Nov 20thHulinaviikko

Sinead

Edellisen postaukseni kirjoitin jo edeltävänä viikonloppuna, eli likemmäs 1,5 vk sitten. Viime maanantaina lähdin aamusta aikaisin kohti pientä kaupunkia vajaan parin sadan kilometrin päässä, jossa järjestimme työyhteisömme kanssa suuren koulutustapahtuman. Kolme päivää tehtiin ympäripyöreää päivää, että saatiin kaikki järjestelyt toimimaan ja 400 seminaarivierasta pidettyä tyytyväisinä. Illat meni toki iltarientoihin, osin järjestäjänä, mutta juhlimaankin ehdittiin. Mielettömän kivaa oli ja opin paljon uutta. Tapasin aivan ihania uusia ihmisiä ja tutustuttiin paremmin monien vanhojen tuttujen kanssa. Ihan huikea kokemus, vaikka voimille ottikin! Unta ei ehtinyt ottamaan kun muutaman tunnin yössä ja univelka oli melkoinen. Päähänkin meinasi parina aamuna koskea ihan huolella, johtuen sekä “hienoisesta” kankkusesta että migreenistä (kuka käskee juomaan sekaisin kaikenlaista kivaa, mitä tarjotaan…). Onneksi lääkkeet auttoivat kohtuullisen hyvin. Ylikierrokset olivat kotiin päästyäkin vielä sitä luokkaa, että nukkumisesta ei edelleenkään tullut mitään. Loppuviikolla mentiin vielä miehen kanssa käymään yhdellä keikalla, kun liput oli ostettu aikoja sitten. Sekin oli mahtava kokemus, Cheek ja Jenni Vartiainen olivat kumpikin loistavia livenä!

Keikan jälkeen haaveilin, että sunnuntai olisi vihdoin lepopäivä. Eino-myrsky päätti toisin… Puuta kaatui, aidat hajosivat ja paniikki meinasi hetkittäin iskeä. Sähköjä ei näkynyt koko päivänä. Yötämyöten korjasin aitoja ja rauhoittelin hevosia; mutta ihme kyllä, aidat saatiin siihen kuntoon, että maanantaina ponit pääsivät pihalle. Hermoheikkoja kyllä olivat, kun puut kaatuilivat tallin läheisyydessä ja meteli säikytti eläimet pahoin. Karsinoissa oli aivan järkyttävä siivo, vaikka siivosin ne sunnuntain aikana useaan kertaan. Jokainen kaatoi vetensä vähintään kerran ja pyöri vauhkona ympäri karsinaa sotkien sonnat ja pissat kuiviin puruihin.

Näky tallin takana oli aika lohduton myrskyn jälkeen.

Tähän viikkoon on mahtunut paljon muutakin huolta myrskyn lisäksi. Kaksi poneista on ollut sairaana, ja ahdisti kovasti jättää niitä muiden hoitoon. Onneksi tilanne pysyi poissaoloni ajan ihan hyvin hallinnassa. Nyt mummoponi on parempana, mutta nuorikolla on jalat kovin kipeät. Eilinen ilta meni kengittäjän kanssa, toiveena että kengät auttaisivat arkomiseen. Tänä aamuna tilanne oli kuitenkin varsin surkea ja oli pakko antaa ponille reilusti kipulääkettä. Jos jalat eivät nyt parissa päivässä rauhoitu, on edessä isompi revohka, kun pitää etsiä uudet rehut ja todeta, että ponilla on metabolinen kaviokuume. Poni on ylipainoinen, ollut laihiksella jo kuukausia, mutta ei vaan laihdu millään. Ihan käsittämätöntä, kun se saa todella vähän ruokaa. Pelkkää heinää vain, ja sekin analysoitua. Analyysitulosten mukaan ihan asiallista tavaraa, eikä sen pitäisi altistaa noin pahoin kaviokuumeelle. Laihtumista ei nyt sitten toki tapahdu, kun poni on kipeä eikä liiku, saati että sitä pystyisi ratsain liikuttamaan. Tuntuu ihan käsittämättömälle, että kuinka se voi pitää läskeistään noin tiukasti kiinni. Ikinä ennen minulla ei ole ollut ongelmaa laihduttaa mitään eläintä ihan normaalilla keinolla, eli ruokaa vähentämällä ja liikuntaa lisäämällä.

