Nov 1stTodellinen Outi

Töitä ja taas töitä. Tämä aika vuodesta on kiireistä aikaa meille lastenhoitajille. Vanhempainilta on pidetty ja minun osaltani nyt myös hoitolasten varhaiskasvatuskeskustelut. Seuraavaksi onkin isänpäivän vuoro. Lasten kanssa tehtiin muovailumassasta pienet avaimenperät isukeille. Kivaa hommailla lasten kanssa ja tuo massa oli sellaista, että pienikin lapsi jaksoi muotilla painaa kuvioita siihen.

Tytär toi yhdeksännen luokan ensimmäisen ysin kotiin, hurjan ylpeitä ollaan tästä koenumerosta.Kohta hänellä alkaa työelämään tutustuminen, kaksi viikkoa oikeaa työtä. Taitaa meitä vanhempia jännittää tämä enemmän kun tyttöä itseään. Mihin tää aika on oikein mennyt? Mun pieni ruususuu prinsessa on jo niin iso, että pääsee kokeilemaan oikeaa työtä…Letś face it, MÄ OON JO VANHA.

Tänään mennään pojan koululle vanhempainvarttiin, se vähän jännittää, kun tuo luokka ja sen oppilaat ovat yhdistymisestä melkoisesti muuttuneet. Meidän mielestä muutos on tehnyt hyvää meidän pojan oppisen kannalta. Uudet opettajat ja lisää kavereita, nyt on kuulemma koulussakin kivaa.

Ollaan nyt pari kuukautta etsitty meille uutta sohvaa. Edellinen ostettiin viisi vuotta sitten ja tämä alkaa nyt sanoa sopimustaan irti. Jouset vaan ruksaa kun tässä istuu. Tämä sohva on tämmöinen capuccinon värinen ja haaveissa on nyt tummanharmaa sohva. Tiedättekö sen tunteen, kun on selvä visio siitä, millaiseksi haluaisit jonkun huoneen laittaa…just niin mulla on sellainen visio mun päässä, mutta tilin saldo ei ihan tue mun visiota eli ei auta muu kun säästää näistäkin vähistä. Tälleen vanhempana olen sitä mieltä, ettei pidä enää tyytyä siihen toisiksi parhaaseen, vaan mielummin odotat ja säästät, niin saat lopulta sen mitä oikeasti haluat.

Ai niin, minun käsityömyyntini on vihdoinkin saanut tuulta purjeisiin ja minulta tilattiin 12 virkattua koria. Hurja määrä, mutta onneksi on aikaa jouluun asti niitä virkata. Oon myös innostunut savitöistä ja oon tehnyt sydämiä kukkapainatuksilla, niihin kun pujottaa pitsinauhan, niin jo on kuulkaa nättejä. Marokossa kun käytiin kesällä, niin siellä näki kyllä niin mahtavaa käsityötaitoa. Ihania messingistä valmistettuja juttuja ja keramiikkaa. Tässä kuva meidän sieltä ostamasta lampusta. Lamppu on nyt meidän keittiössä ja siitä tulee ihania kuvioita keittiön seinään. Lamppu on käsityönä valmistettu ja maksoi n.25€

Tuutte huomaamaan, että haluun kirjoittaa tänne vähän sekaisin kaikenlaista, joten yrittäkää pysyä mun jutuissa mukana ja tässä vielä yksi juttu…

Moi! Minun nimeni on OUTI ja se on Outi ihan oikeasti. Kuva on myös minusta, sekin ihan oikeasti. Esittelyssä olen myös minä, ostin kyseisen huivin anopilleni lahjaksi, pakko sitä oli kuitenkin kokeilla kun oli niin kivan näköinen kaikkine koristeineen. Isäni aina vitsaili, että näyttää tummalta ja tuliselta, italialais-tyyppiseltä mieheltä, ehkä minäkin sitten jossain kuvissa näytän ulkomaalaiselta, mutta tiettävästi vanhempani olivat kuitenkin ihan suomalaisia