Nov 25th2014: Uusi vuosi, uusi koti, uusi identiteetti

Inkeri:

Rv 31

Saimme asuntotarjouksen kaupungin vuokra-asuntofirmalta, ja olemme ottaneet asunnon vastaan. Meillä on vielä vähän epäselvää, kuinka saamme vuokravakuuden hoidettua, ja paperit ovat sosiaalitoimistossa vetämässä, jotta saisimme sen maksusitoumuksena heiltä. Muuten emme ole sosiaalitoimiston asiakkaita pienistä tuloistamme huolimatta, elämme yksinkertaisesti ja nautimme pienistä asioista.

Asumme nyt levottomassa kerrostalossa ja asuntomme pohjapiirros on ihan pöhkösti suunniteltu. Makuuhuone on pieni, sinne mahtuu seinien väliin vain perintönä saatu 160cm leveä sänkymme ja yöpöydät. Mukavuudenhaluisina meillä on tv myös makuuhuoneessa, se on tällähetkellä vaatekomeron henkaripuolella, koska muuten ei mahdu. Kätevästi kaapin ovet saa auki, ja sängystä katsottua tv:tä. Sängyn molemmin puolin on juuri sen verran tilaa, että pääsee mukavasti kiipeämään sänkyyn pimeässäkin, eikä tarvitse toisen ihmisen yli mönkiä pimeässä. Mihin tällaiseen makuuhuoneeseen saa pinnasängyn? Ei mihinkään. Joko minun olisi möngittävä miehen yli yöllä, syöttämään vauvaa, tai miehen möngittävä minun ylitseni (jos nukun) töihin lähtiessään (klo 5 aamulla).

Uusi asuntomme olisi kaksikerroksinen rivitalo, kahdeksankymmentä neliötä, sauna ja vaatehuone ja PIHA. Ihanaa olisi päästä kissojen kanssa valjastelemaan pihalle. Siellä voisin nukuttaa Vauvaa ulkona, ilman tupakansavua nenässä tai ambulanssien jatkuvaa huutoa tien toisella puolella. Ympäristö on kaunis, olemme asuneet alueella (viereisessä rivitaloyhtiössä) ennen kuin muutimme tähän, ja pidämme alueesta. Lähellä on päiväkoti, kauppa ja koulu. Bussilla pääsee kaupungin keskustaan helposti, ja myös tukiverkko (miehen vanhemmat ja sisko) on lähellä. Kallishan se on, mutta olemme tehneet laskelmamme ja selviäisimme siitä! Vauva saisi myös oman huoneen.

Menemme myös Miehen kanssa vuoden vaihteessa naimisiin. Minusta tulee siis Äidin lisäksi myös Vaimo. Seuraava vuosi kotona vain näissä rooleissa tulee olemaan minulle haastava. Opettelen vihdoin “aikuisen elämää”. Olen elänyt nyt nuoruutta tarpeeksi, ja seuraava elämänvaihe alkaa. Se on ehkä helpompi aloittaa uudessa, erilaisessa ympäristössä.

Miten tässä kaikessa voin säilyttää myös Minut? Olen sama ihminen, mutta minulla on silti niin monta uutta identiteettiä, uutta roolia elämässä.