Elämää tassuvaivaisena
kirjoitti: minttis
Viime viikolla kirjoitin uuden arjen alkamisesta. Sitä on nyt eletty viikko, mutta se ei ole päälimmäisenä mielessä. Päälimmäisenä on se, että yritän tällä hetkellä parhaani mukaan pärjätä ilman oikeaa kättä. Ja kyllä, kiitos kysymästä, tämä viikkokin on mennyt oikein kivasti.
Tassuvaivasta minulle muistui mieleen teini-ikä. Kirjoitin paljon. Siihen aikaan vannoin käsinkirjoittamisen nimeen. Ei. Koneella ei ajatus vaan mitenkään voinut kulkea samalla tavoin kuin paperin ääressä. Kunnes. Sain ensimmäisen jännetupintulehdukseni. Ja toisen. Ja kolmannen. Lopulta poikaystäväni kysyi yhtenä päivänä: Mikä sulla on tohon sattunut? Koko kämmensyrjä oli aivan musta. En pystynyt kirjoittamaan enää.
Nyt aikuisena, kolmen lapsen kirjoittamisharjoituksia katsoneena, ymmärrän, että kynäotteeni on luultavasti aina ollut jotenkin väärä. En osaa kirjoittaa yhäkään ilman, että käsi kipeytyisi ja ensimmäisen puolen sivun jälkeen tekstistää alkaa tulla kummallista syhryä. Ote kynästä vain jotenkin liukuu ja liukuu vääräksi. Ennen noita tulehduksia se ei haitannut. Nykyisin en millään pysty kirjoittamaan pitkään käsin.
Viimeisen tulehduksen kohdalla lääkäri pisti käden totaaliseen käyttökieltoon. Hän pisti käteen tuhdin lastan, joka oli paitsi hankala, esti käden käytön lähes kokonaan. Olin silloin lukiossa. Kaverit ilmottautuivat tekemään muistiinpanot puolestani, mutta minä purin hammasta ja sanoin, kyllä mä saan kirjoitettua vasemmallakin. Ja kirjoitinkin. Ainoa vaan, että kokeisiin lukiessa en enää tiennyt mitä olin kirjoittanut.
Tällä kertaa käden kohtaloksi ei tullut jännetupentulehdus tai kirjoittaminen. Tällä kertaa Kirjoittaja päätti kello 23 perjantai-iltana pistää lastenhuoneen ikkunat syksykuntoon. Tyttöjen huone on ollut aiemmin autotalli, josta syystä siellä on normaalien ikkunoiden lisäksi kolme pientä neliskanttista ikkunaa, joita ei ole suunniteltu avattaviksi samalla tavalla kuin tavalliset ikkunat. No avasimme sellaisen kesähelteillä silti. Eilen illalla tajusin, ettei ikkunaa ole suljettu kunnolla ja päätin hoitaa asian kerralla kuntoon. Hain tikkaat ja… Sisin lasi tippui ja viilsi kyynärpäähän luuhun asti olevan haavan.
Eipä siinä sitten oikein muu auttanut kuin lähteä ajelemaan Hämeenlinnaan päivystykseen. Ensin kyllä meinasin harata vastaan. Ilmoittaa, että en mä nyt oikeasti jonkun haavan vuoksi päivystykseen lähde. Sitten taivutin kättäni, katsoin siinä ammottavaa reikää ja sitä miten taivuttaessa pulppusi verta. Joo. Kyllä mä taidan sittenkin lähteä :).
Onneksi Hämeenlinnan päivystys ei ole mikään Peijas, joka tuli Vantaalla asuessa aivan liian tutuksi. Jos haaveri sattui n. klo 23, olimme 00.20 jo matkalla kotiin.
Käsi on nyt tikattu kiinni. Yhtään ylimääräistä ei saisi rasittaa ja taivuttamista tulee välttää, ettei haava aukea. Eipä se kyllä kamalasti taivukaan, eikä tee mieli taivuttaa. Kyllä se sen verran kipeä on.
