Inkeri

Raskaana, rahaton ja rajatilassa.

26-vuotias, kahdellakymmenelläkuudennella viikolla raskaana. Laskettu aika 1.2.2014.

Olen kirjoittanut runoja ja tekstejä koko pienen ikäni, mutta kunnon sysäyksen runouteen sain muutama vuosi sitten luovan kirjoittamisen kurssilla. Rakastuin runoihin, niiden suoraan yhteyteen alitajuntaani, ja vaikkei kaikki ole siellä kaunista, sanat tuovat tyhjyyteeni jotain, mitä siellä ei ennen ollut. Pidän siitä, että voin kuvailla sanoilla sanoinkuvaamattomia asioita.

Mielenterveyteni on aina ollut kyseenalainen. Masennus oli diagnoosini syksyyn 2012 asti, sen jälkeen sain otsaani uuden leiman. Olen siis lääkärini mielestä tunne-elämältäni epävakaa persoonallisuus. Olen ymmärtänyt, että se on rajatilapersoonallisuuden alalaji, mutta mielialanvaihteluni eivät ole koskaan olleet niin rajuja kuin rajatila-henkilöillä.

Mielialani kuitenkin vaihtelevat, enkä osaa aina käsitellä sitä. Raskausaikani on ollut aika seesteinen, itse huomaan kun hormonini aiheuttavat heittelyä, koska minulle “normaali heittely” eroaa siitä niin paljon.

Suurin muutos elämässäni on Vauva. Raskauden myötä minulla on jotakin, jonka vuoksi elää, jonka vuoksi pitää itsestäni ja omasta terveydestäni huolta. Aiemmin olen ollut aika hälläväliä-asenteella, ja mottonikin on ollut “miten tahansa kuolenkin, epäilen että se ei missään tapauksessa tule olemaan kivaa”, joten “ihan sama vaikka polttaisin tämän röökin tai joisin tämän siiderin tai söisin tämän suklaalevyn”.

Muutos tulevaan elämään äitinä ja perheellisenä aikuisena on siis minulle jättiläismäinen. Siitä tulen kirjoittamaan ja pohtimaan asemaani ihmiskunnassa, perheessä ja elämässä.