Jun 1stVäsyttää

kirjoitti: minttis

Bloggaan päivän myöhässä. Tiedän. Päätin vaan vakaasti, että tällä viikolla bloggaan, mutta nuo lauantaipäivät tuntuvat olevan totaalisen katastrofaalisia ajan puolesta. Enkä haluaisi kirjoittaa valmiiksi. Haluaisin summata viikkoa.

Tänään väsyttää. Tämä on ollut raskas viikko. Tänään olen taas puuhannut aamusta alkaen lyhyillä yöunilla sata lasissa. Kurkataanpa pikkuisen viikon tapahtumiin…

Maanantai

Viikonlopun vaivanneet rintakivut saivat minut hakeutumaan lääkäriin. Sen verran sissi olin, että varasin kiltisti terveyskeskuksesta ajan. Ei tässä mitään päivystystä tarvita… eihän?

Lääkäri kuunteli sydäntä pitkään. Totesi, että jotain vikaa tässä  nyt on ja lähetti sairaalapäivystykseen seurantaan. Riihimäen sairaalalla seurattiin jonkun aikaa, otettiin verikokeita, todettiin veritulppaa osoittavan arvon olevan koholla, pistettiin happiletkuihin ja lopulta pakattiin ambulanssiin matkalle Hämeenlinnaan.

Ambulanssissa nauratti. Raskaat asiat vaativat raskaan huumorin. Nauroin, että paljon kivempi tämä näin on kuin aikaisemmat ambulanssireissut. Ne kaikkii olen tehnyt lasten kanssa, lapsi potilaana. En ikinä unohda sitä huolta.

Hämeenlinnassa otettiin lisää verikokeita, keuhkoröntgen ja lopulta varjoainekuvaus. Aloin pikkuhiljaa muistuttaa jotain neulatyynyä, kun verikokeita oli otettu neljään tai viiteen kertaan ja kanyylikin laitettu kahteen eri paikkaan. Varjoainekuvauksessa jokin tukos lähti liikkeelle ja tajusin – hei – tätä se siis on, kun saa henkeä.

Pääsin vielä iltamyöhällä kotiin. Emme ehtineet Arin kanssa pitkälle ennen kuin bongasimme tiellä makaavan miehen. Pysähdyimme hälyttämään apua ja selvittelemään tilannetta. Noh, miehen tilanne oli tämä tyypillinen suomalainen tilanne, jossa tarvittiin enemmän poliisia kuin ambulanssia. Hyvä mieli jäi kuitenkin. Mies oli ihan symppis, tajusi selvästi itsekin tilanteen (sanoi, että tätä tää alkoholismi nyt sitten on…), eikä häiriköinyt mitenkään. Ei vain pysynyt enää pystyssä. Odottelimme miehen kanssa, kunnes poliisi tuli.

Tiistai

Tiistaina oli Vilttitossun ja Pojan kevätjuhla. Minä jätin ne terveystilanteen vuoksi väliin, koska kummallakaan ei ollut esitystä. Itseasiassa Vilttitossuakaan ei kiinnostanut lähteä paikalle.

Keskiviikko

Piti levätä, mutta enhän minä osaa käsieni päällä istua. Niinpä maalasin tällaista. Keskenhän se vielä on ja pahasti, mutta kangas alkaa täyttyä.

Torstai

Hassu pyhäpäivä juuri ennen koulujen loppumista. Meni aika perusmerkeissä.

Perjantai

Pojan viimeinen eskaripäivä. Hirvittävän haikein mielin sanoimme hei hei eskariopeille, joiden kanssa olimme tehneet yhteistyötä melkein kaksi vuotta. Kiitos. Nyt meillä on kouluvalmis lapsi, jolla on laaja kaveripiiri. Olen onnellinen, että kynsin ja hampain taistelin eskarin tuplaamisen puolesta. Poika räppäsi kevätjuhlassa. Jälkikäteen videota katsoessa tuli itku, kun mietin, että MIKSI SÄ ÄITI ET OLE TÄÄLLÄ KATSOMASSA TÄTÄ? Äiti olisi niin kovin tykännyt.

Lauantai

Heinähatun ja Vilttitossun todistusten jako. Molemmat saivat niin hienot todistukset, etten tiedä voinko parempaa vaatia? Lukihäiriöinen Heinähattu sai melkein kasin niin kaikkien aineiden kuin teoria-aineidenkin keskiarvoksi ja Vilttitossu repäisi kaikista aineista 8,6 ja teoria-aineista 9,0. En mä osaa valittaa mistään. Muistan vaan kuinka oma äitini aina huomautti siitä liikan seiskasta, joka oli todistuksen ainoa seiska. Mä en jaksa nipottaa, etenkin, kun ne huonommatkin numerot olivat noususuuntaisia.

Illalla katsottiin Avatar ja minä aloitin Heinähatulle uuden keppihevosen teon.

Ai niin… Perjantain ja lauantain välisenä yönä meille oli ilmestynyt tällaisia:

Sunnuntai

Heräsin aamulla 8.30, kun Poika mönki viereen. Ei nukuttanut enää. Otin Mörön ja lähdin aamulenkille. Mörön jälkeen huolehdin muut koirat ulos. Ulkoilun jälkeen jatkoin keppihevosen tekoa ja sainkin sen puoleen päivään tehtyä. Yhtään kehumatta, siitä tuli hieno.

Kepparin teon jälkeen laitoin ruokaa grillaten. Nami kuinka olikaan hyvää.

Ruuan jälkeen minä, kolme vanhinta lasta ja Ari pelasimme Dominionia. Poika rökitti meidät kaikki. Sillä on jotenkin peliälyä tohon hommaan.

Dominionin jälkeen kiersin metsälenkin kolmen vanhimman lapsen ja keppareiden kanssa. Hauskaa oli.

Nyt kuitenkin väsyttää…

Sellainen se oli… Se meidän viikko.