Sekalaista kauraa…
Kirjoitti: minttis
Heräsin tänä aamuna ajatellen, että tänään on bloggauspäivä. Mietin, että mistä ihmeestä oikein kirjoittaisin? Valitettavasti nämä viikot tuntuvat yhä useammin menevän niin, että viikolla mielessä on joku juttu. Joku, josta kirjoittaa, mutta kun sitä ei silloin kirjoita, se unohtuu. Sitten jotkin palaset päässäni alkoivat kuitenkin liikahdella. Mieleeni tuli monia ajatuksia ja muistin mitä viime viikolla jäi kirjoittamatta. Ajattelin siis kertoa teille tämän viikon onnenaiheista ja vastata ainakin yhteen saamaani palautteeseen. Mutta aloitetaan niistä onnellisista asioista.
Kirjaviikko
Jaaron, Jaaron, Jaaron. Saimme testikappaleiden tilauksen tehtyä viimein. Julkaisu häämöttää.
Kummituskirjat saapuivat postissa. Hitsi, että se näyttää hienolta. Kirjaa voi tilata esimerkiksi täältä: Adlibris tai täältä: Suomalainen kirjakauppa.
…Kummituskirjat saapuivat…
Koti
Viimeisimpien siivouksien myötä tavarat alkavat oikeasti asettua paikoilleen. Siis tämän meidän huoneiden vaihtomylläkän jälkeen. Se tuntuu hyvältä. Samoin piha on ilonaihe. Märän ja synkän talven jälkeen piha alkaa olla kuiva ja nurmea kasvaa siellä täällä. Hei! Sille käy niin kuin kodillekin. Siitäkin tulee vielä ihan kiva! Taidan tänään mennä pihalle nauttimaan tuosta auringonpaisteesta. Kodista kehuttakoon vielä vähän sitä miten keskellä luontoa sitä voikaan olla kaupungissa. Siitä ei ole pitkään, kun näimme kolme peuraa iltalenkillä, jäniksiä näkee jatkuvasti ja joutsenet ovat jo menneet. Eilen illalla iltalenkkiä rikastutti liuta kurkia ja kettu.
Läheiset, ystävät ja rakkaat
Tähän viikkoon on mahtunut monta hyvää muistutusta siitä mikä oikeastaan on tärkeää. Kävimme mummilla pitkästä aikaa. Olin torstaina katsomassa Vilttitossun ratsastusta. Sisko kävi eilen ja jätti yhden lapsistaan tänne. Kun tytöt katsoivat illalla kauhuleffaa, minä syvennyin poikaporukassa seikkailuun. Oli taas ihana katsoa Pojan intoa. Ai niin… ja pelattiinkin me eilen. Vihdoin ja viimein saatiin korkattua Arin joululahjaksi saama Qin-peli. Se olikin yllättävän nopea, hauska peli. Olen monet kerrat miettinyt, että pitäisiköhän tehdä noista meidän peleistä jonkinlaista esittelyä nettiin. Niitä on nimittäin muutamia.
… arkiaamua ihastuttivat pikkuiset jalat, jotka julistivat jotain tärkeää…
… kirjastoon reissasi kolme rakasta isoimman jäädessä lukemaan kokeisiin…
… Poika jämähti jo kirjastonulkopuolelle lukemaan Srat wars lego -kirjaa…
… ratsastusta torstai-illassa…
Pääsiäinen
Pääsiäinen ja Riihimäen pääsiäiskaupunki. Tämä onkin ensimmäinen pääsiäinen, jolloin olemme kotona. Ja hyvin pitkälle siksi, että päätimme jäädä katsomaan mikä tämä tällainen pääsiäiskaupunki oikein on. Torstaina julistin pääsiäisen Perheajaksi ja Työvapaaksi. Tänään suunnataan pääsiäiskaupunkiin.
Mutta sitten… Siitä palautteesta…
Miksi Heinähattu ja Vilttitossu?
Minulta on kysytty monet kerrat, että miksi kutsun tyttäriäni Heinähatuksi ja Vilttitossuksi. Osa tuntuu ajattelevan, että minun kirjailijana pitäisi olla keksinyt jotain ihan omaa. Heinähatun ja Vilttitossun historia on kuitenkin hyvin pitkä.
Kirjoitin nettipäiväkirjaa eräällä keskustelufoorumilla vuodesta 2005. Tytöt olivat siis silloin 2- ja 4-vuotiaat. Heille luettiin paljon Heinähattua ja Vilttitossua ja yllättävää kyllä, nämä satuhahmot täsmäsivät yllättävän hyvin meidän tyttöihin. Niinpä aloin kutsua tyttöjä blogissa Heinähatuksi ja Vilttitossuksi, kun en halunnut käyttää oikeita nimiä.
