Vappua vietettiin meidän perheessä rauhallisissa merkeissä. Kylään saatiin sisko perheineen ja paras ystäväni. Rupateltiin samalla kun nautittiin hyvästä ruoasta. Edellisenä iltana leivoin pikkumunkkeja ja oma äiti toi meille itsetehtyä simaa, NAM.
Töissä on saatu kevätjuhla ideat lyötyä lukkoon, samoin kuin päivä. Toukokuun lopulla juhlitaan liikunnallisissa merkeissä. Työtahtikin tuntuu hieman helpottavan.
Omat lapset odottavat jo innnolla kesälomaa ja vapaata olemista. Tänä vuonna emme menekkään Marokkoon, vaan jäämme ihan tänne Suomen kamaralle. Toivottavasti ilma suosii meitä myös täällä.
Miehellä on syntymäpäivät tämän kuun lopussa ja hän tulee saamaan uuden puhelimen lahjaksi. Täytyy kyllä myöntää, että jo oli aikakin, hänen puhelimensä on ensimmäisiä kosketusnäyttöpuhelimia, mitä Nokia toi markkinoille
Pohdintaa: Yhtenä päivänä ajattelin tätä blogia ja miten olin innoissani siitä, että saisin kirjoittaa meidän monikulttuurisesta perhe-elämästä, mutta nyt huomaan, ettei meidän elämä ole sen erikoisempaa kuin muillakaan. Meidän arjessa monikulttuurisuus näkyy oikeastaan vain ruokaillessa ja mieheni rukoushetkissä. Mietin, että pitäisikö ihan pyytää teiltä lukijoilta turhasta lupauksesta anteeksi? Sorry, me ollaan tosi tylsä monikulttuurinen pari
Näihin pohdintoihin onkin hyvä lopettaa tällä kertaa ja siirtyä viettämään ihanaa perjantaita. Hyvää viikonloppua!
This entry was posted in Uncategorized by Outi with no comments yet
Leave a Reply