Dec 7thKirjoja, kirjoja, kirjoja…

Kirjoittanut Minttis

Tämä viikko on mennyt hyvin pitkälle Mellin luokan kirjan parissa. Maanantaina kirjat saapuivat pitkän odotuksen jälkeen. Luokka oli luonnollisesti tosi innoissaan ja maanantai ja tiistai askarreltiin piparipaketteja, joita jaettiin tänään kirjakaupalla ja keskiviikkona kirjastolla. Keskiviikkona oli kirjan julkaisutilaisuus ja tänään myyntitilaisuus Riihimäen Suomalaisella kirjakaupalla. Viimeistään loppuviikosta totuus kirjojen myynnistä alkoi valjeta. Kirjat on ihan just myyty loppuun! Alkoi hirmuinen arpominen, me tarvitaan lisää kirjoja, mutta montako? Yritin lähettää mahdollisimman monelle vanhemmalle tekstiviestiä siitä, että paljonko kirjoja tilataan, mutta en tullut asiasta yhtään fiksummaksi. Toinen oli ehdottomasti uuden samanlaisen erän kannalla, toinen puolen ja joku ei halunnut uusintatilausta ollenkaan. Lopulta teimme Kimin kanssa päätöksen, että joo, tilataan vaan täysimääräinen uusi erä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että tänään kirjakaupalla myimme aivan kaiken, esittelykirjoja myöten. No onneksi uudet ovat jo tulossa.

Olen ollut viime viikot vähän alamaissa. Ärsyttää vain vähän se, että on jotenkin mahdotonta sanoa liittyykö masentuneisuus uuteen lääkkeeseen vai jotenkin ylipäätään kaikkeen tähän tekemiseen, jatkuvaan kiireeseen ja tunteeseen siitä, ettei millään ehdi kaikkea vaikka kuinka yrittää. Tämä on jotenkin se mihin minä tarvitsisin jonkun arkielämän personal trainerin tai jotain. Sain kuin sainkin viime viikolla kuitenkin kummituskirjan korjaukset kustannustoimittajalle ja hyvä niin. Kustannustoimittaja lupasi palata asiaan ensi viikolla. Ensi viikolla pitäisi sitten saada tehtyä koulutehtäviä *huokaus*. Taas. Oli tarkoitus hoitaa adaptaation tehtäviä jo tällä viikolla, mutta sitten se jäi, kun on ollut niin paljon muuta.

Hurjaa ajatella, että kahden viikon päästä olemme jo tosi lähellä joulua. Lapset odottavat tietysti jo kovasti. Me olemmekin jo… kolmatta joulua peräkkäin kotona. Kaksi vuotta sitten isä, mummo ja siskon perhe oli meillä, siskon porukka tosin vain syömässä. Viime vuonna isä ja mummo olivat meillä… Vähän painaa mieltä sekin, että tänä vuonna ei ole mummoa. Monta kertaa kaupassa on tullut mieleen, että tuon ja tuon voisi ostaa mummolle ja seuraavaksi syttyy lamppu. Ai niin. Mummo ei enää tarvitse lahjoja.

Meidän lapsetkin ovat näissä lahja-asioissa niin kovin erilaisia. Ossen yksi suurimpia joululahjatoiveita on tänä vuonne wii u, koska wiimme sanoi itsensä irti jo kesällä ja koko syksy on puhuttu, että ehkä se pukki sitten tuo uuden. Lisäksi Ossen lahjatoivomuksiin liittyy vahvasti kaksi asiaa: Lego ja Star wars. Nessa taas toivoo kaikkea sellaista mihin liittyy hevonen. On heppapehmolelua, heppapeliä ja heppa sitä ja heppa tätä. Että ih-hah-haa vaan sullekin. Hukkis nyt ei vielä osaa mitään toivoa, mutta isosisaruksille ne Hukkiksen paketit ovat sitten sitäkin tärkeämpiä. Pahinta päänsärkyä aiheuttaa kuitenkin Melli. Melli istui yhden aamupäivän huoneessaan ja sai joulupukin toivomuslistaan YHDEN asian. Vähän auttamalla keksittiin kaksi juttua lisää. Toisaalta tietysti ihan kiva, kun toivomuslista ei ulotu Riihimäeltä Helsinkiin asti, mutta… Jotenkin vähän ihmetyttää silti.

Mutta nyt multa on tätä kirjoittaessa kysytty jo viisi kertaa, että koska katsotaan eilen telkkarista tullut Jumanji, että ehkäpä oikea vastaus on NYT. Äiti kuittaa ja siirtyy naperoiden pariin.