Jun 21stOnpahan ollut viikko…

… onko niitä tällaisiakin?

Kirjoitti: minttis

Viikko, johon on liittynyt paljon vähän nukuttuja öitä, väsymystä, vähän nuutunutta ja suorastaan huonoakin oloa, harmistusta, kun ei saa mitään tehtyä ja mitähän muuta?

Pääosin Onnellisuutta.

On ollut vauhdikas ja menemisen täytteinen viikko.

Maanantaina kävimme Heinähatun kanssa kuulotutkimuksissa Helsingissä. Samalla piipahdimme siskoni luona – osin ihan muuten vaan, mutta saimmepahan samalla kakkuakin. Siskolla nimittäin sattui juuri olemaan synttärit. Oli ihana nähdä siskoa ja tämän perhettä.

Tiistaina oli viimein paljon odotetut Heinähatun kaverisynttärit. Pakkasin aamulla autoon omat tytöt ja neljä kaveria. Suuntasimme Vantaalle Jumboon, jossa kävimme uimassa Flamingon vesipuistossa, syömässä vesipuiston Hesessä ja lopulta leffassa katsomassa Pahatar. Ihana päivä, ihanat tytöt. Kyllä tuollaisien kanssa kelpaa. Pahatar oli mielestäni todella hyvä. Minä tykkäsin. Olen näkemisestä lähtien palanut halusta selittää miehille sen juonta ja tapahtumia, mutta puren kieleeni ja pidän suuni kiinni. Tuo elokuva hankitaan omaksi, kunhan ilmestyy DVD:lle.

Keskiviikkona reissasimme pitkästä aikaa Somerolle, jossa tytöt menivät vanhoille luokkakavereille ja minä, Kimi ja pojat ystävälle. Ystävän koira yllätti ovella. Missähän ihmeen välissä siitä on kasvanut NOIN iso? Samalla reissulla palautin vihdoin ja viimein Keannelle Kummituskirjan orginaalit.

Torstai. Synttäripäivä. Mukavan olemisen päivä, jolloin pelasimme Pojan toiveesta Dominionia. Sain ihanaa mansikka-valkosuklaa-kakkua ja ihanan lahjankin. Kolme muumimukia, joita olen pidemmän aikaa toivonut (uudet Mamma ja Pappa sekä Hattivatit) ja paljon suklaata ihanassa rakkauslaatikossa.

Perjantaina olikin Heinähatun oikea synttäripäivä. Pitkällinen odotus päättyi ja tyttö sai toivomansa Samsungin puhelimen heppaleirillä rikkoutuneen Lumian tilalle. Täytyy sanoa, että oikea valinta. Peittoaa Lumian mennen tullen. Eilen pelasimme synttärisankarin toiveesta Aliasta ja täytyy sanoa, että hitsi… en muista milloin olisin viimeksi nauranut niin kovin. Illalla katsottiin Indiana Jones ja tuomion temppeli. Lisäksi tällä viikolla on katsottu Twilighteja.

Tämä päivä onkin sitten mennyt lähinnä ollessa. Olen kärsinyt kummallisesta huonosta olosta enkä ole juuri tehnyt mitään. Pitäisi mennä Vilttitossun kanssa ompelemaan. Monster Highin uuden mekon ja liivin kankaat on jo leikattu ja hyvinhän tuo Vilttitossu ompelee jo itsekin, mutta nuo kankaat ovat vähän hankalammat.

Ai niin. Ystävä Somerolla sai luettavakseen Jaaronin. Täytyy sanoa, että ihan himpun verran hymyilytti, kun “arvostelu” saapui puhelimeen:

“Viisi tähteä viidestä. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos loistavasta elämyksestä, kiitos kylmistä väreistä ja tiheästä hengityksestä jännityksen takia. Kiitos naurahduksista ja melkein kyyneleistä. Jatko-osaa odotellessa…”

Mitähän minulla vielä? Kaninpoikaset kasvavat ja niistä on hirmuisesti iloa joka ainoa päivä. Minusta tuntuu, että olen poikueen myötä löytänyt jotain itsestäni. Jotain, jota oli joskus, mutta jonka kadotin arjen kiireisiin.