi tuonkin saisi kaadettua.
Aloimme tänään rakentamaan saliohjelmaa. Mielenkiintoista puuhaa. Ja erittäin aikaa vievää. Kun ohjelmaa rakennetaan ja niiden liikkeiden tekemiseen tutustutaan siihen menee huomattavasti aikaa. Siksi saliohjelma rakennetaankin useamman käynnin yhteydessä. Toinen syy on myöskin se ettei lihakset opi yhteen liikkeeseen ja sen vuoksi salitreenin vaikutus huonone. Tai oikeastaan heikkene, vähene. Seuraava tapaaminen saman ihmisen kanssa on joskus hamassa tulevaisuudessa. Siihen asti täytyy treenata yksin. Toisaalta harmillista, toisaalta taas hyvin mielenkiintoista.
by Saphira with no comments yet