• Mistä on kyse?

      Seitsemän naista päättivät blogata yhdessä vuoden arjesta ja ajatuksista laidasta laitaan. Luvassa on kaikkea arjen kaaoksenhallinnasta pullantuoksuun - ja hyvin kauas siitä, polyamoriasta monikulttuurisuuteen, tuunauksesta eläimiin ja lyhyesti sanottuna - kaikkea mitä näiden naisten arkeen mahtuu.

      Bloggauspäivät on jaettu seuraavasti. Järjestyksessä voi joskus henkilökohtaisista syistä tulla muutoksia.
      Maanantai: Inkeri
      Tiistai: Malla
      Keskiviikko: Sinead
      Torstai: Saphira
      Perjantai: Outi
      Lauantai: minttis
      Sunnuntai: MeAn

      Kirjoitukset

      • Uudet tuulet puhaltavat
      • Katoaminen ja paluu vain kadotakseen jälleen.
      • Loppu. The end!
      • Pienimuotoista haikeutta ilmassa
      • Loppu hyvin, kaikki hyvin

      Kommentit

      • peliculas on Vappu, työväen juhla
      • black on Mä olen vain viidesosa ja se ahdistaa
      • xxx on Kännykkäpaasto ja iltapäiväulkoilua
      • vieroitusoireet on Vappu, työväen juhla
      • nettisivut on Vappu, työväen juhla

      • October 2014
      • September 2014
      • August 2014
      • July 2014
      • June 2014
      • May 2014
      • April 2014
      • March 2014
      • February 2014
      • January 2014
      • December 2013
      • November 2013
      • October 2013

      Kategoriat

      • Blogista
      • Inkeri
      • Malla
      • MeAn
      • minttis
      • Outi
      • Saphira
      • Sinead
      • Uncategorized

      Tagit

      ahdistus arki askartelu Ikävä isi Joulu juhla kalastajalanka kehonkuva kesä kirjat kirjoittaminen koti koulu lapset Loma lääkkeet masennus minttiksen arki muistot Musiikki onnellinen opiskelu perhe Polyamoria Rakkaus raskaus runo silmä sipulipussi sisaruusrakkaus syksy synnytys Synttärit Tallielämää talvi tulevaisuus työ työ stressi rakkaus täytekakku unet uusi vuosi vapaat viikko villasukka

      Muuta

      • Log in
      • Entries RSS
      • Comments RSS
      • WordPress.org
    • Jun 14th“Kyllä me pärjätään”

      Kirjoitti: minttis

      Jotenkin sellainen olo, että tätä on oikeastaan aika vaikea myöntääkään. Hei, tänään tuntuu hyvältä.

      Viime ajat ovat olleet monella tapaa raskaita. On ollut paljon huolia ja vähän sellaista henkilökohtaista kriisintynkääkin. Olen kyseenalaistanut monia elämässäni tärkeitä asioita ja käynyt tietyissä jutuissa tosi reunalla.  Vielä pari päivää sitten kirjoitin parille läheisimmälle viestin: Mä en nyt vaan enää jaksa. Eilen ahdistuin ajellessani lomaviikolta kotiin. Matka toi mieleen raskaita asioita. Valitettavasti pelkään, että tuo tunne on jossain pohjalla yhäkin, mutta… Tänään paistaa aurinko.

      Syitä ja seurauksia

      Mistä tämä hyvä mieli lähti? Nautimme viikon maaseudun rauhasta isän luona Miehikkälässä, joka on aina ollut minulle toinen koti. Seisoin taas pellon reunassa ja mietin – kumpa jonkakin päivänä olisi mahdollista muuttaa tänne.  Heinähattu oli viikon heppaleirillä. Sekin teki iloiseksi. Ne hevoset nyt vain ovat Heinähatun juttu. Vähän niin kuin minulle kirjoittaminen.

      Kaninpoikaset. Ne ovat viimeiset kaksi viikkoa olleet elämäni iloinen asia. Viikko erossa oli vähän kova pala. Katsoin Arin joka päivä lähettämiä kuvia ja kauhistelin miten ne kasvavat. Viikossa pienistä virtahevoista kasvoi minikaneja. Nyt niitä onkin tänään ja eilen lällätty ja pussattu koko viikon edestä. Yksi Vilttitossun kaverikin kävi niitä jo eilen katsomassa.

      Niin. Eilinen kotiinpaluu. Mainittakoon nyt vaikka ensimmäisenä, että mä istun kirjoitamassa tätä upouuden kirjoituspöydän ääressä. Ari oli askarrellut sellaisen meidän ollessa poissa. Mä olen onnellinen. Tämä on niin paljon parempi kuin edellinen. Joskin järjestettävää on vielä. Nyt pöytä hukkuu sekalaiseen paperiröykkiöön, kun yksi pointti isommassa pöydässä oli juurikin se, että siinä mahtuisi PIIRTÄMÄÄN.

      Muistan kuinka näin uuden työhuoneen ensimmäistä kertaa. Minulle meinasi tulla itku. Huone tuntui kaikkea muulta kuin minun työhuoneeltani. Nyt minulla on täällä oma paikka. Tästä on hyvä jatkaa.

      Ja jatkamiseen liittyy toinenkin iloinen asia, joka oli vastassa eilen tullessamme kotiin. Kirjekuori, jonka sisällön tulen kiinnittämään pöytäni vierelle seinälle.  Se on minun uusin lupani olla se mikä haluan. Kirjailija.

      Tänään olen onnellinen siitä, että minulla on aivan ihana Sisko, joka kuuntelee.  Siitä, että Murun kasvoista loistaa minun onnellisuuteni peili ja sanoissa rakkaus.  Siitä, että minulla on ihana perhe.

      Kaiken epätoivon jälkeen huomaan sanovani miehelle, kun hän mainitsee ääneen mieltään painavan asian: “Kyllä me pärjätään”.


      This entry was posted in minttis by minttis with no comments yet
    • Leave a Reply Cancel reply

      Your email address will not be published. Required fields are marked *

      *

      *

      You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

    • ‹ Older Post Newer Post ›

      Good Old Fashioned Hand Written Code by Eric J. Schwarz

        Seitsemän tarinaa arjestakulje mun kanssani tämä vuosi…

      • Inkeri
      • Malla
      • MeAn
      • minttis
      • Outi
      • Saphira
      • Sinead