Jun 20thJuhannus

Muistan elävästi lapsuuteni juhannukset. Vietimme juhannuksesta lähtien kesän aina mökillä Puhoksessa. Juhannusiltana kokoonnuimme mummin rantaan, johon olimme päivän aikana keränneet puita, risuja ja muuta poltettavaa kokkoa varten. Mummin rannassa oli kivipolku, joka jatkui vähän matkaa veteen ja tämän polun päähän kokko aseteltiin. Rantaan oltiin rakennettu hirsistä penkit, joiden päällä istuskeltiin ja ihailtiin kokkoa.

Äidin isoveli soitti haitaria ja kaikki laulettiin yhdessä. Minä ja siskoni saimme valvoa myöhään. Usein juoksimme vielä aamuyöstä kasteisella nurmella keräämässä kukkia tyynyn alle. Muistan miten aamuisin aina harmitti kun en nähnyt unessa omaa sulhastani. Juhannukseen kuului myös pitkän kaavan mukainen saunominen, välillä piti käydä vilvoittelemassa järvessä. Silloin ei vielä haitannut, että vesi oli kylmää. Veteen mentiin vaikka mikä oli, koska se kuului traditioihin.

Viimeisen juhannuksen vietin mökillä kun odotin esikoistani. Mökkijuhannukset menettivät tarkoituksensa mummin kuoleman jälkeen. Joitakin tapoja siitä on kuitenkin jäänyt myös meidän perheeseen. Edelleen kerätään 7 erilaista kukkaa, tällä kertaa vaasiin, koska tuon sulhaseni löysin melkein 23 vuotta sitten. Juhannussauna lämmitetään meilläkin joka vuosi ja siellä istutaan normaalia pidempään. Vilvoittelemaan pääsee tuonne takapihalle. Lapsille kerron omista lapsuuden juhannuksista ja aina muistan jotain uutta niistä joka vuosi.

Tämän lapsuuteni muiston myötä haluankin toivottaa teille kaikille

AIVAN IHANAA JA RAKKAUDENTÄYTEISTÄ JUHANNUSTA <3