Oli kesä 2014, kun vanhempi tyttäreni alkoi puhua, että hän haluaisi malliksi.

Hetki sitä elettiin, yhteistä unelmaa.

Kesä vain meni yhdessä hulinassa ja syksyn tultua sain huomata, että esikoinen oli omat mallihaaveensa unohtanut – tai ainakin siirtänyt syrjään muiden juttujen tieltä. Mutta nuoremmassa tytössä, Melianissa, tuo unelma paloi vahvempana kuin kenties mikään ikinä. Kammoksuin ajatusta alkuun. Mietin hyvin vakavasti, että onko tämä se maailma, johon haluan lapseni päästää – saati sitten suorastaan tuupata. Mutta niin vahva oli silloin 11-vuotiaan tytön halu, että oli pakko päästää hänet kokeilemaan siipiään.

Tämä kuva on otettu Studio Elitellä koekuvauksissa. Kuvauksiin saavuttiin omat vaatteet päällä ja ilman kummempaa meikkausta. Kuvauksissa testattiin soveltuvuutta malliksi. Melianissa todettiin olevan ainesta ja meille tarjottiin mahdollisuutta kuvata “mallikansio”.

Mallikansiota varten Meliania kuvattiin kolmessa eri asussa, jotka edustivat eri tyylejä. Tässä on ensimmäinen – sporttilook ;). Näissä kuvissa ehkä kaikkein parasta oli tytön oma oivallus. Hän tajusi, että viimeisissä kuvissa oli hyvin pitkälle laitettu, mutta näissä kuvissa on vain hyvin kevyt meikki. Niinpä näitä kuvia katsellessa Melian huokaisi: Näytänkö mä aina tolta?

Toisissa kuvissa Melian esiityi kitaransa kanssa.

Kolmansissa, juhlavaatteissa otetuissa kuvissa, esiintyikin sitten paljon laitetumpi, nukkemaisempi Melian.

Näiden kuvien jälkeen Melian pääsi mallitoimisto Jade Modelin listoille.

Jadella kuvattiin taas kaksissa eri vaatteissa.

Jadella otettujen kuvien jälkeen on kertynyt paljon kuvia – ja kokemusta.

Olen joutunut toteamaan, että kaikista ennakkoluuloistani huolimatta, lapseni tietää mitä haluaa ja mitä tekee.

Olen saanut todeta, että hän on löytänyt oman tiensä, jolla hänen on hyvä olla.

Olen myös saanut todeta, ettei se mallimaailma ehkä ihan niin paha olekaan kuin pelkäsin. Tai omani osaa pitää puoliaan. Ja, että löytyy paljon hyviä kuvaajia, jotka opettavat nuorelle miten osata valita oikeat kuvaajat ja pärjätä.

On ollut ilo nähdä miten tyttö nauttii tästä. Miten paljon hän on saanut itsevarmuutta. Ja myös se miten kuvaaja toisensa jälkeen kehuu tyttöä ja toivoo saavansa tehdä yhteistyötä jatkossakin.

Nämä kuvat kertovat yhden melkoisen tarinan. Tarinan siitä miten paljon nuori voi kasvaa reilussa vuodessa.

Sellainen se on. Meidän #mellimalli. Tämä tarina ei sisällä nyt tämän suurempaa draamaa. Tämä sisältää vain ja ainoastaan opetuksen siitä, että vanhemmuudessa kenties parasta on se, ettei koskaan voi tietää mihin lastensa kanssa päätyy. Sitä on vain yritettävä parhaansa mukaan seistä heidän rinnallaan ja tukea siinä mitä he ikinä haluavatkaan tehdä.