Sekalaista kauraa…
Kirjoitti: minttis
Heräsin tänä aamuna ajatellen, että tänään on bloggauspäivä. Mietin, että mistä ihmeestä oikein kirjoittaisin? Valitettavasti nämä viikot tuntuvat yhä useammin menevän niin, että viikolla mielessä on joku juttu. Joku, josta kirjoittaa, mutta kun sitä ei silloin kirjoita, se unohtuu. Sitten jotkin palaset päässäni alkoivat kuitenkin liikahdella. Mieleeni tuli monia ajatuksia ja muistin mitä viime viikolla jäi kirjoittamatta. Ajattelin siis kertoa teille tämän viikon onnenaiheista ja vastata ainakin yhteen saamaani palautteeseen. Mutta aloitetaan niistä onnellisista asioista.
Kirjaviikko
Jaaron, Jaaron, Jaaron. Saimme testikappaleiden tilauksen tehtyä viimein. Julkaisu häämöttää.
Kummituskirjat saapuivat postissa. Hitsi, että se näyttää hienolta. Kirjaa voi tilata esimerkiksi täältä: Adlibris tai täältä: Suomalainen kirjakauppa.
…Kummituskirjat saapuivat…
Koti
Viimeisimpien siivouksien myötä tavarat alkavat oikeasti asettua paikoilleen. Siis tämän meidän huoneiden vaihtomylläkän jälkeen. Se tuntuu hyvältä. Samoin piha on ilonaihe. Märän ja synkän talven jälkeen piha alkaa olla kuiva ja nurmea kasvaa siellä täällä. Hei! Sille käy niin kuin kodillekin. Siitäkin tulee vielä ihan kiva! Taidan tänään mennä pihalle nauttimaan tuosta auringonpaisteesta. Kodista kehuttakoon vielä vähän sitä miten keskellä luontoa sitä voikaan olla kaupungissa. Siitä ei ole pitkään, kun näimme kolme peuraa iltalenkillä, jäniksiä näkee jatkuvasti ja joutsenet ovat jo menneet. Eilen illalla iltalenkkiä rikastutti liuta kurkia ja kettu.
Läheiset, ystävät ja rakkaat
Tähän viikkoon on mahtunut monta hyvää muistutusta siitä mikä oikeastaan on tärkeää. Kävimme mummilla pitkästä aikaa. Olin torstaina katsomassa Vilttitossun ratsastusta. Sisko kävi eilen ja jätti yhden lapsistaan tänne. Kun tytöt katsoivat illalla kauhuleffaa, minä syvennyin poikaporukassa seikkailuun. Oli taas ihana katsoa Pojan intoa. Ai niin… ja pelattiinkin me eilen. Vihdoin ja viimein saatiin korkattua Arin joululahjaksi saama Qin-peli. Se olikin yllättävän nopea, hauska peli. Olen monet kerrat miettinyt, että pitäisiköhän tehdä noista meidän peleistä jonkinlaista esittelyä nettiin. Niitä on nimittäin muutamia.
… arkiaamua ihastuttivat pikkuiset jalat, jotka julistivat jotain tärkeää…
… kirjastoon reissasi kolme rakasta isoimman jäädessä lukemaan kokeisiin…
… Poika jämähti jo kirjastonulkopuolelle lukemaan Srat wars lego -kirjaa…
… ratsastusta torstai-illassa…
Pääsiäinen
Pääsiäinen ja Riihimäen pääsiäiskaupunki. Tämä onkin ensimmäinen pääsiäinen, jolloin olemme kotona. Ja hyvin pitkälle siksi, että päätimme jäädä katsomaan mikä tämä tällainen pääsiäiskaupunki oikein on. Torstaina julistin pääsiäisen Perheajaksi ja Työvapaaksi. Tänään suunnataan pääsiäiskaupunkiin.
Mutta sitten… Siitä palautteesta…
Miksi Heinähattu ja Vilttitossu?
Minulta on kysytty monet kerrat, että miksi kutsun tyttäriäni Heinähatuksi ja Vilttitossuksi. Osa tuntuu ajattelevan, että minun kirjailijana pitäisi olla keksinyt jotain ihan omaa. Heinähatun ja Vilttitossun historia on kuitenkin hyvin pitkä.