Ponien lisäksi myös vanhuskoira on sairastanut, poissaoloni aikana se oli meinannut saada suolitukoksen syömällä vaipan sisukset… Kotiin tullessani suolistovaiva oli onneksi jo helpottamassa, mutta koiralle oli ilmestynyt jostain rankka silmätulehduskin, eikä hoitaja ollut sitä huomannut lainkaan. Nyt ollaan sitten useita päiviä laiteltu ab-tippaa silmään monesti päivässä. Jospa nämä tästä, kaikki karvaiset kaverit on kuitenkin vielä hengissä ja hoidot menossa. Toivotaan että tilanne helpottaa.

Vastoinkäymisistä huolimatta viikosta on jäänyt varsin positiivinen mielikuva. Tapahtumat töissä ja kotona ovat luoneet taas uskoa siihen, että elämä on oikeasti aika siistiä ja ihanaa, ja mukaviakin asioita voi tapahtua välillä isommissa ryppäissä, ei ne ole aina vaan ne ongelmat jotka kasaantuu. Kaiken kruunuksi luin juuri äsken sähköpostin, että olen voittanut digikameran yhdestä kilpailusta! Aika mukava synttärilahja =)

Nov 6thArki -ja mitä se meillä tarkoittaa

SINEAD

Tänään on taas keskiviikko, minun päiväni kirjoittaa. Mietin mistä aiheesta kertoisin, ja arvelin, että olisi ehkä ihan syytä valottaa lukijoille mistä meidän perheen normaali arkipäivä koostuu.

5.10 Herätyskello (puhelin, meillä ei enää edes ole perinteistä herätyskelloa) soi ensimmäisen kerran, lyön sen yleensä kiinni.

5.20 Toinen puhelin piippaa keittiössä, on pakko nousta sulkemaan se. Vessan kautta vaatteet päälle ja kohti ulko-ovea.

5.25 Ulos mennessä toivon ettei siellä sada tai ole pakkasta/satanut lunta; pakkanen ja lumi tarkoittaa auton puhdistamista, koska autotallia ei ole. Kaikki ylimääräinen taas hidastaa liikkeelle pääsemistä. Sade, myrsky tai lumentulo tarkoittaa myös pidempää aikaa tallilla, kun ponit on pakko loimittaa.

5.30 Tallilla, kelistä riippuen joko suoraan ponit pihalle, tai karsinoiden siivousta ja loimitusta sisällä. Sadekelillä annan poneille vähän heinää eteen ja loimitan ne rauhassa. Sitten siivoan karsinat ja nakkaan kaviokkaat ulos vasta kun on pakko. Jos taas keli on hyvä, ponit lähtevät suoraan tarhaan, missä on päivän heinät valmiina odottamassa ruokintahäkeissä. Iltaa varten laitan rehut turpoamaan ja vähän heinää karsinoihin. Vesiä kannan ehtimisen ja tarpeen mukaan.

6.00-6.15 Kotiin, vaatteiden vaihto ja pikameikkaus sekä hiusten harjaus & letitys. Kun mies on kotona, hän on tallireissuni aikana käyttänyt koirat ja herätellyt lapsia. Yleensä ukko istuu aamupalalla kun tulen ja lukee uutisia kännykästään. Lapset katsovat hetken piirrettyjä ja koittavat virkistyä. Heti niitä ei voi sängystä tempomisen jälkeen patistaa pukemaan, kumpikin on aamuäreitä ja tulee varma huuto. 15 minsaa piirrettyjä sohvalla auttaa kummasti.