Mitä muuta tällä viikolla. Kimi aloitti työt ja se on ollut ison isosti hieno asia. Selvästi kuuli eilen illalla, että työviikko on tehnyt hyvää. Minä ja Hukkis olemme opetelleet kaksin olemista. Olemme käyneet katsomassa kaivinkoneita, huilineet päivähuileja ja niin… Tehneet vähän töitäkin Lohari-kirjan merkeissä.
Kävin Vilttitossun kanssa kirjastossa ja lainasin iiiison kasan kirjoja runokurssin vuoksi. Lämmitin takkaa ensimmäiset kerrat ja nautin suihkusta kynttilöiden valossa. Joskus arki maistuu paremmalta.
Kävin varaamassa itsepalvelukirppikseltä pöydän ja samalla tein aikamoisia löytöjä. Ostin Hukkikselle kaksi Lassien tosi hyväkuntoista haalaria yhteishintaan 13e. Ja hei! Mä löysin SEN. Mä löysin Kummituslinna-lautapelin, josta haaveilin jo lapsena. Peli onkin vuodelta 1986, jolloin olen ollut seitsemän! Laatikko oli kirppiksellä suljettu teipein ja hetken mietin uskallanko ostaa, jos siinä ei ole kaikkia osia tai on tosi huonossa kunnossa. Sitten totesin, että risan pelin ostaminen harmittaa, mutta pelin jättäminen kirppikselle harmittaa vielä enemmän. Ja mitä, peli oli äärimmäisen hyvässä kunnossa ikäisekseen ja kaikki osat tallessa.
Tällä viikolla olen siivonnut, pessyt pyykkiä ja hoitanut kotia kuin pieni elukka. Ja jättänyt lapsille perääni lappuja, joissa on muistuteltu, että mitkä olivatkaan heidän hommiaan ;).
Olin suunnitellut tälle päivälle reissua frisbeegolf-radalle, mutta käsivamma pisti mietteliääksi. Lopulta pääti kuitenkin viedä Kimin heittämään kiekkoa ja lähteä itse kantamaan kiekkokassia ja seuraksi. Pari tuntia vierähti Riutassa taas niin, että hujahti.
Tällaista tällä viikolla. Palaamme asiaan ensi lauantaina.
by minttis with no comments yetViimeinen matka
Tänään saatamme haudan lepoon enoni.
Äitini päätti, mitä kukkia asetelmaan laitetaan ja tämän jälkeen, minä tein asetelman valmiiksi.
Tekemällä asetelman itse, siitä tulee jotenkin henkilökohtaisempi.
Asetelmaan on myös kiinnitetty runo viimeiselle matkalle.
Kaikk´ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk´ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
– Eino Leino -
epätasaista arkea
Saphira
Viimeiset pari viikkoa on mennyt todella nopeasti ja sairastelun täyteisesti. Sekaan on kuitenkin mahtunut sitä tavallistakin arkea leikkeineen ja arkitouhuineen.
Me on viimeisen viikon aikana käyty lähes joka päivä yhden lapsista kanssa lääkärissä. Aikaa joka reissuun on vierähtänyt useampi tunti ja onkin vietetty nyt urakalla laatuaikaa kahden, on ollut jännä katsoa miten kovassa kuumeessa olevasta lapsesta kuoriutuu kujeileva pieni ihminen suloisine eleineen ja ilmeineen ja hassuine temppuineen. Juuri kun katsot lasta joka istuu liikkumatta hiljaa paikoillaan ja ajattelet lapsen kohta torkahtavan hän räväyttääkin silmät sepposen selälleen ja pinkaisee laskemaan liukumäärä, leikkimään autoilla tai muuten tutkimaan paikkoja. Onpa tuo jopa hoitajat kouluttanut hyvin. Heti kun sanoo anna mehua Niin hoitajat kantaa pillimehua kaksin käsin. Siihen voikin väläyttää hymyn ja sanoa kiito ja juosta mehun kanssa pois. Miten voikin riittää virtaa puolentoista viikon kuumeen jälkeen.
