• Mistä on kyse?

      Seitsemän naista päättivät blogata yhdessä vuoden arjesta ja ajatuksista laidasta laitaan. Luvassa on kaikkea arjen kaaoksenhallinnasta pullantuoksuun - ja hyvin kauas siitä, polyamoriasta monikulttuurisuuteen, tuunauksesta eläimiin ja lyhyesti sanottuna - kaikkea mitä näiden naisten arkeen mahtuu.

      Bloggauspäivät on jaettu seuraavasti. Järjestyksessä voi joskus henkilökohtaisista syistä tulla muutoksia.
      Maanantai: Inkeri
      Tiistai: Malla
      Keskiviikko: Sinead
      Torstai: Saphira
      Perjantai: Outi
      Lauantai: minttis
      Sunnuntai: MeAn

      Kirjoitukset

      • Uudet tuulet puhaltavat
      • Katoaminen ja paluu vain kadotakseen jälleen.
      • Loppu. The end!
      • Pienimuotoista haikeutta ilmassa
      • Loppu hyvin, kaikki hyvin

      Kommentit

      • peliculas on Vappu, työväen juhla
      • black on Mä olen vain viidesosa ja se ahdistaa
      • xxx on Kännykkäpaasto ja iltapäiväulkoilua
      • vieroitusoireet on Vappu, työväen juhla
      • nettisivut on Vappu, työväen juhla

      • October 2014
      • September 2014
      • August 2014
      • July 2014
      • June 2014
      • May 2014
      • April 2014
      • March 2014
      • February 2014
      • January 2014
      • December 2013
      • November 2013
      • October 2013

      Kategoriat

      • Blogista
      • Inkeri
      • Malla
      • MeAn
      • minttis
      • Outi
      • Saphira
      • Sinead
      • Uncategorized

      Tagit

      ahdistus arki askartelu Ikävä isi Joulu juhla kalastajalanka kehonkuva kesä kirjat kirjoittaminen koti koulu lapset Loma lääkkeet masennus minttiksen arki muistot Musiikki onnellinen opiskelu perhe Polyamoria Rakkaus raskaus runo silmä sipulipussi sisaruusrakkaus syksy synnytys Synttärit Tallielämää talvi tulevaisuus työ työ stressi rakkaus täytekakku unet uusi vuosi vapaat viikko villasukka

      Muuta

      • Log in
      • Entries RSS
      • Comments RSS
      • WordPress.org
    • Apr 12thMä en nyt vaan ala…

      Kirjoitti: minttis

      Joo. Mä en nyt vaan ala. Mä heittäydyn nyt tähän maahan mahalleni ja jään siihen. Mä kitisen koko sydämeni kyllyydestä ja käperryn sittä kippuralle koko loppuvuodeksi – tai elämäksi. Kysy vaan mitä on tapahtunut? Elämä. Se tässä on tapahtunut.

      Mä tiedän, että tää on nyt vaan tämä hetki. Hetki, joka jokin kuori pettää ja mä annan sen tehdä niin. Luultavimmin ensi viikolla mä istun taas tiukasti sen kuoren sisällä ja se on siinä tää mun avautuminen. Mutta tänään mä teen tän.

      Mulla on ikävä aikaa, jolloin mä pystyin kirjoittamaan netissä ihan itsenäni. Pystyin vuodattamaan kaiken ja joku saattoi vielä sanoa jotain kannustavaakin. Nyt ainoa mitä sanotaan, on jossain keskustelufoorumilla ja siitä on kannustava kaukana. En mä niitä lukemassa käy, siitä mä olen kasvanut kauan sitten yli, mutta taas näkee blogin kävijätiedoista, että vauvalta ja murhasta porukka juoksee lukemassa, että mitä se Minttu duunaa. Pitäisi vissiin olla otettu, kun niin hitokseen kiinnostaa Mintun tekemiset. Enpä jaksa. Paitsi, että… Jos tuossa paskanjauhamisessa on jotain hyvää, niin… Ainakin se, että Jaaronin alkuosaa on ladattu ihan kiitettävästi. Käy säkin lukemassa! Se on TÄÄLLÄ!

      Ja nyt moni vauvalainen ja murhaaja hyppii riemusta. JEE! Se on vetänyt palkokasvit meistä nenäänsä. No eipä ole. Elämässä on ihan tarpeeksi ihmettelemistä ilmankin. Ja tänään se kaikki Vituttaa. Saako muakin joskus Vituttaa?

       

      Niin. Mikäkö mua Vituttaa? Tän vuoden alussa musta tuntui, että tästä tulee tosi vaikea vuosi. Mä yritin uskoa johonkin ihan muuhun, mutta se oli liki mahdotonta. Mä yritin suunnitella miten tästä voisi saada helpomman. Ei. Yksikään suunnitelma ei vaan toteutunut. Eikä tästä tullut helpompi vuosi. Viimeiset 3,5kk ovat olleet yhtä suossa rämpimistä. Kun yhdestä asiasta on selvitty, nurkan takana on ollut heti toinen. Mua väsyttää. Voimat on loppu. Usko on loppu.

      Viime viikkoina olen miettinyt, että tää elämä ei nyt vaan sovi mulle. Mä tahtoisin elämän, jossa ei olisi koko ajan kiire johonkin, kamala stressi jostain. Pitäisi oppia pysähtymään. Nauttimaan hetkestä. Päästämään ehkä jostain irti. Raivaamaan sitä tilaa. Mutta se irtipäästäminen on helpommin sanottu kuin tehty. Mä en tiedä mistä karsia. Oon taas miettinyt sitäkin, että pitäisikö vaan pistää koko kirjoittaminen tauolle. Siitä vapautuisi aika paljon aikaa ja stressiäkin jäisi pois. Se on sellainen asia, jonka mä keksin karsittavaksi. En mä voi esimerkiksi koiria karsia. Mutta mitä. Osaisinko mä olla kirjoittamatta? Vai särkyisinkö mä loputtomaan kaipaukseen?

      Mä oon nyt vaan rikki. Pari viikkoa sitten mä sain ekat kunnon paniikkikohtaukset pitkään aikaan. Kaupassa ahdistaa. Lasten koululla ahdistaa. Puhelimeen ei vaan kiinnostaisi vastata. Mä haluaisin erakoitua jonnekin. Mä en nuku. Tällä viikolla oon nukkunut vissiin yhtenä yönä. Se alkaa lievästi sanottuna näkyä.

      Missä ne Juha Tapion paremmat päivät on?


      by minttis with 4 comments

      Good Old Fashioned Hand Written Code by Eric J. Schwarz

        Seitsemän tarinaa arjestakulje mun kanssani tämä vuosi…

      • Inkeri
      • Malla
      • MeAn
      • minttis
      • Outi
      • Saphira
      • Sinead