Dec 9thMeidän tarinamme osa 1: Do you f*** on the first date?

Inkeri

Rv 33

Ajattelin kertoa meidän perheemme tarinan nyt täällä blogissa, kun vuosipäivämme oli ja meni ja vauvan syntymä lähestyy. Aloitan siis alusta.

Aluksi oli vain hajalla oleva tytön ja naisen välimuoto, Inkeri. Hän eli eron jälkeistä hurjaa elämää. Irtosuhteita, kapakoita, öitä Helsingin rautatieasemalla sammumispisteessä odottaen aamun ensimmäistä junaa kotiin. Elämässä ei ollut mitään rakennetta. Koulu oli jäänyt kesken, työpaikkakiusaamisen vuoksi hän oli irtisanonut itsensä töistä. Pappa och mamma betalade. (Saa korjata, jos lause on väärin.)

Inkerillä oli “poikaystävä”. Hollantilainen nuorimies joka palveli armeijassa Afganistanissa. Mitään sitoumuksia tähän suhteeseen ei ollut. Miehelläkin oli kaksi tyttöystävää. Tyttö epäili, että kyseessä ei ollut aidosti polyamoria-suhde, vaan tilanne, ettei mies osannut päättää. Mies varmaankin tarvitsi jonkinlaisen varasuunnitelman ja tunteen, että häntä odotetaan takaisin siitä vaikeasta paikasta, missä hän oli.

Suhde kuitenkin päättyi yhtäkkiä. Oikeastaan ilman selityksiä. Ainoa järkevä asia Inkerin elämässä levisi käsiin. Inkerille tuli tunne, että hänet oli sysätty syrjään kuin reikäinen sukka. Hän tarvitsi lohdutusta. Tarkemmin sanottuna hän tarvitsi lohtupanon!

Rahaa ei ollut, ja vanhemmatkin olivat alkaneet pohtia, mihin kaikki rahat menivät, ja missä nuori nainen vietti yönsä. (Ja keitä satunnaisesti vierailevat epämääräiset mieshenkilöt olivat.) Inkeri “joutui” siis turvautumaan messenger-listalla oleviin yhteystietoihin. Hän oli jutellut netissä jo parin kuukauden ajan silloin tällöin erään Valtterin kanssa. Valtteri asui samassa kaupungissa, hänellä oli auto, ja he olivat kertaalleen tavanneet ohimennen. (Inkeri oli kännissä pyytänyt Valtterilta kyytiä kapakkaan eräänä viikonloppuna.) Valtteri oli hyvännäköinen ja ennen kaikkea “turvallisen” oloinen, ei vaikuttanut psykopaattimurhaajalta.

Kierrellen ja kaarrellen Inkeri pääsi asiaan. Voisi olla mukava tulla Valtterin luokse “katsomaan leffoja”. Niin, yksin ei uskalla katsoa japanilaisia kauhuelokuvia, kun ne ovat niin pelottavia, siihen tarvitsee jonkun turvallisen vierelle. Nyt sainkin idean! Voisimme katsoa niitä yhdessä tänä iltana, mitäs sanot? Ja tapaaminen oli sovittu, hyvin kaverillisissa merkeissä, vaikka Inkerillä olikin taka-ajatuksia.

Jännityksestä ja innosta melkein räjähtävä Inkeri odotti erään koulun parkkipaikalla (kotiosoitetta ei kuitenkaan uskaltanut ihan vielä antaa) ikuisuudelta tuntuvan hetken Valtterin saapumista. Hän tuli vihreällä Nissanillaan, musiikki soiden ja tupakka sauhuten ja otti tytön kyytiin. He juttelivat niitä näitä ja ajoivat toiselle puolelle kaupunkia, pieneen rivitalokaksioon. Asunto oli mukava, mutta näytti hyvin paljon poikamiesboksilta. Kaikki oli järjestetty käytännöllisesti.

Juttu luisti heti ensiminuuteista lähtien. Ensimmäisenä he katsoivat alkuperäisen, japanilaisen version elokuvasta “Kauna”. Siinä Inkeriä ihan todella pelotti, ja sai hyvän tekosyyn käpertyä vähän lähemmäs Valtteria. Juttelun saattelemana he katsoivat myös elokuvan jatko-osat, jotka olivat aivan yhtä hyviä ja kammottavia. Inkeri huomasi, että Valtterin kädet olivat ehkä kauneimmat, jotka hän oli nähnyt. Oikean käden etusormessa oli sormus. Inkeri alkoi hellästi silitellä miehen kättä, ja jossain vaiheessa iltaa he katsoivat elokuvia käsi kädessä.

Elokuvat vaihtuivat, ja keskittyminen elokuviin muuttui lähes olemattomaksi. He keskittyivät enemmän ja enemmän toisiinsa, keskustellen elämän arvoista ja kaikesta tärkeästä heidän elämissään. Kissoista (Inkerillä oli omasta takaa kaksi, ja koko illan heidän ympärillään pyöri Valtterin oma mustavalkoinen maatiainen) riitti puhumista ja nauramista, ja ilta meni niin nopeasti. Paljon yhteistä löytyi, ja silmät olivat nauliutuneina toisiinsa.

Kello löi 05.00. Inkeri ihmetteli tosissaan, miten aika oli vierähtänyt niin nopeasti. Melkein 12 tuntia oli mennyt kuin siivillä, eikä mitään eroottista tai siihen suuntaavaakaan ollut tapahtunut. Valtteri hämmästeli myös nopeaa ajankulua ja alkoi haukotella, ja valitella väsymystä. Valtteri sanoi, että hän ei enää näin väsyneenä halunnut lähteä ajamaan Inkeriä kotiin, että oli varmaankin parempi että hän jää nukkumaan tänne. Inkeri suostui, tietenkin edelleen ajatellen asian johtavan toiseen…

Valtteri haki parisängyn toiselle puolelle peiton ja tyynyn Inkeriä varten. Yhtäkkiä Inkeriä ujostutti, ja hän kävi peiton alle vaatteet päällä, pudottaen housut salaa toiselle puolelle sänkyä. Valtteri kävi nukkumaan t-paidassa ja boksereissa. Inkeri käpertyi lähemmäs miestä, ja silitteli jälleen tämän kättä. Sydän hakkasi.

Mitään ei tapahtunut. He nukkuivat yön rauhallisesti kissa välissään (myöhemmin kissa sai lempinimen Siveyspoliisi). Valtterin vieressä tuntui turvalliselta nukkua.

Inkeri oli ihastunut.