Oct 11thSurullinen Riihimäellä

Kirjoitti: minttis

Luen viime viikkoista postausta. Luulen, että nämä sanat, nämä ajatukset olivat tulossa jo silloin. En voi sanoa niitä, mutta silti on pakko.

Olen masentunut. BDI -testin mukaan vaikeasti masentunut (39). Olen surullinen. Itken paljon. Kaipaan huomiota. Jotakuta, jolle puhua.

Tuntuu kuin kaikki ilo olisi imetty pois.

Ja samalla tunnen olevani maailman yksinäisin ihminen.

Tämä viikko

Tällä viikolla Poika sai ensimmäiset judonatsansa. Poika on ymmärrettävästi tosi ylpeä niistä. Iskä ompeli natsat vyöhön torstaina ja perjantaina olikin viikon toiset treenit. Natsojen lisäksi Poika toi kotiin kaksi äikän kymppiä ja matikankokeen, jossa arvostelu 30/30. Kyllä kelpaa…

Tiistaina päättyi kirppisprojekti. Oikein tyytyväinen olen lopputulokseen. Neljä viikkoa siellä tuli rampattua, paljon tuli myytyä, vähän tienattua rahaa, mutta kyllä sitä tavaraa jäikin. Niinpä kuun lopusta on varattu pöytä uudelleen.

Keskiviikkona Heinähatulla ja Pojalla oli uintia koulussa ja vietimme Vilttitossun kanssa laatuaikaa kaksin aamusta. Nautimme teestä ja takkatulesta ja saimmepa yhden kaverinkin mukaan nauttimaan :).

Mamma ja Pikku Myy. Minttu ja Vilttitossu.

Mihin tämä koira on suunniteltu?

Torstaina kävimme Heinähatun kanssa Hämeenlinnassa leikkausta edeltävällä lääkärikäynnillä ja tutustumassa lasten- ja nuorten osastoon. Sinne suuntaamme sitten ensi tiistaina. Tällaista syyslomaa meillä.

Torstaina tuli myös vedettyä ilmaisutaidonkerhon kauhujakso :D.

Eilen siivosin Hukkiksen huoneen perusteellisesti läpi. Kävin läpi duplolaatikotkin ja lajittelin ne. Hetken löytyy leikkeihin paremmin tarvittavat jutut. Osittain tämä lajittelu lähti myös siitä, että kävin ostamassa kaksi Duploa. Toinen tulee Hukkikselle synttäriksi, toinen jouluksi. Meillä on ihan hirveät määrät duploja. Taas eilen kävi mielessä, että voiko duploja olla LIIKAA? Mutta kertokaa voiko parepia leluja ollakaan? Illalla kävimme koko perheen voimin PizzaBuffassa syömässä ja katsoimme Vain Elämää. Samalla tuli hierottua Vilttitossua, joka valitteli niskaansa.

Mut ny mää lähden katsomaan Putousta.

Kuten tästä ehkä huomaa. Paljon on elämässä hyvää. Monta on onnellista asiaa. Miksi vaan silti tuntuu pahalta?