• Mistä on kyse?

      Seitsemän naista päättivät blogata yhdessä vuoden arjesta ja ajatuksista laidasta laitaan. Luvassa on kaikkea arjen kaaoksenhallinnasta pullantuoksuun - ja hyvin kauas siitä, polyamoriasta monikulttuurisuuteen, tuunauksesta eläimiin ja lyhyesti sanottuna - kaikkea mitä näiden naisten arkeen mahtuu.

      Bloggauspäivät on jaettu seuraavasti. Järjestyksessä voi joskus henkilökohtaisista syistä tulla muutoksia.
      Maanantai: Inkeri
      Tiistai: Malla
      Keskiviikko: Sinead
      Torstai: Saphira
      Perjantai: Outi
      Lauantai: minttis
      Sunnuntai: MeAn

      Kirjoitukset

      • Uudet tuulet puhaltavat
      • Katoaminen ja paluu vain kadotakseen jälleen.
      • Loppu. The end!
      • Pienimuotoista haikeutta ilmassa
      • Loppu hyvin, kaikki hyvin

      Kommentit

      • peliculas on Vappu, työväen juhla
      • black on Mä olen vain viidesosa ja se ahdistaa
      • xxx on Kännykkäpaasto ja iltapäiväulkoilua
      • vieroitusoireet on Vappu, työväen juhla
      • nettisivut on Vappu, työväen juhla

      • October 2014
      • September 2014
      • August 2014
      • July 2014
      • June 2014
      • May 2014
      • April 2014
      • March 2014
      • February 2014
      • January 2014
      • December 2013
      • November 2013
      • October 2013

      Kategoriat

      • Blogista
      • Inkeri
      • Malla
      • MeAn
      • minttis
      • Outi
      • Saphira
      • Sinead
      • Uncategorized

      Tagit

      ahdistus arki askartelu Ikävä isi Joulu juhla kalastajalanka kehonkuva kesä kirjat kirjoittaminen koti koulu lapset Loma lääkkeet masennus minttiksen arki muistot Musiikki onnellinen opiskelu perhe Polyamoria Rakkaus raskaus runo silmä sipulipussi sisaruusrakkaus syksy synnytys Synttärit Tallielämää talvi tulevaisuus työ työ stressi rakkaus täytekakku unet uusi vuosi vapaat viikko villasukka

      Muuta

      • Log in
      • Entries RSS
      • Comments RSS
      • WordPress.org
    • Sep 26thKiusattu


      Nyt on ollut paljon puhetta koulukiusaamisesta.
      Myös minua on kiusattu koulussa, osan yläastetta sekä jatko-opintopaikassani kauppaoppilaitoksessa.
      Yläasteella minua kiusattiin painostani ja kauppiksessa rakkaani takia.
      Nyt kun katson kuvia itsestäni yläasteella, mietin miksi minua kiusattiin.
      Meidän luokalla oli saman kokoisia tyttöjä muitakin, kiusattiinkohan heitäkin?
      Mikä ihme oikeuttaa kiusaamaan painon takia?
      Nuorena sitä otti kaikesta enemmän stressiä, yritti laihduttaa mitä ihmeellisimmillä keinoilla ym.mutta…
      Tekeekö lihavuus minusta sitten huonomman ihmisen ja oikeuttaako se pilkkaamiseen?
      Minä olen lihava ja en tällä hetkellä omaa mitään kiinnostusta laihtua, osaan elää läskieni kanssa ihan kivasti, joten ei huolta.
      (Tämä kuva puhutteli minua ja toi kaikki nuoruuden epävarmuudet pinnalle taas.)
      Kauppaoppilaitokseen siirtyessäni, luulin olevani jo kuivilla vesillä, mutta toisin kävi.
      Tapasin mieheni 16 vuotiaana, Forumin kahvilassa.
      Kovasti vannotin etten alkaisi seurustelemaan ulkomaalaisen kanssa, mutta näköjään vannomatta paras.
      Olin niin onnellinen, minulla oli ihana poikaystävä ja opiskelin toimistotekniikan merkantiksi.
      Kotona kaikki oli hyvin ja kukaan ei arvostellut valintojani.
      Ennen kuin…
      Joku opiskelija ryhmästäni oli nähnyt minut Forumissa mieheni kanssa.
      Aamulla kun tulin kouluun, päälleni syljettiin, luokassa kaikki siirtyivät istumaan toiselle puolelle luokkaa, ihan kuin olisin ollut saastaisin ihminen maailmassa.
      Tilanne muuttui niin rajuksi aamun aikana, että luokanvalvojani soitti isäni hakemaan minut kotiin.
      Itkin kotona, enkä voinut ymmärtää mitä väärää olin tehnyt?
      “Tänään tulee taas laivalasti pakolaisia satamaan, Outi on varmaan niitä siellä haarat levällään odottamassa”
      Kuvitelkaa nyt miltä tuollaisen kuuleminen nuoresta tuntuu?
      Nyt 23 vuotta myöhemmin, mietin miten vahva olinkaan.
      Kestin kaiken tuon ilkeilyn, en luopunut rakkaastani (enkä läskeistäni :D) ja minä olen onnellinen.
      Minulla on kaksi ihanaa lasta, kaunis koti ja hyvä työ ja edelleen se sama mies <3
      Onkohan ne kiusaajat yhtään sen onnellisempia kuin minä?
      Kuinkakohan heidän elämänsä on muotoutunut?
      Tämä on minun tarinani ja se teki minusta juuri sen mitä olen tänä päivänä
      VAHVA, ITSENÄINEN, RAKASTETTU NAINEN!


      by Outi with no comments yet
    • Sep 25th(No Title)

      Saphira

      Lämmin joulun odotus

      (more…)


      by Saphira with no comments yet
    • Sep 22ndOnnentunteita ja jännitystä.