Tuossa eräänä päivänä kävelimme lasten kanssa mummolaan reilun kilometrin päähän ja matkanvarrella juttelimme mukavia. Ja nauroimme pikkuisille. Ensin isompi pysähtyi halaamaan jokaista vastaan tulevaa lyhtypylvästä, lipputankoa, puuta yms. Ja pian seuraan liittyi pienempikin pieni. Lopulta he molemmat halasivat isoa puuta. Toinen toiselta puolelta ja toinen toiselta.
Tänä syksynä koulujen alkaessa ajattelin meidän arjen nivoutuvan aivan uudella tavalla. Isojen lasten koulun lisäksi pakkaa tulisi vielä sekoittamaan (vai kaiketi helpottamaan) toisen pikkuisen kerhon aloitus. Nyt olisi yhtä vaille jokaisella lapsella jotain omaa menoa säännöllisesti. Kellä koulua, kellä kerhoa. Vain me nuorimmainen kanssa jatkaisimme aikatauluttomana aikatauluttaen kaikkien muiden menot.
by Saphira with no comments yetUusi arki alkaa huomenna
kirjoitti: minttis
Pitäisi summata yhteen tämä viikko, tai ehkäpä jopa kaksi edellistä, koska viime viikkoinen kirjoittaminen jäi väliin. Välillä niin vain käy. Tuntuu, ettei ole mitään järkevää sanottavaa. Onko minulla joskus? En tiedä.
Arki alkoi kaksi viikkoa sitten. Ari palasi töihin, lapset kouluun. Vanhin aloitti seiskaluokan, keskimmäinen koululainen vitosen ja junnu paineli kahden eskarivuoden jälkeen ekalle. Itse jännäsin jossain määrin esikoisen seiskan aloitusta, etenkin sitä miten uuden luokan kanssa menee, mutta hyvin on mennyt. Itseasiassa Heinähattu tuntuu kasvaneen kahdessa viikossa taas aivan hirmuisen paljon. Koko kesän jatkunut Legolas intoilu on muuttunut totaaliseksi Star Wars-pöpeilyksi, tyttö hinkuu ja vinkuu nuokkarille perjantai-illan viettoon ja ruotsi on kivaa.
Niin. Viimeksi kerroin Heinähatun nuorisoteatterin koe-esiintymisestä. Heinähattu pääsi mukaan toimintaan! Jee! Uusi harrastus alkoi tämän viikon maanantaina. Koulun alkamisen viikolla kävimme tutustumassa talliin, jolle Heinähattu siirtyy nyt ratsastamaan. Vastoin alkuperäisiä suunnitelmia siitä, että lapsilla olisi tänä syksynä vain yksi harrastus per nenä, kaikilla on nyt menoa kahtena iltana viikossa. Uusi talli vaikuttaa mukavalta, Heinähattu tuntuu tykkäävän. Tosin… Aika yllätys se olisi ollut, jos talli jollakin tapaa olisi voinut olla edellistä huonompi.
Poika aloitti koulutiensä ja samalla alkoi myös judon peruskurssi. Vielä viime talvenahan Poika oli muksujudossa. Harjoituksia on kahdesti viikossa. Hirmuista vauhtia siellä edetään. Viime kerralla olivat päässeet jo harjoittelemaan heittämistä.
Iso osa ensimmäisestä viikosta meni siihen, että raivasin lastenhuoneita. Minulla on tapana siivota ne kahdesti vuodessa, muuten saavat pitää itse huolta. Moni tuntui ihmettelevän sitä, että ylipäätään SIIVOAN niitä, mutta olen todennut hyväksi käydä kaiken roinan läpi kahdesti vuodessa ja heittää kaiken turhan pois. Useampi jätesäkki niitä aina kertyy. Tällä hetkellä osasyynä on myös se, että kerään tavaroita kirppikselle. Olisi tarkoitus varata itsepalvelukirppispöytä ja rontata noita roinia sinne. Etenkin pieniä vaatteita on aivan hirvittävät määrät.
