Tänään, tässä ja nyt… 

Ajelin päivällä kotiinpäin ja nautin auringonpaisteesta. Kevät. Melkein huusin sen ääneen. Kevät. Se on täällä. Vaikka viime päivät ovat olleet kylmiä, valo on kertonut, että kesä on tulossa. 

Siinä, ajellessani lääkäristä kotiin takapenkille nukahtanut kipeä lapsi kyydissäni, radion pauhatessa terrori-iskuista, tietoisena siitä, että rakas on juuri menettänyt läheisensä ja ruumisauton ajaessa moottoritiellä ohitseni, ei mikään muu ajatus voinut olla sen enempää läsnä. 

Elämä. Se on aivan liian lyhyt käytettäväksi asioihin, joista emme pidä. Aivan liian lyhyt kulutettavaksi väärien ihmisten seurassa. Liian lyhyt surtavaksi. Siksi tänään on aika rakastaa. Nauraa. Halata. Kuunnella ja kertoa. Olla olemassa sellaisessa maailmassa ja elämässä, joka minulle on hyvä. Ja olla ennen kaikkea minä. Uskaltaa. Välittämättä siitä mitä sinä ajattelet.  

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *