Uusi arki alkaa huomenna
kirjoitti: minttis
Pitäisi summata yhteen tämä viikko, tai ehkäpä jopa kaksi edellistä, koska viime viikkoinen kirjoittaminen jäi väliin. Välillä niin vain käy. Tuntuu, ettei ole mitään järkevää sanottavaa. Onko minulla joskus? En tiedä.
Arki alkoi kaksi viikkoa sitten. Ari palasi töihin, lapset kouluun. Vanhin aloitti seiskaluokan, keskimmäinen koululainen vitosen ja junnu paineli kahden eskarivuoden jälkeen ekalle. Itse jännäsin jossain määrin esikoisen seiskan aloitusta, etenkin sitä miten uuden luokan kanssa menee, mutta hyvin on mennyt. Itseasiassa Heinähattu tuntuu kasvaneen kahdessa viikossa taas aivan hirmuisen paljon. Koko kesän jatkunut Legolas intoilu on muuttunut totaaliseksi Star Wars-pöpeilyksi, tyttö hinkuu ja vinkuu nuokkarille perjantai-illan viettoon ja ruotsi on kivaa.
Niin. Viimeksi kerroin Heinähatun nuorisoteatterin koe-esiintymisestä. Heinähattu pääsi mukaan toimintaan! Jee! Uusi harrastus alkoi tämän viikon maanantaina. Koulun alkamisen viikolla kävimme tutustumassa talliin, jolle Heinähattu siirtyy nyt ratsastamaan. Vastoin alkuperäisiä suunnitelmia siitä, että lapsilla olisi tänä syksynä vain yksi harrastus per nenä, kaikilla on nyt menoa kahtena iltana viikossa. Uusi talli vaikuttaa mukavalta, Heinähattu tuntuu tykkäävän. Tosin… Aika yllätys se olisi ollut, jos talli jollakin tapaa olisi voinut olla edellistä huonompi.
Poika aloitti koulutiensä ja samalla alkoi myös judon peruskurssi. Vielä viime talvenahan Poika oli muksujudossa. Harjoituksia on kahdesti viikossa. Hirmuista vauhtia siellä edetään. Viime kerralla olivat päässeet jo harjoittelemaan heittämistä.
Iso osa ensimmäisestä viikosta meni siihen, että raivasin lastenhuoneita. Minulla on tapana siivota ne kahdesti vuodessa, muuten saavat pitää itse huolta. Moni tuntui ihmettelevän sitä, että ylipäätään SIIVOAN niitä, mutta olen todennut hyväksi käydä kaiken roinan läpi kahdesti vuodessa ja heittää kaiken turhan pois. Useampi jätesäkki niitä aina kertyy. Tällä hetkellä osasyynä on myös se, että kerään tavaroita kirppikselle. Olisi tarkoitus varata itsepalvelukirppispöytä ja rontata noita roinia sinne. Etenkin pieniä vaatteita on aivan hirvittävät määrät.
Näihin kahteen viikkoon sisältyy myös iso päätös. Olen pitkän aikaa jahkannut ja pohtinut, että mitä teen noiden kirjoittamisen aineopintojen kanssa. Hirmuinen halu oli jatkaa, mutta toisaalta opintojen suorittaminen tuntui melkein mahdottomalta tehtävältä. Nyt olen kuitenkin palannut ruotuun. Olen ilmoittautunut viimeiselle kurssille ja seminaarityön tekoon. Olen aloittanut rästissä olleiden töiden tekemisen ja hoitanutkin yhden kurssin loppuun. Se olikin melkoinen riemunaihe. Sain opettamisen kurssista vitosen ja kannustusta hakeutua opettamaan lasten sanataideryhmää. Vitsi mä olen tyytyväinen.
Tällä viikolla ratkesi sitten Vilttitossun syksyn harrastukset ja osittain myös minun (niin, oliko niitä vapaa-ajan ongelmia oikeasti?). Vilttitossu pääsi kuin pääsikin kitaransoiton alkeiskurssille ja torstaina kävin sopimassa Vilttitossun ja Pojan koululle syyskuussa alkavasta ilmaisutaidon kerhosta, jota alan vetää. Tänään nakuttelin tuohon suunnitelman ja tuntisuunnitelmaakin olen tehnyt jo jonkun verran ja täytyy sanoa, että tähänkin olen aika tyytyväinen.
Eilen olimme Halikossa LSKGY:n juhlanäyttelyssä. Valitettavan vähän oli gerbiilejä, mutta mukava reissu silti. Samalla näin ystävää Somerolta. Poika paineli kaverin kanssa koko päivän ja illalla väsytti.
Arki on alkanut, mutta huomenna alkaa kokonaan uudenlainen arki. Kimi lähtee kahden vuoden yrittäjyyden jälkeen töihin kodin ulkopuolelle. Olen vuosia pyörittänyt kotia ja arkea yksin ja täytyy sanoa, että tietyllä tapaa olen jopa kaivannut sitä. Mutta nyt viimeiset kaksi vuotta, on arjessa ollut melkein 24/7 toinen aikuinen. Kimin lähtö töihin vaatii varmasti totuttelemista ja asettaa meille kaikille uudet haasteet myös siksi, että jatkossa meillä on kaksi autoa kolmea aikuista kohden. Saa nähdä mitkä ovat fiilikset, kun kirjoitan seuraavan kerran.
by minttis with no comments yetPaluu arkeen
Paluu arkeen on pientä alakuloisuutta lukuunottamatta sujunut oikein mallikkaasti. Töissä tuntui heti siltä, ettei olisi lomalla ollutkaan. Ihan kaikki lapset eivät vielä ole palanneet lomalta hoitoon, joten saimme tällaisen “helpon” aloituksen. Alakuloisuuteni johtui vain siitä, että loma meni taas niin nopeasti, vielä olisi ollut paljon tekemistä kotona ja tuunailujen parissa. Onneksi tämä vuosi hellii meitä työntekijöitä usealla pyhäpäivällä joulun ja uuden vuoden aikaan. Silloin siis taas lomaillaan pari viikkoa.
Tällä viikolla alkoi myös tyttären koulu. Olemme ostaneet kaupoista paljon vihkoja, uuden lyijytäytekynän, kumin ja alleviivaustusseja. Vielä pitäisi ommella uusi penaali opiskelijalle 
Hankittu on myös ammattivaatteet. On tämä jännää aikaa meille vanhemmillekkin. Oma lapsi on valinnut itselleen ammatin, johon haluaa opiskella…toivottavasti opiskelut tulevat sujumaan mallikkaasti.
Poika aloittaa viidennellä luokalla ja on ihan innoissaan uusista koulujutuista. Eniten innostusta aiheuttaa kummioppilaan saanti. Pojan koulussa viides luokkalaiset saavat ensimmäiseltä luokalta oman kummioppilaan, jota auttavat koulun aloituksessa ja koulussa liikkumisessa. Kummeus tuo siis vastuuta toisesta, pienemmästä oppilaasta. Se onkin siis tärkeä vastuutehtävä.
Miehen kanssa ollaan selailtu Netflixin leffoja. Kohta on kaikki action leffat katsottu. Seuraavaksi siirrytään kauhuun…käääääk! Rakastan kunnon kauhuleffoja, sellaisia joiden loputtua tuntuu hieman ahdistavalta. Enää ei mielestäni tehdä kunnon kauhuleffoja, kauhuksi luullaan sitä kun leffassa on paljon verta ja suolenpätkiä. Ei, ei ja ei, ennen oli toisin. Kukapa ei muistaisi psykon suihkukohtaa, manaajan pikkutyttöä jonka pää pyöri ympyrää tai tappajahain pelottavaa musiikkia. Musiikilla olikin ennen suurempi rooli elokuvissa. Musiikki loi tietynlaisen tunnelman elokuvan kohtauksiin. Ehkäpä musiikkia ei enää pidetä niin tärkeänä. Ehkäpä olen vain katsonut niin paljon elokuvia, että minusta on tullut kranttu elokuvien suhteen
Tämän viikon lempituunaukseni on kirjasta tehty korurasia. Kiva ja kivulias projekti, koska koverrettavia sivuja oli 610, huh! Lopputulos on kuitenkin pienen kärsimyksen arvoinen.
Hyvää viikonloppua <3
by Outi with no comments yetSekalaista kauraa…
Kirjoitti: minttis
Heräsin tänä aamuna ajatellen, että tänään on bloggauspäivä. Mietin, että mistä ihmeestä oikein kirjoittaisin? Valitettavasti nämä viikot tuntuvat yhä useammin menevän niin, että viikolla mielessä on joku juttu. Joku, josta kirjoittaa, mutta kun sitä ei silloin kirjoita, se unohtuu. Sitten jotkin palaset päässäni alkoivat kuitenkin liikahdella. Mieleeni tuli monia ajatuksia ja muistin mitä viime viikolla jäi kirjoittamatta. Ajattelin siis kertoa teille tämän viikon onnenaiheista ja vastata ainakin yhteen saamaani palautteeseen. Mutta aloitetaan niistä onnellisista asioista.
Kirjaviikko
Jaaron, Jaaron, Jaaron. Saimme testikappaleiden tilauksen tehtyä viimein. Julkaisu häämöttää.
Kummituskirjat saapuivat postissa. Hitsi, että se näyttää hienolta. Kirjaa voi tilata esimerkiksi täältä: Adlibris tai täältä: Suomalainen kirjakauppa.
…Kummituskirjat saapuivat…
Koti
Viimeisimpien siivouksien myötä tavarat alkavat oikeasti asettua paikoilleen. Siis tämän meidän huoneiden vaihtomylläkän jälkeen. Se tuntuu hyvältä. Samoin piha on ilonaihe. Märän ja synkän talven jälkeen piha alkaa olla kuiva ja nurmea kasvaa siellä täällä. Hei! Sille käy niin kuin kodillekin. Siitäkin tulee vielä ihan kiva! Taidan tänään mennä pihalle nauttimaan tuosta auringonpaisteesta. Kodista kehuttakoon vielä vähän sitä miten keskellä luontoa sitä voikaan olla kaupungissa. Siitä ei ole pitkään, kun näimme kolme peuraa iltalenkillä, jäniksiä näkee jatkuvasti ja joutsenet ovat jo menneet. Eilen illalla iltalenkkiä rikastutti liuta kurkia ja kettu.
Läheiset, ystävät ja rakkaat
Tähän viikkoon on mahtunut monta hyvää muistutusta siitä mikä oikeastaan on tärkeää. Kävimme mummilla pitkästä aikaa. Olin torstaina katsomassa Vilttitossun ratsastusta. Sisko kävi eilen ja jätti yhden lapsistaan tänne. Kun tytöt katsoivat illalla kauhuleffaa, minä syvennyin poikaporukassa seikkailuun. Oli taas ihana katsoa Pojan intoa. Ai niin… ja pelattiinkin me eilen. Vihdoin ja viimein saatiin korkattua Arin joululahjaksi saama Qin-peli. Se olikin yllättävän nopea, hauska peli. Olen monet kerrat miettinyt, että pitäisiköhän tehdä noista meidän peleistä jonkinlaista esittelyä nettiin. Niitä on nimittäin muutamia.
… arkiaamua ihastuttivat pikkuiset jalat, jotka julistivat jotain tärkeää…
… kirjastoon reissasi kolme rakasta isoimman jäädessä lukemaan kokeisiin…
… Poika jämähti jo kirjastonulkopuolelle lukemaan Srat wars lego -kirjaa…
… ratsastusta torstai-illassa…
Pääsiäinen
Pääsiäinen ja Riihimäen pääsiäiskaupunki. Tämä onkin ensimmäinen pääsiäinen, jolloin olemme kotona. Ja hyvin pitkälle siksi, että päätimme jäädä katsomaan mikä tämä tällainen pääsiäiskaupunki oikein on. Torstaina julistin pääsiäisen Perheajaksi ja Työvapaaksi. Tänään suunnataan pääsiäiskaupunkiin.
Mutta sitten… Siitä palautteesta…
Miksi Heinähattu ja Vilttitossu?
Minulta on kysytty monet kerrat, että miksi kutsun tyttäriäni Heinähatuksi ja Vilttitossuksi. Osa tuntuu ajattelevan, että minun kirjailijana pitäisi olla keksinyt jotain ihan omaa. Heinähatun ja Vilttitossun historia on kuitenkin hyvin pitkä.
Kirjoitin nettipäiväkirjaa eräällä keskustelufoorumilla vuodesta 2005. Tytöt olivat siis silloin 2- ja 4-vuotiaat. Heille luettiin paljon Heinähattua ja Vilttitossua ja yllättävää kyllä, nämä satuhahmot täsmäsivät yllättävän hyvin meidän tyttöihin. Niinpä aloin kutsua tyttöjä blogissa Heinähatuksi ja Vilttitossuksi, kun en halunnut käyttää oikeita nimiä.
2006 huomasin olevani raskaana. Tuota kolmatta lasta oli yritetty pitkään. Tällöin menin aavistuksen solmuun Heinähattu ja Vilttitossu-ajatuksen kanssa. En uskonut, että meille ikinä tulisi poikaa, mutta Heinähatulla ja Vilttitossullahan on pikkuveli, joka tosin seikkailee kirjoissa hyvin vähän ja pääasiassa nimellä Poika, vaikka oikeakin nimi hänellä tietysti on.
Mutta elämä yllätti taas. Me saimme pojan. Ja niinpä hänestä tuli luontainen jatkumo Heinähatulle ja Vilttitossulle. Poika.
Ja tämän postauksen myötä:
HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!
Maailman paras perhe
Kirjoitti: minttis
Enemmän tai vähemmän kaaottinen viikko takana. Tai vaihtoehtoisesti ihan perusviikko. Sellainen, jolloin joka aamu jotain on hukassa tai todetaan, että eskarilaisen uimakoulu on unohtunut (äkkiä päälle ja kouluun!). Sellainen, jolloin kiire täyttää päivät, kahdella perheen aikuisista on koulua, eskarilaisen kaverin synttärikorttiin tulee laitettua väärä nimi, yksi ilta menee leikatessa kuudesluokkalaisten aamunavausta ja… ja… ja… Ymmi voisi nyt kyllä ruveta mulle muutamaksi lisätunniksi vuorokauteen.
Sunnuntaiaamu. Juu. Minun bloggauspäiväni oli eilen. Kirjoitan kuitenkin vasta tänään, koska bloggaamisen ohi ajoi eilen koulu, tyttöjen kanssa ompelu ja perheilta Putouksen merkeissä. Ei, ei jaksa stressata. Tässä on hyvä.
Sunnuntaiaamu, jolloin noustessa on vastassa pörröpäinen kymmenvuotias pitkässä yöpaidassaan. Näky on jo itsessään niin hellyttävä, että haluan vain halata tyttöä. Pitkään. Ennen kuin ehdin, tyttö tuumaa: Äiti, musta meillä on maailman paras perhe.
Niin on mustakin, vastaan ja pyyhin silmäkulmia.
Tytön sanojen myötä päätin sysätä kaaottisuuden, kiireen ja mieltä painavat asiat pois tästä postauksesta ja kirjoittaa niistä hyvistä asioista, joita tähän viikkoon on mahtunut.
#1. Pulkkailu/lumilautailuretki kolmen vanhimman lapsen ja yhden lainatun kanssa. Lumilauta on melkein kuin uusi yksipyöräinen <3.
#2. Peltoreissu Mörön kanssa. Itsellekin tuli hiki, kun ohjasti pulkassa perässään lapsia vetävää Mörköä peltotiellä. Kaikki saivat ulkoilua, liikuntaa ja hyvää mieltä.
#3. Akrylimaalit <3. Sain torstaina viimein testattua noita joululahjaksi saamiani maaleja. Taidan yhä edelleenkin suosia kyniä, mutta hauskaa oli. Sain maalaamisseuraa tytöistä ja iltapäivä hujahti mukavasti.
#4. Wii U ja liikunta. Perjantaina tuli testattua vanhoja liikuntapelejä Joulupukin tuomalla Wii U:lla. Tuli hiki ja hymy.
#5. Takkatuli. Taas. Anteeksi. En osaa olla kehumatta tätä kerta toisensa jälkeen. Kiitos kovien pakkasten, on takkaa lämmitetty paljon. Nautittu palavan puun rätinästä ja tuoksusta. Takan lämmöstä ja kuvioista, joita hiillos muodostaa.
#6. Koulu. Tietokirjoittaminen alkoi perjantaina. Saimme joukkoomme uuden kirjoittajan. Vietimme hauskoja hetkiä yhdessä ja opimme varmasti uutta. Kyllä nuo lähiopetuskerrat vain kummasti piristävät mieltä. Olo oli lauantaina kotiin ajellessa taas suurinpiirtein uudesti syntynyt.
#7. Ompelu. Vihdoin ja viimein pääsimme tyttöjen kanssa ompelemaan. Heinähattu ompeli kepparia, Vilttitossu Barbielle vaatteita ja minä Hukkikselle myssyn. Siitä tulikin valtakunnan ykköstöheltäjän virallinen töhellysmyssy. Kepparin teko jatkuu luultavimmin tänään.
#8. Putous. Se on täällä taas. Lauantai-ilta, joka kerää perheen yhteen. Nauru ja lämmin olo. Ja herkut.
#9. Ai niin. Meinasi unohtua se aamunavaus. Keskiviikkona Heinähattu tuli koulusta ja ilmoitti, että hänellä on luokan aamunavaus muistitikulla ja se tarvitsisi editoida. Vietimme mukavan illan Heinähatun kanssa leikaten, lisäten efektejä ja tekstejä ja Heinähatun valitessa musiikkeja. Paitsi, että saimme mukavan hetken kahdestaan, saimme koululta runsaasti kehuja ja yllättäen opettaja muisti perhettämme pienellä kiitoksella.
#10. Kehutaan nyt vielä. Vilttitossun luokan kirja alkaa olla loppuunmyyty, TAAS. 400 myytyä kirjaa. Kirjaa saa kyllä halutessaan tilata esimerkiksi Suomalaiselta kirjakaupalta.
Tällaista tällä viikolla ja positiivisella vireellä uuteen…
Hymyä ja hyvää mieltä kaikille!