      Tänne kuuluu edelleen töitä ja kotia. :) Ruokaa, pyykkiä ja lapsia. :) Ja myös jännitystä ja onnentunteita. Mutta ei niistä vielä sen enempää. :) Ehkäpä haaveet toteutuu. <3

       

      Olen ollut blogin suhteen hyvin hyvin laiska, pahoitteluni siitä. Jotenkin tietokoneen avaaminen on ollut ylitsepääsemätön juttu.


      by Mean with no comments yet
    • Sep 19thInspiraatiota

      Minussa elää sisustussuunnittelija :) ollappa uusi iso talo, jossa pääsisi itseään toteuttamaan.

      Näiden kuvien myötä… Hyvää viikonloppua!

       

      IMG_36399420522111 IMG_1080184161524557 IMG_920114437033064 IMG_742248548823418 IMG_341128584528107


      by Outi with no comments yet
    • Sep 14thKaksi viikkoa taas elettyä elämää

      Kirjoitti: minttis

      Kaksi viikkoa tassuvaivaisen elämää on vilahtanut kuin huomaamatta. Tosin tassun vaivat on kyllä huomannut. Alkuun vamma rajoitti elämää tosi vahvasti, kun pukeminen oli vaikeaa, hiuksia ei saanut kiinni, eikä kyllä pahemmin tehnyt mieli tehdä asioita, kun käsi taipui vain parikymmentä astetta ja ihan suoraksikaan ei saanut. Yhä käsi vaivaa etenkin iltaisin ja nukkumaan käydessä. Päivän rasitus ilmeisesti tuntuu särkynä ja sängyssä ei tiedä mihin käden oikein laittaisi, kun paras olisi olla käpälä täysin suorana.

      Mutta on viime viikkoihin mahtunut paljon muutakin kuin tassuvammaa. Niistä nyt mieleenpainuvimmat.

      Toissaviikon torstaina alkoi ilmaisutaidon kerhon vetäminen. Ryhmä on aika toisenlainen kuin ajattelin, painottuu hyvin pitkälle 1-2 luokkalaisiin (kerho on siis 1-5-luokkalaisille) ja ryhmässä on paljon poikia. Nyt kahdella kerralla on ollut 18-20 kerholaista. Se on aika paljon, mutta olen lähtenyt siitä, että syksyn mittaan porukkaa luultavasti karsiutuu. Tulee muita juttuja, ei jaksetakaan käydä tai todetaan, ettei tämä ollutkaan mun juttu.

      Vauhdista (ja vetäjän alkukankeudesta) huolimatta olen ollut tosi iloinen siitä miten kerho on mennyt. Toisella kerralla teimme jo pieniä improvisaationäytelmiä. Pääasiallisestihan aika on mennyt vielä tutustuessa ryhmään ja nimien opettelussa. Häpeäkseni joudun toteamaan, että en yhäkään osaa kaikkien nimiä. Minä, joka aikanaan opettelin ison päiväkotiryhmällisen lapsia nimet aamupäivän aikana.

      Toissaviikon perjantaina kävi äksidentti, joka sai päästämään muutamia hyvin kauniita sanoja suustaan. Eteistä siivotessa onnistuin tiputtamaan iPhonen kaakeliin sillä lopputuloksella, että näyttö särkyi tuhannen päreiksi. Aikani kiukuttelin ja uhosin pärjääväni peruspalikalla, mutta niin siinä sitten vaan kävi, että seuraavana maanantaina Ari toimitti puhelimen huoltoon ja puolessa tunnissa käsissä oli ulkoisesti uudenveroinen puhelin.

      Viikko sitten viikonloppuna minulla oli taas koulua. Kirjoittamisen tutkimuksen perusteet alkoivat. Vähän järkyttyneenä mietin mitä kaikkea pitäisi tehdä ennen helmikuun loppua. Käydä tutkimuksen kurssi (sisältää kirjailijahaastattelun), suorittaa runokurssi, tehdä adaptaation tehtävät ja tekstikokoelma. Niin ja proseminaari… Joo. Pitäisikö tän oikeasti onnistua jotenkin?

      IMG_9275.JPG

      Sunnuntaina vietimme viimein Vilttitossun kaverisynttäreitä. Vilttitossu oli toivonut salapoliisi-synttäreitä, joten kaksi tuntia vierähti herkkujen ja erilaisten arvoitusten merkeissä. Kakun päällä komeili tytön toiveen mukaan Jacob Black.

