Saphira
Lämmin joulun odotus
by Saphira with no comments yetTänne kuuluu edelleen töitä ja kotia. Ruokaa, pyykkiä ja lapsia.
Ja myös jännitystä ja onnentunteita. Mutta ei niistä vielä sen enempää.
Ehkäpä haaveet toteutuu. <3
Olen ollut blogin suhteen hyvin hyvin laiska, pahoitteluni siitä. Jotenkin tietokoneen avaaminen on ollut ylitsepääsemätön juttu.
by Mean with no comments yetMinussa elää sisustussuunnittelija ollappa uusi iso talo, jossa pääsisi itseään toteuttamaan.
Näiden kuvien myötä… Hyvää viikonloppua!
by Outi with no comments yet
Kirjoitti: minttis
Kaksi viikkoa tassuvaivaisen elämää on vilahtanut kuin huomaamatta. Tosin tassun vaivat on kyllä huomannut. Alkuun vamma rajoitti elämää tosi vahvasti, kun pukeminen oli vaikeaa, hiuksia ei saanut kiinni, eikä kyllä pahemmin tehnyt mieli tehdä asioita, kun käsi taipui vain parikymmentä astetta ja ihan suoraksikaan ei saanut. Yhä käsi vaivaa etenkin iltaisin ja nukkumaan käydessä. Päivän rasitus ilmeisesti tuntuu särkynä ja sängyssä ei tiedä mihin käden oikein laittaisi, kun paras olisi olla käpälä täysin suorana.
Mutta on viime viikkoihin mahtunut paljon muutakin kuin tassuvammaa. Niistä nyt mieleenpainuvimmat.
Toissaviikon torstaina alkoi ilmaisutaidon kerhon vetäminen. Ryhmä on aika toisenlainen kuin ajattelin, painottuu hyvin pitkälle 1-2 luokkalaisiin (kerho on siis 1-5-luokkalaisille) ja ryhmässä on paljon poikia. Nyt kahdella kerralla on ollut 18-20 kerholaista. Se on aika paljon, mutta olen lähtenyt siitä, että syksyn mittaan porukkaa luultavasti karsiutuu. Tulee muita juttuja, ei jaksetakaan käydä tai todetaan, ettei tämä ollutkaan mun juttu.
Vauhdista (ja vetäjän alkukankeudesta) huolimatta olen ollut tosi iloinen siitä miten kerho on mennyt. Toisella kerralla teimme jo pieniä improvisaationäytelmiä. Pääasiallisestihan aika on mennyt vielä tutustuessa ryhmään ja nimien opettelussa. Häpeäkseni joudun toteamaan, että en yhäkään osaa kaikkien nimiä. Minä, joka aikanaan opettelin ison päiväkotiryhmällisen lapsia nimet aamupäivän aikana.
Toissaviikon perjantaina kävi äksidentti, joka sai päästämään muutamia hyvin kauniita sanoja suustaan. Eteistä siivotessa onnistuin tiputtamaan iPhonen kaakeliin sillä lopputuloksella, että näyttö särkyi tuhannen päreiksi. Aikani kiukuttelin ja uhosin pärjääväni peruspalikalla, mutta niin siinä sitten vaan kävi, että seuraavana maanantaina Ari toimitti puhelimen huoltoon ja puolessa tunnissa käsissä oli ulkoisesti uudenveroinen puhelin.
Viikko sitten viikonloppuna minulla oli taas koulua. Kirjoittamisen tutkimuksen perusteet alkoivat. Vähän järkyttyneenä mietin mitä kaikkea pitäisi tehdä ennen helmikuun loppua. Käydä tutkimuksen kurssi (sisältää kirjailijahaastattelun), suorittaa runokurssi, tehdä adaptaation tehtävät ja tekstikokoelma. Niin ja proseminaari… Joo. Pitäisikö tän oikeasti onnistua jotenkin?
Sunnuntaina vietimme viimein Vilttitossun kaverisynttäreitä. Vilttitossu oli toivonut salapoliisi-synttäreitä, joten kaksi tuntia vierähti herkkujen ja erilaisten arvoitusten merkeissä. Kakun päällä komeili tytön toiveen mukaan Jacob Black.
Maanantaina Vilttitossu aloitti kitaratunnit ja nyt harrastuspaletti pyörii täysillä. Onnellisuuttaan kitaratunnilta tullessaan hehkuva Vilttitossu sai minut hyvin iloiseksi. Nyt ne ovat löytäneet omat juttunsa, Heinähattu ratsastuksesta, Vilttitossu musiikista ja Poika judosta. Ihanaa.
Tiistaina aloitin myynnin itsepalvelukirppiksellä. Myynti lähti uskomattoman hyvin liikkeelle, mutta nyt on hiljentynyt. Katsotaan miten pitkään pöytää viitsii pitää. Tavaraa myytäväksi olisi kyllä vaikka kuinka. Vaatteet vaan tuntuvat menevän toooosi nihkeästi kaupaksi.
Eilen meillä kävi ukki kylässä. Oli aivan ihana ja lisäksi saatiin vielä peräkärryllinen halkoja talvea varten. Tänään piipahdettiinkin sitten mummilla. Ihana oli nähdä häntäkin.
Tällaiset viikot tällä kertaa…
by minttis with no comments yetJuuri kotiuduin Habitare messuilta, Helsingin messukeskuksesta. Olipa kuulkaa kiva messupäivä. Sain olla oman äidin kanssa ihan kahdestaan liikenteessä. Kyllä se on aikuisenakin kiva olla oman vanhemman kanssa.
Kierrettiin koko messualue. Ihastuttiin pieniin kojuihin, joita oli sisustustavarapuolella. Lamppuja kuvasin ties kuinka monta ja antiikkia käytiin hipeltämässä.
Mukaan lähti Parolan Asema-blogin pitäjän Katja Rinkisen kirja, Sormustin ja sorkkarauta.
Kirjan takakannessa kerrotaan näin:
Parolan asema on Katja Rinkisen rakas koti, jota hän remontoi miehensä kanssa ekologisessa hengessä ja perinteisin materiaalein. Projekti on jo monelle tuttu Rinkisen blogista ja edellisestä kirjasta (Vintagen viemää, 2011). Tällä kertaa työn alla on aseman puistossa sijaitseva vanha vartiotupa. Keittiö rakennetaan itse, makuuhuone saa boheemin vintage-tyylin ja eteinen rennon pikaremontin. Ennen ja jälkeen -kuvista sekä työkuvista näkee havainnollisesti vaikkapa muovimattojen repimisen, työtasojen tekemisen ja lautalattian esiinkaivamisen vaiheet. Kierrätystaloudessa mitään hyväkuntoista ei heitetä roskiin. Vanhat nahkavyöt, sähköjohdon pidikkeet, sateenvarjot, palaneet hehkulamput, pitsit ja vaikka mitkä saavat uuden elämän. Kaikki sujuu rennolla otteella, sillä eihän hyvien ideoiden tarvitse olla työläitä toteuttaa.Ulkoasultaan kaunis ja ekohenkinen kirja houkuttelee elämys- ja selausmatkalle parempaan maailmaan, jossa kovia kokeneita esineitä ja elämän kolhiintunutta kauneutta kunnioitetaan.
Kuulostaa ihan minun kirjaltani
Nyt nostan jalat kohti kattoa ja juon kupillisen teetä.
Mahtava päivä, parhaassa seurassa, näitä päiviä lisää kiitos <3
by Outi with no comments yetTuon neuvon otin tällä viikolla käyttöön, kun huomasin olevani koko ajan menossa ja koko ajan stressaamassa jostakin asiasta. Töissä on todella hektistä. Uusia lapsia tulee hoitoon ja “vanhoissakin” on vielä työsarkaa. Huoltakin on töissä, mutta siitä en nyt tietenkään voi tämän enempää mainita. Asia on onneksi hoidossa, mutta tulee viemään paljon aikaa ja voimia.
Tytär on oikeasti onnellinen uudessa koulussaan, koetuloksetkin ovat olleet nyt hyviä. Pojan koulussa olimme vanhempainillassa, leirikoulun maksua varten kerätään lisää rahaa järjestämällä vielä ensi kuussa disco.
Mies on hemmotellut minua hyvällä ruualla ja uudella tuoksulahjalla…on se vaan ihana <3
Onnea, kiirettä, yhteistä aikaa ja rakkautta, kaikkea sopivassa määrin (tällä hetkellä). Toivottavasti tämä nyt hetken kestäisi.
Löysin hauskan printattavan tekstin Pinterestista.
Tässä yhdistyy hauskuus ja tosiasiat.
Hauskaa viikonloppua!
by Outi with no comments yet