2006 huomasin olevani raskaana. Tuota kolmatta lasta oli yritetty pitkään. Tällöin menin aavistuksen solmuun Heinähattu ja Vilttitossu-ajatuksen kanssa. En uskonut, että meille ikinä tulisi poikaa, mutta Heinähatulla ja Vilttitossullahan on pikkuveli, joka tosin seikkailee kirjoissa hyvin vähän ja pääasiassa nimellä Poika, vaikka oikeakin nimi hänellä tietysti on.
Mutta elämä yllätti taas. Me saimme pojan. Ja niinpä hänestä tuli luontainen jatkumo Heinähatulle ja Vilttitossulle. Poika.
Ja tämän postauksen myötä:
HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!
Maailman paras perhe
Kirjoitti: minttis
Enemmän tai vähemmän kaaottinen viikko takana. Tai vaihtoehtoisesti ihan perusviikko. Sellainen, jolloin joka aamu jotain on hukassa tai todetaan, että eskarilaisen uimakoulu on unohtunut (äkkiä päälle ja kouluun!). Sellainen, jolloin kiire täyttää päivät, kahdella perheen aikuisista on koulua, eskarilaisen kaverin synttärikorttiin tulee laitettua väärä nimi, yksi ilta menee leikatessa kuudesluokkalaisten aamunavausta ja… ja… ja… Ymmi voisi nyt kyllä ruveta mulle muutamaksi lisätunniksi vuorokauteen.
Sunnuntaiaamu. Juu. Minun bloggauspäiväni oli eilen. Kirjoitan kuitenkin vasta tänään, koska bloggaamisen ohi ajoi eilen koulu, tyttöjen kanssa ompelu ja perheilta Putouksen merkeissä. Ei, ei jaksa stressata. Tässä on hyvä.
Sunnuntaiaamu, jolloin noustessa on vastassa pörröpäinen kymmenvuotias pitkässä yöpaidassaan. Näky on jo itsessään niin hellyttävä, että haluan vain halata tyttöä. Pitkään. Ennen kuin ehdin, tyttö tuumaa: Äiti, musta meillä on maailman paras perhe.
Niin on mustakin, vastaan ja pyyhin silmäkulmia.
Tytön sanojen myötä päätin sysätä kaaottisuuden, kiireen ja mieltä painavat asiat pois tästä postauksesta ja kirjoittaa niistä hyvistä asioista, joita tähän viikkoon on mahtunut.
#1. Pulkkailu/lumilautailuretki kolmen vanhimman lapsen ja yhden lainatun kanssa. Lumilauta on melkein kuin uusi yksipyöräinen <3.
#2. Peltoreissu Mörön kanssa. Itsellekin tuli hiki, kun ohjasti pulkassa perässään lapsia vetävää Mörköä peltotiellä. Kaikki saivat ulkoilua, liikuntaa ja hyvää mieltä.
#3. Akrylimaalit <3. Sain torstaina viimein testattua noita joululahjaksi saamiani maaleja. Taidan yhä edelleenkin suosia kyniä, mutta hauskaa oli. Sain maalaamisseuraa tytöistä ja iltapäivä hujahti mukavasti.
#4. Wii U ja liikunta. Perjantaina tuli testattua vanhoja liikuntapelejä Joulupukin tuomalla Wii U:lla. Tuli hiki ja hymy.
#5. Takkatuli. Taas. Anteeksi. En osaa olla kehumatta tätä kerta toisensa jälkeen. Kiitos kovien pakkasten, on takkaa lämmitetty paljon. Nautittu palavan puun rätinästä ja tuoksusta. Takan lämmöstä ja kuvioista, joita hiillos muodostaa.
#6. Koulu. Tietokirjoittaminen alkoi perjantaina. Saimme joukkoomme uuden kirjoittajan. Vietimme hauskoja hetkiä yhdessä ja opimme varmasti uutta. Kyllä nuo lähiopetuskerrat vain kummasti piristävät mieltä. Olo oli lauantaina kotiin ajellessa taas suurinpiirtein uudesti syntynyt.
#7. Ompelu. Vihdoin ja viimein pääsimme tyttöjen kanssa ompelemaan. Heinähattu ompeli kepparia, Vilttitossu Barbielle vaatteita ja minä Hukkikselle myssyn. Siitä tulikin valtakunnan ykköstöheltäjän virallinen töhellysmyssy. Kepparin teko jatkuu luultavimmin tänään.
#8. Putous. Se on täällä taas. Lauantai-ilta, joka kerää perheen yhteen. Nauru ja lämmin olo. Ja herkut.
