• Mistä on kyse?

      Seitsemän naista päättivät blogata yhdessä vuoden arjesta ja ajatuksista laidasta laitaan. Luvassa on kaikkea arjen kaaoksenhallinnasta pullantuoksuun - ja hyvin kauas siitä, polyamoriasta monikulttuurisuuteen, tuunauksesta eläimiin ja lyhyesti sanottuna - kaikkea mitä näiden naisten arkeen mahtuu.

      Bloggauspäivät on jaettu seuraavasti. Järjestyksessä voi joskus henkilökohtaisista syistä tulla muutoksia.
      Maanantai: Inkeri
      Tiistai: Malla
      Keskiviikko: Sinead
      Torstai: Saphira
      Perjantai: Outi
      Lauantai: minttis
      Sunnuntai: MeAn

      Kirjoitukset

      • Uudet tuulet puhaltavat
      • Katoaminen ja paluu vain kadotakseen jälleen.
      • Loppu. The end!
      • Pienimuotoista haikeutta ilmassa
      • Loppu hyvin, kaikki hyvin

      Kommentit

      • peliculas on Vappu, työväen juhla
      • black on Mä olen vain viidesosa ja se ahdistaa
      • xxx on Kännykkäpaasto ja iltapäiväulkoilua
      • vieroitusoireet on Vappu, työväen juhla
      • nettisivut on Vappu, työväen juhla

      • October 2014
      • September 2014
      • August 2014
      • July 2014
      • June 2014
      • May 2014
      • April 2014
      • March 2014
      • February 2014
      • January 2014
      • December 2013
      • November 2013
      • October 2013

      Kategoriat

      • Blogista
      • Inkeri
      • Malla
      • MeAn
      • minttis
      • Outi
      • Saphira
      • Sinead
      • Uncategorized

      Tagit

      ahdistus arki askartelu Ikävä isi Joulu juhla kalastajalanka kehonkuva kesä kirjat kirjoittaminen koti koulu lapset Loma lääkkeet masennus minttiksen arki muistot Musiikki onnellinen opiskelu perhe Polyamoria Rakkaus raskaus runo silmä sipulipussi sisaruusrakkaus syksy synnytys Synttärit Tallielämää talvi tulevaisuus työ työ stressi rakkaus täytekakku unet uusi vuosi vapaat viikko villasukka

      Muuta

      • Log in
      • Entries RSS
      • Comments RSS
      • WordPress.org
    • Oct 28thKivireppu ja kauhujen kauppareissu

      RV 27

      Näin viime yönä unia lapsista. Parhaiten mieleeni jäi painajainen, josta heräsin itkien.

      Paha (mies) oli pakottanut siskoni lapset hiihtämään ylös jyrkkää mäkeä. Lasten joukossa oli yksi ylimääräinen. Pieni 2-vuotias tyttö punaisessa haalarissa. Yritin pelastaa lapset kamalalta hiihtämiseltä. Kun sain 9-vuotiaan siskontyttöni kiinni mäessä mutkan takana, tajusin ettei pieni tyttö ole muiden joukossa. Lähdin etsimään, ja löysin hänet hiljaa hiihtämässä huonoilla suksilla kaukana muista. Hänellä oli selässsään valkoinen puuvillakankainen reppu täynnä painavia, nyrkinkokoisia kiviä. Tyttö katsoi minuun. Heräsin omaan nyyhkytykseeni.

      Lienee tarpeen mainita, että hiihtäminen on ollut minulle aina erittäin ikävää hommaa. Minulla oli aina liian kuuma, suksi ei lähtenyt luistamaan ja olin hitain ja kömpelöin hiihtäjä koulussa. Siitä seurasi nöyryyttäviä hetkiä hiihtokilpailuissa ja liikuntatunnin venähtäessä, kun pieni Inkeri ei saanut lenkkiä tehtyä. Voisi olla tarpeen saada positiivisia kokemuksia hiihtämisestä. Hiihtäminen itsessään on minulle jo painajainen.

      Uneni tyttö oli varmaankin itse Pikku-Inkeri, joka koki nuorimmaisena kasvaessaan huonommuutta sisaruksiin verrattuna. Hän saattoi olla myös Vauva, jonka selässä painaa äidin masentuneisuus ja mielenterveyden ongelmat. Pystynkö olemaan tarpeeksi terve pitääkseni huolta ja kasvattaakseni Vauvasta mieleltään terveen ihmisen?

      Itsekin sain taas kokea mielialani heittelyn ja ahdistuksen nousevan paineen pitkästä aikaa. Näin entisen poikaystäväni kaupassa. Olin iloisilla mielin, työharjottelusta palaamassa kaupan kautta kotiin rakkaan avomieheni kanssa. Yhtäkkiä edessäni seisoo entinen, jonka kanssa en ole ollut missään tekemisissä vuosikausiin. Erosimme seitsemän vuoden seurustelun jälkeen vuonna 2010.  Minulla on tuohon suhteeseen liittyen hirveitä syyllisyyden tuntemuksia, se ero on ollut tähänastisen elämäni vaikein asia. Olin itsekäs. Olin itse piru.

      Katsoin häntä, mutta koska hän ei katsonut minuun eikä osoittanut huomanneensa minua lainkaan, kävelin ohi ja jatkoin ostosten tekoa, mutta minusta tuntui siltä kuin joku olisi muuttanut sisukseni sinitarraksi. Kaikki syyllisyys, kaikki se tuska, suru, ja itseinho nosti jälleen päätään. Haluaisin sanoa hänelle monta asiaa, mutta en tahdo änkeä hänen elämäänsä ja avata hänenkin haavojaan. Tunne on murskaava. Siitä näennäisesti merkityksettömästä hetkestä palautuminen kestää todennäköisesti lopun päivää.

      -Inkeri


      This entry was posted in Inkeri and tagged ahdistus, unet by Inkeri with 2 comments
      • Comments

        1. minttis says:
          November 6, 2013 at 9:11 am

          Tiesin, että meillä on yhteistä, jo paljon ennen tätä postausta, mutta silti tämä kirjoituksesi pysäytti. Kuvaat kipeän tuttuja tunteita. Minä en ole onneksi tavannut ex:ää sattumalta kaupassa, mutta monenlaisia muita kohtaamisia ja tunteita siellä on kyllä käyty läpi. Paniikkihäiriön kanssa kaupassa käynti on ajoittain ollut päivän suurin sankariteko. Enempää ei tarvita.

          Reply
        2. Inkeri says:
          November 6, 2013 at 10:12 am

          Joskus kun masennukseni oli huippuluokkaa, en voinut edes mennä yksin sinne kauppaan. Liikaa vaihtoehtoja ja painetta siitä että jotain nyt on pakko valita! Joskus jos sinne sattuu ruuhka-aikaan (nykyään meillä aika harvoin, koska mennään kauppaan miehen päästessä töistä noin klo 14), ahdistaa ja haluaa äkkiä pois. Tommoiset ahdistavat yllätykset on kuitenkin onneksi aika harvinaisia.

          Reply
    • Leave a Reply Cancel reply

      Your email address will not be published. Required fields are marked *

      *

      *

      You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

    • ‹ Older Post Newer Post ›

      Good Old Fashioned Hand Written Code by Eric J. Schwarz

        Seitsemän tarinaa arjestakulje mun kanssani tämä vuosi…

      • Inkeri
      • Malla
      • MeAn
      • minttis
      • Outi
      • Saphira
      • Sinead