Kirjoitin nettipäiväkirjaa eräällä keskustelufoorumilla vuodesta 2005. Tytöt olivat siis silloin 2- ja 4-vuotiaat. Heille luettiin paljon Heinähattua ja Vilttitossua ja yllättävää kyllä, nämä satuhahmot täsmäsivät yllättävän hyvin meidän tyttöihin. Niinpä aloin kutsua tyttöjä blogissa Heinähatuksi ja Vilttitossuksi, kun en halunnut käyttää oikeita nimiä.
2006 huomasin olevani raskaana. Tuota kolmatta lasta oli yritetty pitkään. Tällöin menin aavistuksen solmuun Heinähattu ja Vilttitossu-ajatuksen kanssa. En uskonut, että meille ikinä tulisi poikaa, mutta Heinähatulla ja Vilttitossullahan on pikkuveli, joka tosin seikkailee kirjoissa hyvin vähän ja pääasiassa nimellä Poika, vaikka oikeakin nimi hänellä tietysti on.
Mutta elämä yllätti taas. Me saimme pojan. Ja niinpä hänestä tuli luontainen jatkumo Heinähatulle ja Vilttitossulle. Poika.
Ja tämän postauksen myötä:
HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!
Pitkän päivän ilta
Kirjoitti: Minttis
Tänään on vietetty Hukkiksen syntymäpäivää ystävien ja rakkaiden kanssa. Ihana, mutta pitkä päivä. Oli hauska nähdä läheisiä, osaa pitkästä aikaa ja niitäkin, joiden näkemisestä on lyhyempi aika, tulee nähtyä liian harvoin. Päivä oli hyvä muistutus siitä miten ihanat isä ja sisko perheineen minulla on, miten hyvillä ystävillä minua on siunattu ja millainen onni ovat ihmiset, jotka olen saanut elämääni Hukan myötä. Miehet kunnostautuivat kakkujen teossa, Hukka teki elämänsä ensimmäiset täytekakut (hienot tuli) ja Koala teki kaksi voileipäkakkua (texmexiä ja poroa). Mulla on vähän sellainen olo, että näitä kyllä syödään tässä pari päivää :D. Kaikki, jotka ovat meillä käyneet, tietävät, että ollaan vähän sellaisia, että tarjottavien kanssa liioitellaan pahemman kerran. No parempi se kuin että kesken loppuisi.
Nelosluokkalaisten kirja
Tytön luokan kirja lähti painoon. Ensitilaus on 200kpl. Ja lisäsuunnitelmia on tehty. Kirjan kansi on upea! Ja sisus tietysti vielä parempi. Hukka ja lapset ovat tehneet hyvää työtä. Kirjaan pääsee tutustumaan:
http://jossainkaukana.net/vuodentaikaa/
Ikävä äitiä ja mummoa
Viime kesänä mummo nukkui pois. Silloin olo oli lähinnä tyhjä. Olin miettinyt mummon menetystä monta kertaa, pelännyt sitä. Kun se sitten lopulta tuli, ei minusta tuntunut oikein miltään. Hautajaisissakin tunsin itseni lähinnä oudoksi.
Olin vain hidas. Mummo kuoli kesäkuussa. Itku tuli marraskuussa. Olen järjestellyt valokuvia ja löysin sieltä kuvan viime joululta. Mummo istuu kuvassa Hukkis sylissä. Muistan miten mummo ihmetteli, että onko nukkuva vauva oikea ollenkaan. Jossain on olemassa video, jossa mummo laulaa Hukkikselle. Kuvien myötä tuli itku.
Yhtenä aamuna makasin sängyssä ja minut täytti ajatus. Puoli vuotta sitten mummo makasi tässä. Sanoi: Minulla on huono olo. Viekää lääkäriin. Kukaan ei kertonut, että se oli viimeinen hetki mummon kanssa sairaalan ulkopuolella.
Eilen levottiin lasten kanssa pipareita ja joulutorttuja. Kuunneltiin joululauluja. Itku kuristi kurkussa. Mummo. Äiti. Täällä on kohta joulu. Teidän kuuluisi olla täällä. Mulla on ikävä. Jotenkin yllättäen löydän itsestäni Lauran tarinan miehen tarpeen päästä jouluksi Lauran haudalle. Yks kaks musta tuntuu, että mä haluan jouluksi kotiin riihennurkalle. Mummon kotiin.
Mummo <3.
by minttis with 2 comments
Elämää Huvikummussa
Kirjoittanut: minttis
Arki
Moni kirjoittajista on tällä viikolla tavalla tai toisella avannut omaa arkeaan. Ajattelin tehdä samoin.
Nauran usein, että meillä nyt vain on niin monta liikkuvaa osaa, ja niinhän se onkin. Kun arkea ja elämää keskenään jakaa kolme aikuista, neljä lasta, neljä koiraa ja liuta muita eläimiä niin kyllähän se soppa kieltämättä on aikamoinen. Meillä arkea aika paljon sanelee aviomiehen työ ja lasten menot. Minä ja avomies olemme siitä onnellisessa asemassa tehdessämme töitä kotona, että työt joustavat. Työ kotona on kuitenkin tosi kaksiteräinen miekka, kun väkisinkin ajoittain, kun olisi Ihan Pakko tehdä töitä, lapsilla onkin jotain, johon ehdottomasti tarvitsevat aikuista ja ne kotityöt ovat ihan koko ajan vieressä kummittelemassa. On pakko hakea jonkinlaista kompromissia työn ja kodin välillä.
Aamut alkavat yleensä 6.45. Olen tänään juuri kirjoituskurssilla sanonut, että täydellisessä maailmassa aloittaisin aamuni joogaamalla hetkisen ja kirjoittamalla aamusivut. Olen vain aivan liian aamu-uninen nousemaan viideltä tehdäkseni tuon kaiken ennen kuin arkihärdelli imaisee mukanaan. Näin pimeään aikaan saan tehdä töitä, että pääsen edes tuolloin 6.45 ylös. Onneksi on miehet, jotka aktiivisuudellaan antavat vähän pelivaraa ja aikaa herätä. Aviomies hoitaa useimmiten aamulla koirat ja avomies puuron. Siinä on hyvä heräillä.
Tämän jälkeen kolme isointa lasta lähtevät kouluun ja eskariin. Esikoinen matkaa bussilla keskustaan, nuorempi tyttö ainakin toistaiseksi vielä pyöräilee lähikouluun. Eskarilainen viedään, mutta useimmiten kävelee itse kotiin iltapäivällä. Aamupäivällä minä ja avomies vuorottelemme Pikku-Hukan hoidossa ja teemme töitämme ja kouluhommiamme. Meillähän tilanne on siis se, että kaikki kolme aikuista opiskelevat työn ohessa.
Iltapäiväelämää tahdittaa tosi paljon harrastukset. Heinähatun ja Vilttitossun VPK, Heinähatun ratsastus ja sähly, Vilttitossun kuoro, Pojan uinti, judo ja poniratsastus. Ja sitten se kaikkinainen normaali lapsiperhesälä hammaslääkäreineen, neuvoloineen ja muineen. Jossain välissä siivotaan, laitetaan ruokaa, hoidetaan kauppareissut – ja eläimet.
Iltapäivät ovat monesti muutenkin aikamoista menemistä ja tekemistä. Huvikummussa on aina ovet auki ja lapsilauma saattaa olla vaikka kaksinkertainen, kun kavereita innostutaan kutsumaan kylään.
Arki. Monella tapaa sitä ihan tavallista… Ja sitten ei kuitenkaan.
Viimeisen viikon aikana meillä on mm…
Vietetty hurjaa Halloweenia.
Kuvitettu Vilttitossun kauhukirjaa jne.
Pikku-Hukka 1v
Minun pieni täytti 1v. <3 Äiti vain alkaa kärsiä pienimuotoisesta vauvapulasta.
Ja niin Prinsessa sai Prinssin ja sinetiks sen, suudelman hellimmän ja sormuksen (taas)
Huomenna meidän huushollissa on tuplasyy juhlaan. Paitsi, että on Isänpäivä, on minun ja avomiehen kihlajaisten 1v-päivä.
Myöhemmin tässä kuussa päästäänkin sitten viettämään tuon toisen sormuksen juhlapäivää. Minun ja aviomiehen 13v hääpäivää.
Bloggaus jatkuu
Pitkin viikkoa putkahtelee mieleen asioita, joita voisi blogiin kirjoittaa. Asioita arjesta, joita voisi kanssanne jakaa. Näitä pääsee kurkistamaan jatkossa faceprofiilistani, joka olkoon seuraajille jonkinlainen minun bloggaamiseni jatke.
by minttis with 4 comments