      IMG_9269-0.JPG

      Maanantaina Vilttitossu aloitti kitaratunnit ja nyt harrastuspaletti pyörii täysillä. Onnellisuuttaan kitaratunnilta tullessaan hehkuva Vilttitossu sai minut hyvin iloiseksi. Nyt ne ovat löytäneet omat juttunsa, Heinähattu ratsastuksesta, Vilttitossu musiikista ja Poika judosta. Ihanaa.

      Tiistaina aloitin myynnin itsepalvelukirppiksellä. Myynti lähti uskomattoman hyvin liikkeelle, mutta nyt on hiljentynyt. Katsotaan miten pitkään pöytää viitsii pitää. Tavaraa myytäväksi olisi kyllä vaikka kuinka. Vaatteet vaan tuntuvat menevän toooosi nihkeästi kaupaksi.

      Eilen meillä kävi ukki kylässä. Oli aivan ihana ja lisäksi saatiin vielä peräkärryllinen halkoja talvea varten. Tänään piipahdettiinkin sitten mummilla. Ihana oli nähdä häntäkin.

      Tällaiset viikot tällä kertaa…


      by minttis with no comments yet
    • Sep 12thHabitare 2014

      Juuri kotiuduin Habitare messuilta, Helsingin messukeskuksesta. Olipa kuulkaa kiva messupäivä. Sain olla oman äidin kanssa ihan kahdestaan liikenteessä. Kyllä se on aikuisenakin kiva olla oman vanhemman kanssa.

      Kierrettiin koko messualue. Ihastuttiin pieniin kojuihin, joita oli sisustustavarapuolella. Lamppuja kuvasin ties kuinka monta ja antiikkia käytiin hipeltämässä.

      Mukaan lähti Parolan Asema-blogin pitäjän Katja Rinkisen kirja, Sormustin ja sorkkarauta.

      Kirjan takakannessa kerrotaan näin:

      Parolan asema on Katja Rinkisen rakas koti, jota hän remontoi miehensä kanssa ekologisessa hengessä ja perinteisin materiaalein. Projekti on jo monelle tuttu Rinkisen blogista ja edellisestä kirjasta (Vintagen viemää, 2011). Tällä kertaa työn alla on aseman puistossa sijaitseva vanha vartiotupa. Keittiö rakennetaan itse, makuuhuone saa boheemin vintage-tyylin ja eteinen rennon pikaremontin. Ennen ja jälkeen -kuvista sekä työkuvista näkee havainnollisesti vaikkapa muovimattojen repimisen, työtasojen tekemisen ja lautalattian esiinkaivamisen vaiheet. Kierrätystaloudessa mitään hyväkuntoista ei heitetä roskiin. Vanhat nahkavyöt, sähköjohdon pidikkeet, sateenvarjot, palaneet hehkulamput, pitsit ja vaikka mitkä saavat uuden elämän. Kaikki sujuu rennolla otteella, sillä eihän hyvien ideoiden tarvitse olla työläitä toteuttaa.Ulkoasultaan kaunis ja ekohenkinen kirja houkuttelee elämys- ja selausmatkalle parempaan maailmaan, jossa kovia kokeneita esineitä ja elämän kolhiintunutta kauneutta kunnioitetaan.

      Kuulostaa ihan minun kirjaltani :D

      Nyt nostan jalat kohti kattoa ja juon kupillisen teetä.

      Mahtava päivä, parhaassa seurassa, näitä päiviä lisää kiitos <3

      20140912_175341


      by Outi with no comments yet
    • Sep 5thPysähdy hetkeksi

      Tuon neuvon otin tällä viikolla käyttöön, kun huomasin olevani koko ajan menossa ja koko ajan stressaamassa jostakin asiasta. Töissä on todella hektistä. Uusia lapsia tulee hoitoon ja “vanhoissakin” on vielä työsarkaa. Huoltakin on töissä, mutta siitä en nyt tietenkään voi tämän enempää mainita. Asia on onneksi hoidossa, mutta tulee viemään paljon aikaa ja voimia.

      Tytär on oikeasti onnellinen uudessa koulussaan, koetuloksetkin ovat olleet nyt hyviä. Pojan koulussa olimme vanhempainillassa, leirikoulun maksua varten kerätään lisää rahaa järjestämällä vielä ensi kuussa disco.

      Mies on hemmotellut minua hyvällä ruualla ja uudella tuoksulahjalla…on se vaan ihana <3

      Onnea, kiirettä, yhteistä aikaa ja rakkautta, kaikkea sopivassa määrin (tällä hetkellä). Toivottavasti tämä nyt hetken kestäisi.

      Löysin hauskan printattavan tekstin Pinterestista.

      Tässä yhdistyy hauskuus ja tosiasiat.

      34af4a14340f30fc074312f0979167c9

      Hauskaa viikonloppua!


      by Outi with no comments yet

      Good Old Fashioned Hand Written Code by Eric J. Schwarz

        Seitsemän tarinaa arjestakulje mun kanssani tämä vuosi…

      • Inkeri
      • Malla
      • MeAn
      • minttis
      • Outi
      • Saphira
      • Sinead