#9. Ai niin. Meinasi unohtua se aamunavaus. Keskiviikkona Heinähattu tuli koulusta ja ilmoitti, että hänellä on luokan aamunavaus muistitikulla ja se tarvitsisi editoida. Vietimme mukavan illan Heinähatun kanssa leikaten, lisäten efektejä ja tekstejä ja Heinähatun valitessa musiikkeja. Paitsi, että saimme mukavan hetken kahdestaan, saimme koululta runsaasti kehuja ja yllättäen opettaja muisti perhettämme pienellä kiitoksella.
#10. Kehutaan nyt vielä. Vilttitossun luokan kirja alkaa olla loppuunmyyty, TAAS. 400 myytyä kirjaa. Kirjaa saa kyllä halutessaan tilata esimerkiksi Suomalaiselta kirjakaupalta.
Tällaista tällä viikolla ja positiivisella vireellä uuteen…
Hymyä ja hyvää mieltä kaikille!
Elämää Huvikummussa
Kirjoittanut: minttis
Arki
Moni kirjoittajista on tällä viikolla tavalla tai toisella avannut omaa arkeaan. Ajattelin tehdä samoin.
Nauran usein, että meillä nyt vain on niin monta liikkuvaa osaa, ja niinhän se onkin. Kun arkea ja elämää keskenään jakaa kolme aikuista, neljä lasta, neljä koiraa ja liuta muita eläimiä niin kyllähän se soppa kieltämättä on aikamoinen. Meillä arkea aika paljon sanelee aviomiehen työ ja lasten menot. Minä ja avomies olemme siitä onnellisessa asemassa tehdessämme töitä kotona, että työt joustavat. Työ kotona on kuitenkin tosi kaksiteräinen miekka, kun väkisinkin ajoittain, kun olisi Ihan Pakko tehdä töitä, lapsilla onkin jotain, johon ehdottomasti tarvitsevat aikuista ja ne kotityöt ovat ihan koko ajan vieressä kummittelemassa. On pakko hakea jonkinlaista kompromissia työn ja kodin välillä.
Aamut alkavat yleensä 6.45. Olen tänään juuri kirjoituskurssilla sanonut, että täydellisessä maailmassa aloittaisin aamuni joogaamalla hetkisen ja kirjoittamalla aamusivut. Olen vain aivan liian aamu-uninen nousemaan viideltä tehdäkseni tuon kaiken ennen kuin arkihärdelli imaisee mukanaan. Näin pimeään aikaan saan tehdä töitä, että pääsen edes tuolloin 6.45 ylös. Onneksi on miehet, jotka aktiivisuudellaan antavat vähän pelivaraa ja aikaa herätä. Aviomies hoitaa useimmiten aamulla koirat ja avomies puuron. Siinä on hyvä heräillä.
Tämän jälkeen kolme isointa lasta lähtevät kouluun ja eskariin. Esikoinen matkaa bussilla keskustaan, nuorempi tyttö ainakin toistaiseksi vielä pyöräilee lähikouluun. Eskarilainen viedään, mutta useimmiten kävelee itse kotiin iltapäivällä. Aamupäivällä minä ja avomies vuorottelemme Pikku-Hukan hoidossa ja teemme töitämme ja kouluhommiamme. Meillähän tilanne on siis se, että kaikki kolme aikuista opiskelevat työn ohessa.
Iltapäiväelämää tahdittaa tosi paljon harrastukset. Heinähatun ja Vilttitossun VPK, Heinähatun ratsastus ja sähly, Vilttitossun kuoro, Pojan uinti, judo ja poniratsastus. Ja sitten se kaikkinainen normaali lapsiperhesälä hammaslääkäreineen, neuvoloineen ja muineen. Jossain välissä siivotaan, laitetaan ruokaa, hoidetaan kauppareissut – ja eläimet.
Iltapäivät ovat monesti muutenkin aikamoista menemistä ja tekemistä. Huvikummussa on aina ovet auki ja lapsilauma saattaa olla vaikka kaksinkertainen, kun kavereita innostutaan kutsumaan kylään.
Arki. Monella tapaa sitä ihan tavallista… Ja sitten ei kuitenkaan.
Viimeisen viikon aikana meillä on mm…
Vietetty hurjaa Halloweenia.
Kuvitettu Vilttitossun kauhukirjaa jne.
Pikku-Hukka 1v
Minun pieni täytti 1v. <3 Äiti vain alkaa kärsiä pienimuotoisesta vauvapulasta.
Ja niin Prinsessa sai Prinssin ja sinetiks sen, suudelman hellimmän ja sormuksen (taas)
Huomenna meidän huushollissa on tuplasyy juhlaan. Paitsi, että on Isänpäivä, on minun ja avomiehen kihlajaisten 1v-päivä.
Myöhemmin tässä kuussa päästäänkin sitten viettämään tuon toisen sormuksen juhlapäivää. Minun ja aviomiehen 13v hääpäivää.