6.30 Lapsille vaatteet päälle ja reppujen sekä omien kassien tarkistus. Lääkkeet astmaatikolle! Tarpeelliset on toki pyritty pakkaamaan jo edellisenä iltana, usein vaan jotain on kuitenkin hukassa ja pitää säntäillä sinne sun tänne. Jos sattuu olemaan aikaa, tekaisen nopsasti jotain evästä töihin.

6.45-7.00 Lapset hoitopaikkoihin. Isompi menee aamupäivähoitoon ryhmikselle ja pienempi viedään perhepäivähoitajalle vähän kauemmas.

7.00-8.30/8.00 Työmatka, riippuu kohteesta olenko perillä puolelta, tasalta vai vasta tasan jälkeen (myöhässä…).

8.00-16.00 Päivä töissä. Minulla on varsin laajat työtehtävät, joihin kuuluu tarkastuksia useamman lain perusteella sekä toki kaikki näihin liittyvät toimistotyöt. Annan myös lausuntoja ja päätöksiä sekä käsittelen erilaisia ilmoituksia ja valituksia; myös puhelimessa puhumiseen ja palavereihin vierähtää aina hyvä tovi viikoittain. Jos hyvin käy, ehdin pitää ruokatauon (mikäli olen ehtinyt jotain ruokaakin ottaa mukaan tai joudan kipaisemaan kauppaan/lounasravintolaan…). Kahvia ainakin kuluu päivän mittaan.

16.00 Hirveällä kiireellä kotiin. Lapset on haettava viimeistään klo 17. Meinaa olla hankalaa, jos en ehdi lähtemään liikkeelle yhtään ennen neljää, ja olen kauimmaisessa mahdollisessa paikassa.

17.00 Lapset hoidoistaan. Kotiin. Lapsille hiukan välipalaa. Koirat pissalle pikaisesti.

17.15 Tallille. Päivästä riippuen joko koko porukalla tai vain minä yksin. Jos on ratsastajia tulossa tai ratsastan yksinäni menee puolisentoista tuntia, pelkissä tallihommissa menee n. 30 minuuttia. Ponit otetaan sisälle ja ruokitaan. Aamua varten säkitetään heinät ja viedään ruokintahäkkeihin tarhaan. Kannetaan vedet karsinoihin, ja jos ei ole pakkasta, myös aamua varten tarhaan. Pakkaskeleillä joutuu aamullakin kantamaan lämpimän veden tarhaan, muuten vesi on jo heti aamupäivästä jäässä. Sisälle juotan yöksi aina lämpimällä vedellä, jotta juovat tarpeeksi, eikä tule mahavaivoja. Kantomatka on n. 30-40 metriä ja pari isompaa sankoa kulkee kerralla. Haba kasvaa! Lapset leikkivät pihalla tallihommien ajan; yleensä jos tulee ratsastajia, tulee myös joku näiden pikkusisarus äiteineen meidän lasten kaveriksi touhuamaan. Joku aikuinen (mies, ratsastajan äiti tm.) vahtii pihassa olevia, kun poneja liikutetaan. Mies tekee yleensä jotain raksahommia ohessa.

18.00-19.00 Kotiin ja vihdoin syömään. Jos mies on ollut kotona lasten kanssa, hän on laittanut ruuan ja usein muut ovat jo syöneetkin. Jos ei ole ollut, niin on pakko tehdä jotain hyvin nopeaa, että lapset saavat ruokaa heti. Isomman lapsen läksyt hoidetaan loppuun viimeistään tässä vaiheessa. Jos hän ei ole ollut mukana tallilla, on läksyt tehty toki heti 17 jälkeen. Ruuan jälkeen lapset katsovat hetken telkkaria ennen iltatoimia, tai pelataan porukalla jotain peliä. Kaupassa on joskus pakko käydä, jos kumpikaan ei ole ehtinyt työpäivän aikana. Pyrin kyllä mahdollisuuksien mukaan poikkeamaan jonkun tarkastuksen jälkeen hakemassa pakolliset, ettei illasta tarvitsisi enää lähteä.

19.45 Iltapala (jos tarpeen) ja lasten iltatoimet.  Luetaan iltasatu. Jos olen käynyt tallilla vain 17 maissa ottamassa ponit sisään, lähden tässä välissä antamaan niille iltaruoat ja riisumaan loimet (kuivuvat ihan parhaiten selässä, kun ei ole kunnollista kuivatustilaa). Tällöin mies hoitelee enemmän iltatoimia. Usein mies on kuitenkin illat raksalla talolla, lähtee sinne siinä vaiheessa kun minä olen n. 18 maissa tullut tallilta. Hän tulee silloin kotiin vasta 23-24 maissa ja hoitaa toki ponien iltaruokinnat raksahommiensa ohessa.

20.00-20.30 Pienempi menee sänkyyn ja alkaa odotella unta. Katson itse telkkaria/surffailen tabletilla vieressä, kunnes hän nukahtaa. Usein pitää vielä mennä viereen ja lapsi haluaa nukahtaa syliin. Sen sallin, koska meidän elämä on niin kiireistä, että sylittelyaika jää muuten ihan liian vähiin.

20.00-21.00 Isompi menee sänkyyn ja nukahtaa omaa tahtiaan. Jos pienempi on nukahtanut kiltisti ja nopeasti, ehditään isomman kanssa touhuta hetki vielä jotain kivaa, esim. pelata peliä tai katsoa vaikka kokkiohjelmaa sylikkäin. Viimeistään klo. 21 on kuitenkin oltava sängyssä.

21.00-22.00 Siivoilua ja pakollisia kotihommia sekä seuraavan päivän valmisteluja. Hetki aikaa koneella, ehkä jotain iltapalaa. Joskus joku telkkariohjelma, jos sattuu tulemaan katsomisen arvoista. Koirien pidempi lenkitys joko minun tai miehen toimesta.

22.00-23.00 Nukkumaan

Näin sujuu siis normaaliarki, se minkä kanssa tullaan jo ihan hyvin juttuun ja osataan hallita. Yleensä tosin laahataan aina se 5-10 minuuttia jäljessä; ja se jos mikä stressaa, kun aina on kiire. Pitäisi oppia nousemaan hetki aikaisemmin ja mennä vastaavasti nukkumaan aiemmin, niin helpottaisi varmasti. Mutta kun ei, ei sitä vaan muka osaa.

Silloin kun mies on reissussa, eli n. 100 päivää vuodessa, hommat hankaloituu kovasti. Aamuisin minulle kuuluvat hevosten hoidon lisäksi myös koirien lenkitys ja lasten kaikki aamutoimet. Pienempi lapsi ei myöskään viihdy aamutuimaan autossa niin, että ehtisin esim. karsinat siivoamaan. Heitän silloin vain ponit ulos ja muut hommat jäävät illaksi. Illasta taas lapset ovat väsyneitä ja kiukkuisia, joten ratsastukset saa täysin unohtaa. Juuri ja juuri saadaan pakolliset hoidettua, eli karsinat siivottua ja ponit pidettyä säännöllisesti ruuassa. Ponit saavat liikuntaa vain jos joku ihana ihminen ehtii avuksi, ja joko ratsastaa/hoitaa ne tai auttaa vahtimalla lapsia, jolloin voin itse touhuta rauhassa.

Loppuun tuore kuva vanhimmasta muoriponista, nyt sillä on jo 30 vuotta lähempänä kuin 25. Taustalla näkyy raksajätettä vaikka kuinka, kun remontti etenee vauhdilla työmiesten toimesta, eikä siivoamaan ole taas ehtinyt tarpeeksi pilkkopimeiden iltojen takia. Viikonloppuna pitää raivata talon ympäryksiä pakkasen ja lumen varalta, että saadaan edes ylimääräinen puumateriaali sieltä yhteen kasaan polttoa odottamaan.