Minulla on lupa

Katson paperia työpöydällä ja lupaan itselleni, että hankin sille kehykset pikimmiten. Samanlaiset kehykset myös sen neljälle sisarukselle. Ripustan ne seinälle, jotta en enää unohtaisi. Siinä se on, minun lupani tehdä tätä työtä. Palaamme tuohon lupaan ensi kuussa.

Olo on outo. Toisaalta olen todella iloinen ja onnellinen. Tämän päivän eteen on tehty töitä. Odotettukin. Ja Lupa. Sitä minä tarvitsin, kaipasinkin. Tuntuu siltä, että tästä on hyvä jatkaa. Ja minä haluan jatkaa.

Ajoittain olen kyseenalaistanut kirjoittamiseni. Osaamiseni. Kirjoittamisen järkevyyden. Nyt minä seison tässä, jaloillani, ja näen taas tulevaisuuteen.

Eräitä, viime aikoina elämää kovin varjostaneita huolia tämä uutinen ei poista. Nyt on vain vakaasti uskottava, että miehet hoitavat, järjestävät ja minun ei tarvitse huolia. Minun tarvitsee vain kirjoittaa. Tehdä todeksi kaikki se mistä on puhuttu.

Toisaalta minuun iskee tyhjyys. Näen edessäni valtavan määrän asioita, jotka pitäisi tehdä. Asioita, joista on jo sovittu jotain. Kirjoituksia, joilla on deadline. Haluan. Tahdon. Mutta pystynkö?

Istun työhuoneessani ja tuijotan sanoja, jotka eräs ystävä vuosien takaa sanoi. “Muistan tytön, joka unelmoi kirjailiijan urasta…” Ja päätän pystyä. Ihan mihin vain.

Mitä ihmettä mä tekisin?

Istun tietokoneella ja tuijotan näyttöä. En tiedä mitä tekisin. En mistä alkaisin.

Tekemistä olisi kyllä vaikka kuinka paljon. Pitäisi käydä Kone-kirjan teksti läpi. Ehkäpä kirjoittaa kokonaan uudelleen. Se on nykyisellään liian pitkä. Se on harmillista, koska tällaisenaan se sisälsi kaikkien lasten suunnittelemat koneet. Nyt niitä on pakko karsia. Tämän kirjan kanssa tosin ajattelin kokeilla hivenen toisenlaista lähestymistapaa. Nyt kun siitä kerran tulee olemaan kaksi kirjoitettua versiota, aion lähettää yhdelle kustantamolle tämän nyt kirjoittamani, muita lähestytään sitten tuon uuden version kanssa.

Toisaalta kauhutarinat seisovat tällä hetkellä. Useampaan päivään ei ole tullut kirjoitettua. Niitä pitäisi tehdä, koska aikataulu on tiukka.

Niin. Syksyn kirjan kirjoittaminen pitäisi aloittaa. Sitä varten vain pitäisi tehdä jonkin verran pohjatyötä.

Läksyjäkin olisi. Kesäkuussa on vielä yksi kurssikin.

Ja se uusi gerbiilikirja. Se olisi hyvä saada pikimmiten valmiiksi.

Tekemistä siis riittäisi. Mistähän sitä aloittaisi?

732 kauhutarinaa

En muista milloin olisi viimeksi väsyttänyt näin paljon kuin tänään. Lisäksi niska ja hartiat ovat jumissa – luultavimmin kiitos sen, että olen viime päivinä kirjoittanut aika paljon ja työpisteen ergonomia ei yhäkään ole kovinkaan kummoinen. Tarttis tehdä jotain.

Tänään ajattelin pikkuisen avata tuota kauhutarina-projektia, josta olen viime päivinä kirjoittanut jonkin verran facebook-sivullani ja tuolla 1001 päivää – blogissa. Tulikin tässä mieleen, että pitänee lisätä tuonna yläpalkkiin suora linkki myös tämän 732 kauhutarinaa projektin julkaistuihin kirjoituksiin. Kirjoituksia julkaistaan tässä vaiheessa vain aivan muutamia, koska kirjoitukset on tarkoitus julkaista aikanaan kahdessa eri formaatissa puolet ja puolet ajatuksella. Julkaisuajankohta on kuitenkin vasta marraskuu 2015-joulukuu 2016. Korostetaan nyt vielä, että tällä projektilla ei ole mitään tekemistä ensi syksynä ilmestyvän kauhukirjan kanssa.