Bloggaus jatkuu
Pitkin viikkoa putkahtelee mieleen asioita, joita voisi blogiin kirjoittaa. Asioita arjesta, joita voisi kanssanne jakaa. Näitä pääsee kurkistamaan jatkossa faceprofiilistani, joka olkoon seuraajille jonkinlainen minun bloggaamiseni jatke.
by minttis with 4 commentsViikonloppueuforia
Ensiksikin kerron, miksi en tahdo esiintyä oikealla koko nimelläni, vaan käytän mielummin nimimerkkiä.
Kirjoitan mielenterveysongelmistani; masennuksesta, mielialanvaihteluista ja ahdistuksesta. Näiden asioiden takia en toivo, että nimeäni googlettamalla esimerkiksi mahdollinen tuleva työnantaja saisi minusta nämä tiedot. Vaikka mielenterveysasioista keskustellaankin enemmän ja tietoisuus ja ymmärrys lisääntyy, ovat ne edelleen leimaavia sairauksia, mahdollinen työnantaja saattaisi jättää minut palkkaamatta “turhien sairaslomien” tms huonon työsuorituksen pelossa vaikka vuosien kuluttua.
Saatan kirjoittaa myös menneisyydestäni ja siihen liittyvistä henkilöistä, enkä tahdo että ulkopuoliset saisivat blogini kautta tunnistettua esimerkiksi ex-poikaystäväni tai muita henkilöitä.
Näillä tavoilla suojelen nimimerkilläni itseäni sekä muita tarinaani liittyviä henkilöitä. Mikäli tunnistat minut, otathan yhteyttä esimerkiksi facebook-profiilini kautta.
Ja kyllä, olen lukenut keskustelua meistä vauva.fi foorumilla, mutta minun nimimerkilläni lähetetyt viestit siellä eivät ole minun käsialaani, en ole kirjoittanut sinne koskaan mitään. En koe velvollisuutta todistella olemassaoloani kenellekään, vaikka monet vaihtoehdot sen toteuttamiseen ovat käyneet mielessäni. Itse tiedän olevani minä, vaikka välillä analyysinne ovatkin melko vakuuttavia.
Rv 28
Olin viikonloppuna Keski-Suomessa äitini ja isäni luona heidän nykyisessä kodissaan. Itse asun Etelä-Suomessa, noin puolen tunnin päässä Helsingistä junalla. En ollut nähnyt isääni pariin kuukauteen, ja häntä oli ihana nähdä, ja hänkin vähän herkistyi kun näki ulkomailla asuvan siskoni ja minut kasvaneen vauvamahani kanssa.
Pitkästä aikaa oli sellainen olo, että olin oma itseni koko viikonlopun heidän kanssaan. Heitin tyhmää huumoriani ja perheeni nauroi ja ymmärsi. Isäni ei usein ymmärrä minua ja silloin lyttää mielipiteeni. Hän kuitenkin oli ilmeisesti muuttanut asennettaan minua kohtaan, ehkä hän vihdoin näkee minut aikuisena, kun äidiksi tulemiseni on niin selvästi näkyvissä.
Siskoni kanssa sain pitkästä aikaa jutella pitkän kaavan mukaan, ja sainkin kuulla paljon uusia asioita hänen elämästään. Hän on muuttamassa takaisin Suomeen ja hänen elämänsä on saamassa uutta suuntaa. Muutos ei ole hänelle helppo, mutta minä itsekäs paska hypin innosta, että hän muuttaa kotikaupunkiini ainakin joksikin aikaa. Minulla on enemmän mahdollisuuksia nähdä häntä kuin vuosiin. Samaan aikaan Vauva saa lähelleen ihanan kummitädin, joka rakastaa meitä.
Kotiinlähtö sunnuntai-iltana oli haikeaa, mutta minulle jäi viikonlopusta erittäin hyvä olo. Olen vihdoin hyväksynyt sen, että lapseni mummila ei ole minun lapsuudenkodissani, vaan Keski-Suomessa noin kolmen tunnin ajomatkan päässä. Minulle tuli todella tunteellinen olo, ja kerroinkin kaikille, että he ovat minulle tärkeitä ja rakastan heitä.
Mies odotti minua kotona ja antoi minulle kotiintullessani lahjaksi Laila Hirvisaaren “Me, Keisarinna”-kirjan, jota olin toivonut jouluksi. Tuli ihana olo, että minua oli täälläkin ajateltu ja ehkä ikävöitykin. Me emme ole hirveästi ostelleet toisillemme lahjoja huonon rahatilanteen vuoksi, joten silloin kun pystymme jotain ostamaan, annamme sen heti.
Näin tyytyväisen näköisenä join kahvia Äidin ja Isän luona.
-Inkeri
by Inkeri with 16 comments