Arki alkaa aamupuurolla… EIKU…


Kuinkahan monta kertaa siitä onkaan puhuttu? Siitä, että tällä viikolla palataan arkeen ja samalla loppuu kesäinen pellossa eläminen ja palataan vanhoihin tuttuihin käytäntöihin, joihin liittyy mm. aamupuuro. 

Koko päivä on oikeastaan häärätty arjen alkua. Ollaan shoppailtu koulutarvikkeita ja vaatteita, ollaan riennetty harrastuksissa ja järjestelty asioita. On tehty viikkosuunnitelmaa ja mietitty mikä olisi hyvä. On selattu kansalaisopiston kursseja ja ahdettu illat täyteen menoa ja meininkiä. 

Silti ilta paljastaa miten kesken kaikki onkaan. Mies korjaa esikoisen pyörää iltakymmeneen, vaikka takaraivossa tikittää ymmärrys sille, että huomenna luultavasti sataa. Sääennustetta lukiessa alan tajuta, että nuorin tarvitsee kerhoon oikeasti ulkovaatteet ja pyöräilijät luultavasti kohta sormikkaita -missähän pirussa ne ovat. Jossain kohtaa iltaa alan myös tajuta, että arki hyppää niskaan paitsi pettävien aikataulujen (sain aamulla varattua ajan poliisille henkilökorttihakua varten, noh… kuinka ollakaan esikoisella on juuri silloin lehdistötilaisuus), myös mauttoman puuron merkeissä, keitot ja kiisselit ovat unohtuneet ostaa. Ja niin. Samassa tajuan, että niin on unohtunut puurohiutaleetkin. 

Arki alkaa siis huomenna, mutta emme palaa arkeen vielä ihan täysillä. Fiilistellään vielä kohta loppuvaa kesää, vaikka huomenna tarjoillaankin ilmeisesti ihan ehtaa syyskeliä. 

Olen vakaasti päättänyt, että tämä syksy on muutoksen aikaa. Monellakin tapaa. Yhtenä tavoitteena olisi yrittää saada tätä arkikaaosta pikkuisen paremmin hallintaan. Sen kunniaksi olen jo monta viikkoa luvannut pyhästi, että kun koulut alkavat, luen Helmi-viestit tunnollisesti. Kuinka ollakaan, kun tänään yritin palveluun kirjautua (ensimmäisistä viesteistä on tullut jo sähköpostia), palvelu on nurin. Hyvin alkaa tämänkin. 

Mutta ei se mitään. Meidän lapset ovat selvinneet viime vuodet koulussa, vaikka parhaimmillaan kuittaamattomia poissaolomerkintöjä on ollut Helmessä useita kymmeniä. Eikä äitikään ole vielä saanut ehtoja. Hän jatkaa reippaasti tänä syksynä taaperrustaan ysi-, seiska- ja kolmasluokkalaisten äitinä… Niin ja yhden kerholaisen.  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *