Sep 14thKaksi viikkoa taas elettyä elämää

Kirjoitti: minttis

Kaksi viikkoa tassuvaivaisen elämää on vilahtanut kuin huomaamatta. Tosin tassun vaivat on kyllä huomannut. Alkuun vamma rajoitti elämää tosi vahvasti, kun pukeminen oli vaikeaa, hiuksia ei saanut kiinni, eikä kyllä pahemmin tehnyt mieli tehdä asioita, kun käsi taipui vain parikymmentä astetta ja ihan suoraksikaan ei saanut. Yhä käsi vaivaa etenkin iltaisin ja nukkumaan käydessä. Päivän rasitus ilmeisesti tuntuu särkynä ja sängyssä ei tiedä mihin käden oikein laittaisi, kun paras olisi olla käpälä täysin suorana.

Mutta on viime viikkoihin mahtunut paljon muutakin kuin tassuvammaa. Niistä nyt mieleenpainuvimmat.

Toissaviikon torstaina alkoi ilmaisutaidon kerhon vetäminen. Ryhmä on aika toisenlainen kuin ajattelin, painottuu hyvin pitkälle 1-2 luokkalaisiin (kerho on siis 1-5-luokkalaisille) ja ryhmässä on paljon poikia. Nyt kahdella kerralla on ollut 18-20 kerholaista. Se on aika paljon, mutta olen lähtenyt siitä, että syksyn mittaan porukkaa luultavasti karsiutuu. Tulee muita juttuja, ei jaksetakaan käydä tai todetaan, ettei tämä ollutkaan mun juttu.

Vauhdista (ja vetäjän alkukankeudesta) huolimatta olen ollut tosi iloinen siitä miten kerho on mennyt. Toisella kerralla teimme jo pieniä improvisaationäytelmiä. Pääasiallisestihan aika on mennyt vielä tutustuessa ryhmään ja nimien opettelussa. Häpeäkseni joudun toteamaan, että en yhäkään osaa kaikkien nimiä. Minä, joka aikanaan opettelin ison päiväkotiryhmällisen lapsia nimet aamupäivän aikana.

Toissaviikon perjantaina kävi äksidentti, joka sai päästämään muutamia hyvin kauniita sanoja suustaan. Eteistä siivotessa onnistuin tiputtamaan iPhonen kaakeliin sillä lopputuloksella, että näyttö särkyi tuhannen päreiksi. Aikani kiukuttelin ja uhosin pärjääväni peruspalikalla, mutta niin siinä sitten vaan kävi, että seuraavana maanantaina Ari toimitti puhelimen huoltoon ja puolessa tunnissa käsissä oli ulkoisesti uudenveroinen puhelin.

Viikko sitten viikonloppuna minulla oli taas koulua. Kirjoittamisen tutkimuksen perusteet alkoivat. Vähän järkyttyneenä mietin mitä kaikkea pitäisi tehdä ennen helmikuun loppua. Käydä tutkimuksen kurssi (sisältää kirjailijahaastattelun), suorittaa runokurssi, tehdä adaptaation tehtävät ja tekstikokoelma. Niin ja proseminaari… Joo. Pitäisikö tän oikeasti onnistua jotenkin?

Sunnuntaina vietimme viimein Vilttitossun kaverisynttäreitä. Vilttitossu oli toivonut salapoliisi-synttäreitä, joten kaksi tuntia vierähti herkkujen ja erilaisten arvoitusten merkeissä. Kakun päällä komeili tytön toiveen mukaan Jacob Black.

Maanantaina Vilttitossu aloitti kitaratunnit ja nyt harrastuspaletti pyörii täysillä. Onnellisuuttaan kitaratunnilta tullessaan hehkuva Vilttitossu sai minut hyvin iloiseksi. Nyt ne ovat löytäneet omat juttunsa, Heinähattu ratsastuksesta, Vilttitossu musiikista ja Poika judosta. Ihanaa.

Tiistaina aloitin myynnin itsepalvelukirppiksellä. Myynti lähti uskomattoman hyvin liikkeelle, mutta nyt on hiljentynyt. Katsotaan miten pitkään pöytää viitsii pitää. Tavaraa myytäväksi olisi kyllä vaikka kuinka. Vaatteet vaan tuntuvat menevän toooosi nihkeästi kaupaksi.

Eilen meillä kävi ukki kylässä. Oli aivan ihana ja lisäksi saatiin vielä peräkärryllinen halkoja talvea varten. Tänään piipahdettiinkin sitten mummilla. Ihana oli nähdä häntäkin.

Tällaiset viikot tällä kertaa…