• Mistä on kyse?

      Seitsemän naista päättivät blogata yhdessä vuoden arjesta ja ajatuksista laidasta laitaan. Luvassa on kaikkea arjen kaaoksenhallinnasta pullantuoksuun - ja hyvin kauas siitä, polyamoriasta monikulttuurisuuteen, tuunauksesta eläimiin ja lyhyesti sanottuna - kaikkea mitä näiden naisten arkeen mahtuu.

      Bloggauspäivät on jaettu seuraavasti. Järjestyksessä voi joskus henkilökohtaisista syistä tulla muutoksia.
      Maanantai: Inkeri
      Tiistai: Malla
      Keskiviikko: Sinead
      Torstai: Saphira
      Perjantai: Outi
      Lauantai: minttis
      Sunnuntai: MeAn

      Kirjoitukset

      • Uudet tuulet puhaltavat
      • Katoaminen ja paluu vain kadotakseen jälleen.
      • Loppu. The end!
      • Pienimuotoista haikeutta ilmassa
      • Loppu hyvin, kaikki hyvin

      Kommentit

      • peliculas on Vappu, työväen juhla
      • black on Mä olen vain viidesosa ja se ahdistaa
      • xxx on Kännykkäpaasto ja iltapäiväulkoilua
      • vieroitusoireet on Vappu, työväen juhla
      • nettisivut on Vappu, työväen juhla

      • October 2014
      • September 2014
      • August 2014
      • July 2014
      • June 2014
      • May 2014
      • April 2014
      • March 2014
      • February 2014
      • January 2014
      • December 2013
      • November 2013
      • October 2013

      Kategoriat

      • Blogista
      • Inkeri
      • Malla
      • MeAn
      • minttis
      • Outi
      • Saphira
      • Sinead
      • Uncategorized

      Tagit

      ahdistus arki askartelu Ikävä isi Joulu juhla kalastajalanka kehonkuva kesä kirjat kirjoittaminen koti koulu lapset Loma lääkkeet masennus minttiksen arki muistot Musiikki onnellinen opiskelu perhe Polyamoria Rakkaus raskaus runo silmä sipulipussi sisaruusrakkaus syksy synnytys Synttärit Tallielämää talvi tulevaisuus työ työ stressi rakkaus täytekakku unet uusi vuosi vapaat viikko villasukka

      Muuta

      • Log in
      • Entries RSS
      • Comments RSS
      • WordPress.org
    • Dec 9thMeidän tarinamme osa 1: Do you f*** on the first date?

      Inkeri

      Rv 33

      Ajattelin kertoa meidän perheemme tarinan nyt täällä blogissa, kun vuosipäivämme oli ja meni ja vauvan syntymä lähestyy. Aloitan siis alusta.

      Aluksi oli vain hajalla oleva tytön ja naisen välimuoto, Inkeri. Hän eli eron jälkeistä hurjaa elämää. Irtosuhteita, kapakoita, öitä Helsingin rautatieasemalla sammumispisteessä odottaen aamun ensimmäistä junaa kotiin. Elämässä ei ollut mitään rakennetta. Koulu oli jäänyt kesken, työpaikkakiusaamisen vuoksi hän oli irtisanonut itsensä töistä. Pappa och mamma betalade. (Saa korjata, jos lause on väärin.)

      Inkerillä oli “poikaystävä”. Hollantilainen nuorimies joka palveli armeijassa Afganistanissa. Mitään sitoumuksia tähän suhteeseen ei ollut. Miehelläkin oli kaksi tyttöystävää. Tyttö epäili, että kyseessä ei ollut aidosti polyamoria-suhde, vaan tilanne, ettei mies osannut päättää. Mies varmaankin tarvitsi jonkinlaisen varasuunnitelman ja tunteen, että häntä odotetaan takaisin siitä vaikeasta paikasta, missä hän oli.

      Suhde kuitenkin päättyi yhtäkkiä. Oikeastaan ilman selityksiä. Ainoa järkevä asia Inkerin elämässä levisi käsiin. Inkerille tuli tunne, että hänet oli sysätty syrjään kuin reikäinen sukka. Hän tarvitsi lohdutusta. Tarkemmin sanottuna hän tarvitsi lohtupanon!

      Rahaa ei ollut, ja vanhemmatkin olivat alkaneet pohtia, mihin kaikki rahat menivät, ja missä nuori nainen vietti yönsä. (Ja keitä satunnaisesti vierailevat epämääräiset mieshenkilöt olivat.) Inkeri “joutui” siis turvautumaan messenger-listalla oleviin yhteystietoihin. Hän oli jutellut netissä jo parin kuukauden ajan silloin tällöin erään Valtterin kanssa. Valtteri asui samassa kaupungissa, hänellä oli auto, ja he olivat kertaalleen tavanneet ohimennen. (Inkeri oli kännissä pyytänyt Valtterilta kyytiä kapakkaan eräänä viikonloppuna.) Valtteri oli hyvännäköinen ja ennen kaikkea “turvallisen” oloinen, ei vaikuttanut psykopaattimurhaajalta.

      Kierrellen ja kaarrellen Inkeri pääsi asiaan. Voisi olla mukava tulla Valtterin luokse “katsomaan leffoja”. Niin, yksin ei uskalla katsoa japanilaisia kauhuelokuvia, kun ne ovat niin pelottavia, siihen tarvitsee jonkun turvallisen vierelle. Nyt sainkin idean! Voisimme katsoa niitä yhdessä tänä iltana, mitäs sanot? Ja tapaaminen oli sovittu, hyvin kaverillisissa merkeissä, vaikka Inkerillä olikin taka-ajatuksia.

      Jännityksestä ja innosta melkein räjähtävä Inkeri odotti erään koulun parkkipaikalla (kotiosoitetta ei kuitenkaan uskaltanut ihan vielä antaa) ikuisuudelta tuntuvan hetken Valtterin saapumista. Hän tuli vihreällä Nissanillaan, musiikki soiden ja tupakka sauhuten ja otti tytön kyytiin. He juttelivat niitä näitä ja ajoivat toiselle puolelle kaupunkia, pieneen rivitalokaksioon. Asunto oli mukava, mutta näytti hyvin paljon poikamiesboksilta. Kaikki oli järjestetty käytännöllisesti.

      Juttu luisti heti ensiminuuteista lähtien. Ensimmäisenä he katsoivat alkuperäisen, japanilaisen version elokuvasta “Kauna”. Siinä Inkeriä ihan todella pelotti, ja sai hyvän tekosyyn käpertyä vähän lähemmäs Valtteria. Juttelun saattelemana he katsoivat myös elokuvan jatko-osat, jotka olivat aivan yhtä hyviä ja kammottavia. Inkeri huomasi, että Valtterin kädet olivat ehkä kauneimmat, jotka hän oli nähnyt. Oikean käden etusormessa oli sormus. Inkeri alkoi hellästi silitellä miehen kättä, ja jossain vaiheessa iltaa he katsoivat elokuvia käsi kädessä.

      Elokuvat vaihtuivat, ja keskittyminen elokuviin muuttui lähes olemattomaksi. He keskittyivät enemmän ja enemmän toisiinsa, keskustellen elämän arvoista ja kaikesta tärkeästä heidän elämissään. Kissoista (Inkerillä oli omasta takaa kaksi, ja koko illan heidän ympärillään pyöri Valtterin oma mustavalkoinen maatiainen) riitti puhumista ja nauramista, ja ilta meni niin nopeasti. Paljon yhteistä löytyi, ja silmät olivat nauliutuneina toisiinsa.

      Kello löi 05.00. Inkeri ihmetteli tosissaan, miten aika oli vierähtänyt niin nopeasti. Melkein 12 tuntia oli mennyt kuin siivillä, eikä mitään eroottista tai siihen suuntaavaakaan ollut tapahtunut. Valtteri hämmästeli myös nopeaa ajankulua ja alkoi haukotella, ja valitella väsymystä. Valtteri sanoi, että hän ei enää näin väsyneenä halunnut lähteä ajamaan Inkeriä kotiin, että oli varmaankin parempi että hän jää nukkumaan tänne. Inkeri suostui, tietenkin edelleen ajatellen asian johtavan toiseen…

      Valtteri haki parisängyn toiselle puolelle peiton ja tyynyn Inkeriä varten. Yhtäkkiä Inkeriä ujostutti, ja hän kävi peiton alle vaatteet päällä, pudottaen housut salaa toiselle puolelle sänkyä. Valtteri kävi nukkumaan t-paidassa ja boksereissa. Inkeri käpertyi lähemmäs miestä, ja silitteli jälleen tämän kättä. Sydän hakkasi.

      Mitään ei tapahtunut. He nukkuivat yön rauhallisesti kissa välissään (myöhemmin kissa sai lempinimen Siveyspoliisi). Valtterin vieressä tuntui turvalliselta nukkua.

      Inkeri oli ihastunut.


      This entry was posted in Inkeri by Inkeri with no comments yet
    • Leave a Reply Cancel reply

      Your email address will not be published. Required fields are marked *

      *

      *

      You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

    • ‹ Older Post Newer Post ›

      Good Old Fashioned Hand Written Code by Eric J. Schwarz

        Seitsemän tarinaa arjestakulje mun kanssani tämä vuosi…

      • Inkeri
      • Malla
      • MeAn
      • minttis
      • Outi
      • Saphira
      • Sinead