Kiitos sinulle, kun olet

Sain tänään haasteen. Piti valita jokin tekeminen, joka tuottaa mielihyvää. Ja tehdä sitä päivittäin ainakin maanantaihin asti. Ajattelin ensin montaa sellaista asiaa, johon liittyisi minulle rakkaita ihmisiä, mutta päädyin lopulta valitsemaan minulle rakkaan tekemisen. Kirjoittamisen. Lupasin kirjoittaa päivittäin ajatuksiani ylös – ja bloggaaminen lienee minulle se luonnollisin tapa. Minulla on ollut sitä ikävä. 

Tänään en valinnut ajatuksia. Ne valitsivat minut. Ne tulivat ja veivät mukanaan, eikä millekään muulle ollut enää tilaa. Tänään löysin itseni perusasioiden ääreltä. Miettimästä, että mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää. 

“Nää vuodet on olleet tuulisii…” Viime vuosiin on mahtunut paljon monenlaista. On ollut päiviä, jolloin aurinko paistoi niin kirkkaasti, että silmiin sattui. On ollut päiviä, jolloin kaikki oli lämmintä ja hyvää. Mutta on ollut myös niitä mustan mustia päiviä, jolloin kuvittelin, etten enää selviä. Ettei mikään enää ikinä onnistu.   

Tänä päivänä olen katsonut ympärilleni ja nähnyt siinä lähelläni monta minulle tärkeää ja rakasta ihmistä. Toiset ovat olleet elämässäni melkein 37 vuotta, toiset 16 vuotta, toiset kahdeksan viikkoa. Toiset ovat seisseet rinnallani, kun hautasin äitini. Toiset ovat eläneet mukana, kun pelko lapsemme elämästä oli koko ajan läsnä. Toiset kulkivat läpi muutot paikkakunnalta uudelle – useampaan kertaan. Toiset rakastivat minua silloin, kun en nähnyt itsessäni enää mitään hyvää. Toiset ottivat minut elämäänsä ja sydämeensä hetkenä, jolloin en uskonut kelpaavani enää kenellekään. Joku teistä sanoi, että “Mitä vittua?”, kun tein yhden elämäni suurimmista päätöksistä, mutta seisoi rinnallani silti. Te hyväksytte, vaikka ette aina ymmärtäneetkään. 

Haluaisin sanoa kiitos. Aloitin kirjoittamaan hienoa listaa siitä tyyliin: “Kiitos sinulle, joka uskoit aina. Kiitos sinulle, joka suojelit, kun opettelin kävelemään. Kiitos sinulle, jonka kanssa meillä on Taikaa. Kiitos sinulle, joka otit minut osaksi laumaasi ja opetit, että oma jengi saattaa löytyi joskus ihan yllättävistä paikoista…”  Mutta… Sitten tajusin, etten pysty kirjoittamaan tällaista. Tähän listaukseen teitä, rakkaita, tärkeitä, on aivan liian monta. Kirjoittaisin tätä postausta vielä aamullakin, eikä se suinkaan ollut tarkoitus. Siksi. En voi sanoa muuta kuin… Kiitos, kun olette. Olette rakkaita <3.  

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *