Oct 24thUudet tuulet puhaltavat

Saphira

Pikkujalkojen tepsutusta

Viimeiseen vuoteen on mahtunut paljon. Iloa ja surua. Pelko on selvästi tullut meille jäädäkseen. Tällä hetkellä elämä menee pienissä pätkissä ja tulevaisuutta uskaltaa suunnitella vain kuukauden tai kahden päähän. Mitään oikeita suunnitelmia ei uskalla tehdä edes ensi kesään asti.

Viimeiset pari kolme viikkoa on ollut mielenkiintoiset. Oli reissua Helsinkiin silmänteon merkeissä ja jännitystä riitti. Viimeisenä päivänä silmää tehdessä normaalista sovituksesta meinasi tulla sairaalareissu kun meinattiinkin yllättäen joutua käsittelemään silmää nukutuksessa. Onneksi viimeisellä yrityksellä saatiin hommat toimimaan ja sairaalareissulta vältyttiin.

Viime viikko meni lomaillessa, toinen lapsista oli syyslomalla, toinen oli leirillä. Viikossa riitti paljon toimintaa. Innokas koululainen kertoili onnessaan kuinka oli tehnyt raketin ja laukaissut sen ja kuinka olivat tehneet pahvisista kahvikupeista puhelimen ja soitelleet kerroksesta toiseen ja kuinka olivat tehneet jäätelöä ja muovailleet perunajauhoja vedestä ja ja ja… Viikkoon oli mahtunut paljon kaikenlaista eli leiri oli selvästi ollut onnistunut.

Tällä viikolla onkin sitten hiljalleen palailtu pikkuisten kanssa kotiarkeen isompien palattua koulun penkille. Kerhokin jatkui tällä viikolla isommalla pikkuisella ja pienemmällekin löytyisi jo hiljalleen omaa toimintaa pariksi päiväksi viikossa jota voisi käydä nuuskimassa. Jos vaikka hänkin saisi jo hiljalleen ikäistään leikkiseuraa ja muitakin kavereita kuin isoveljet.

Vuoden aikana on tapahtunut paljon. On ollut monenmonta kontrollia ja paljon vietetty aikaa Helsingissä. Tavattu monia monia uusia ihania ihmisiä ja löydetty paljon vanhoja kadonneita tuttavuuksia. On vietetty tummelmallinen joulu ja rauhallinen uusi vuosi ja muistettu pääsiäiset äitienpäivät juhannukset ja sen sellaiset. On ollut synttäreitä rippijuhlia hautajaiset ja hyvin paljon sitä normaalia arkea. On mietitty tulevaa ja muisteltu vanhaa. Suunniteltu uusia kujeita ja setvitty vanhoja.

Todella paljon on jäänyt sanomatta ja tekemättä ja paljon olisi vielä sanottavaa ja kerrottavaa. Vuosi on kuitenkin vierähtänyt ja tähän on päätetty lopettaa. Toisaalta haikeaa, kokemuksena kuitenkin erittäin antoisa. Blogin myötä olen tavannut viisi uutta ihanaa ihmistä. Inkerin, Mallan, Mean, Outin ja Sineadin.

Uudet tuulet puhaltavat

Nyt puhaltaa kuitenkin uudet tuulet ja on aika siirtää katse eteenpäin. Nyt aletaan suunnittelemaan omaa ja lasten tulevaisuutta ja rakentamaan elämää tästä eteenpäin. Vuosi tuo tullessaan TODELLA paljon uutta ja jännittävää. Nyt tutustutaan tukiviittomien ja kuvien maailmaan ja aletaan miettimään vaihtoehtoisia kommunikoinnin keinoja oikein urakalla. Samaan aikaan aletaan sukeltamaan näkövammaisen lapsen arkeen aivan erilailla. Näkövammaisen vauvan sijaan meillä onkin näkövammainen taapero, lapsi, jonka arjessa näkövamma näkyy aivan erilailla.

Kohta on edessä aika kun yksi koululaisista aloittaa yläkoulun ja toisesta pikkuisesta pitäisi yrittää saada huomattavasti omatoimisempaa joidenkin asioiden suhteen kun taas toisesta pitäisi saada huomattavasti vähemmän omatoimista monissa asioissa. Tai sitten vielä vähän enemmän omatoimista ja saada hoitamaan loppuun asti omat vaipanvaihtonsa peppupesuineen kaikkineen

Nyt on se hetki kun aletaan toteuttamaan hyvin suunniteltua Halloweeniä ja suunnittelemaan joulua ja uutta vuotta ja kaikkea uusien tuulien mukanaan tuomaa.

LOP-PU