Näihin kahteen viikkoon sisältyy myös iso päätös. Olen pitkän aikaa jahkannut ja pohtinut, että mitä teen noiden kirjoittamisen aineopintojen kanssa. Hirmuinen halu oli jatkaa, mutta toisaalta opintojen suorittaminen tuntui melkein mahdottomalta tehtävältä. Nyt olen kuitenkin palannut ruotuun. Olen ilmoittautunut viimeiselle kurssille ja seminaarityön tekoon. Olen aloittanut rästissä olleiden töiden tekemisen ja hoitanutkin yhden kurssin loppuun. Se olikin melkoinen riemunaihe. Sain opettamisen kurssista vitosen ja kannustusta hakeutua opettamaan lasten sanataideryhmää. Vitsi mä olen tyytyväinen.
Tällä viikolla ratkesi sitten Vilttitossun syksyn harrastukset ja osittain myös minun (niin, oliko niitä vapaa-ajan ongelmia oikeasti?). Vilttitossu pääsi kuin pääsikin kitaransoiton alkeiskurssille ja torstaina kävin sopimassa Vilttitossun ja Pojan koululle syyskuussa alkavasta ilmaisutaidon kerhosta, jota alan vetää. Tänään nakuttelin tuohon suunnitelman ja tuntisuunnitelmaakin olen tehnyt jo jonkun verran ja täytyy sanoa, että tähänkin olen aika tyytyväinen.
Eilen olimme Halikossa LSKGY:n juhlanäyttelyssä. Valitettavan vähän oli gerbiilejä, mutta mukava reissu silti. Samalla näin ystävää Somerolta. Poika paineli kaverin kanssa koko päivän ja illalla väsytti.
Arki on alkanut, mutta huomenna alkaa kokonaan uudenlainen arki. Kimi lähtee kahden vuoden yrittäjyyden jälkeen töihin kodin ulkopuolelle. Olen vuosia pyörittänyt kotia ja arkea yksin ja täytyy sanoa, että tietyllä tapaa olen jopa kaivannut sitä. Mutta nyt viimeiset kaksi vuotta, on arjessa ollut melkein 24/7 toinen aikuinen. Kimin lähtö töihin vaatii varmasti totuttelemista ja asettaa meille kaikille uudet haasteet myös siksi, että jatkossa meillä on kaksi autoa kolmea aikuista kohden. Saa nähdä mitkä ovat fiilikset, kun kirjoitan seuraavan kerran.
by minttis with no comments yetMusiikkia
Musiikki on aina ollut tärkeä osa minun elämäni. Koulussa olin aina musiikkiluokalla, osallistuin koulun kuoroihin ja kävin laulu- sekä pianotunneilla.
Musiikki on ollut vahvasti mukana myös erilaisissa elämäntilanteissa. Nuorena kuuntelin paljon Bon Jovia ja Dingoa. Bogart co:n Ressu Redford vei sydämeni ja voi sitä George Michaelin pepun heilutusta Faith kappaleessa 
Rakastin 80-90 luvun musiikkia. Kaikki Scorpionsien hitaat sekä Def Leppardin Love bites tulivat tutuiksi koulun discoissa…muistatteko illan viimeisen hitaan? Voi niitä aikoja.
90 luvun alussa tapasin mieheni ja tykästyin rap musiikkiin hänen kauttaan. Snoop Dogg, Dr Dre ja Wu tang clan olivat pinnalla silloin. R´B tuli rap:n jälkeen ja se on jäänyt lempi musiikkityylikseni, pop musiikin rinnalle.
Enää en osaa kertoa suosikki artistiani, nyt on vaan hyviä biisejä. Ajattelinkin jakaa teille oman suosikkilistani, jota kuuntelen kun näpertelen kotona.