Olen taas päässyt toteamaan, että teen jotain aivan uutta. Se tuntuu olevan jossain määrin tämän vuoden teema. Mitä olen tänä vuonna tehnyt:
– Olen kirjoittanut ensimmäisen 8-12-vuotiaille suunnatun kässärini.
– Olen kirjoittanut loppuun ja julkaissut ensimmäisen fantasiakirjani.
– Olen työstänyt tekstin, joka pohjautuu eskari-ikäisten suunnittelemiin ja piirtämiin koneisiin.
– Ja nyt työstän 732 pienen kauhutarinan kokoelmaa, jonka toteutustapa on vähintäänkin erikoinen.

Miksi 732 tarinaa?
Hullulla täytyy olla hulluja tavoitteita. Osittain Mellin kauhukirjan Pelkäätkö kuolemaa? innoittamana. Jossain vaiheessa Arin kanssa puheisiin nousi ajatus kirjasta, joka sisältäisi lyhyitä kauhutarinoita. Juuri sellaisia, joita ainakin meidän lapset ovat rakastaneet lukea. Sitten Ari heitti ilmoille ajatuksen: Mitä jos kirjoittaisi tarinan joka päivälle? 365 pientä tarinaa.

Pian tästä kehittyi jatkoajatus. Entä jos tarinoita olisikin 366? Karkausvuosi. Lähtökohtaisesti jo erilainen. 366 kauhutarinaa yksissä kansissa kuulosti vähän liiottelulta ja niin syntyi ajatus neljän kirjan sarjasta: Karkausvuosi: Talvi, Karkausvuosi: Kevät, Karkausvuosi: Kesä ja Karkausvuosi: Syksy.

Tähän kun sitten ympätään minun mielenlaatuni niin pitihän tuo määrä kertoa kahdella, jotta koko julkaisuvuosi voidaan julkaista tarina per päivä myös netissä.

Työprosessi
Olen kirjoittanut tarinoita nyt joitakin päiviä. Ensimmäisenä kirjoitin muutamia sekalaisia tarinoita ylös, mutta sitten keksin hauskan ajatuksen. Avasin wikipediasta sivun 2.1. (1.1. kirjoitin tarinoita uudenvuodenlupauksista). Etsin tuona päivänä tapahtuneita, minua tavalla tai toisella kiinnostavia, asioita ja kirjoitin kaksi tarinaa per päivä. Tarinat siis liittyvät jollakin, ajoittain hyvin löyhällä, tavalla päivän tapahtumiin. Tähän mennessä olen käyttänyt inspiraationa mm. ihmissyönnistä tuomitun Alfred Packerin ehdonalaiseen pääsypäivää, Elvis Presleyn syntymäpäivää ja päivää, jolloin Pisan torni suljettiin yleisöltä turvallisuussyiden vuoksi. Olen oppinut samalla historiasta ja ihmisistä monta mielenkiintoista juttua.


Alkuun ajatus 732 tarinasta tuntui aika lannistavalta. Miten ihmeessä oikeasti joku voi kirjoittaa 732 pientä tarinaa. Ja mistä ihmeestä aiheet noihin tarinoihin? Miten välttää se, että toistaa itseään tarinoissa? Lisähaasteen on aiheuttanut se, että minä olen aina ollut enemmänkin ihminen, joka kirjoittaa vähän liikaa kuin liian vähän. Niinpä juttujen typistämistä saa vielä harjoitella. Projektia aloittaessani tutustuin vastaaviin kummitustarinoihin ja totesin, että tiiviimmät tarinat ovat jopa alle 100 sanaisia. Omistani moni pääsee yli 200 sanan ja pisin taitaa olla melkein 300 sanainen. Nyt kun olen päässyt alkuun, uskoni 732 tarinan kirjoittamisesta on lujittunut suuresti. Ainoa mikä mietityttää, on aikataulu. Kustannussyistä kirjaksi tulevien tarinoiden pitäisi olla valmiina viimeistään tämän vuoden lopussa. Tämä tarkoittaisi vähintään 1,5 tarinaa päivässä. En kuitenkaan varmasti kirjoita tarinoita päivittäin, joten tiistain kaltaiset päivät, jolloin kirjoitin 10 tarinaa, tulevat varmasti tarpeeseen.