4. Cheek ft Samuli Edelman Parempi mies
5. Bon Jovi I`ll be there for you
8. Justin Timberlake Like I love you
9. NKOTB Remix
10. JVG ft Anna Abreu Huominen on huomenna
Näillä mennään taas tämäkin viikonloppua. Musiikki<3
by Outi with no comments yet
Valtakunnassa kaikki hyvin
Päivän myöhässä taas.. 
Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Työ: Tällä viikolla työt lähtee käyntiin ihan täysin voimin, ensimmäiset kaksi viikkoa olivat ns. pehmeä lasku.
Kotona: lapset voi hyvin. Tunnen itseni vanhaksi, ei ole enää päiväkotilaisia. On koululainen ja eskarilainen. Rakkaus, ei aina niin ruusuista, mutta ei sen tarvitse ollakaan. <3 Siivous, kuka jaksaisi tehdä perusteellisen sellaisen meille? ;D
Vapaa-aika: Sali, kyllä mä siellä yritän käydä ihan säännöllisesti. Elokuviin tekisi mieli. Käsityöt, ei oikein irtoa mitään kivaa ideaa, vkl tein yhdet kämmekkäät. Nääh.
Raha: Finaalissa. :/ Mutta eiköhän sitä kitkuteta taas seuraavaan palkkapäivää. (tai tuleehan lapsilisät välissä)
Kaikki pääasiassa hyvin tässä valtakunnassa.
SYKSY LÄHENEE! JEE! Mikä ihana sade, mikä ihana hämäryys jo iltaisin. Pikku hiljaa syksyn tunnetta. Me like <3
MeAn
by Mean with no comments yet
Arjen pieniä iloja
Tällä viikolla on ollut pieniä ilon hetkiä. Muista ne eivät varmaan ole mitenkään erikoisia, mutta minulle ne ovat jollain tavalla tuoneet iloa.
1. Sain kuvattua superkuun
2. Oma työporukka on taas kasassa kun viimeinenkin meistä kolmesta palasi lomalta töihin…ihanaa <3
3. Tein työkaverin koiralle lahjan, joka tuotti sekä koiralle, että emännälle paljon iloa.
4, Poika teki kaksi maalia futiksessa.
5. Tyttären opiskelusuunnitelmat muuttuivat, mutta nyt mulla on onnellinen lapsi. Kaikki siis paremmin kuin hyvin.
6. Mies hieroi mun kipeytyneet hartiat paremmiksi, kiitos rakas.
7. Rahasta tekee tiukkaa, mutta tähän asti on selvitty.
8. Lapsilla on hauskoja kavereita ja yhdessä ovat saaneet minut monta kertaa nauramaan tälläkin viikolla.
9. Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni posliinimaalausta ja tykkäsin siitä. Tässä lopputulos.
10. Perjantai ja viikonloppu tulossa.
Nyt lataamaan akkuja ensi viikkoa varten. Hyvää viikonloppua!
by Outi with no comments yetArkea taas…
Näin se arki taas pyörii. Aamulla ylös, ulos ja töihin. Jatkoin siis töitäni vanhassa paikassa. Osa-aikaisena. Nyt on aikaa muuhunkin.
Laiskuutta kirjoittelussa on ollut, en ole vaan jaksanut istahtaa koneelle ja puhelimen kautta tänne kirjoittelu ei ole niin sujuvaa.
Tsemppiä kaikille arjessa ahertaville. Muistetaan nauttia niistä pienistä onnen hetkistä.
by Mean with no comments yetEdelleen lomalla, mutta netti toimii…
Lentokoneella kohti Kreikkaa ja Kreetan saarta.
Edellisenä perjantaina lähdimme matkalle. Ilma oli lämmin koto-Suomessakin, mutta ihanaa oli lähteä ulkomaille. Lentomme lähti jo seitsemältä aamulla ja herätys oli sen mukainen, mutta kaikki olivat reippaita, pienintä muksua myöten. Lentopelkoinen kun olen, lapsille lentämisen turvallisuuden perustelu vaati pinnistelyä, mutta onneksi koneeseen noustessamme ohjaamon ovi oli auki ja kapteeni sekä perämies vilkutteli meille sieltä. Suomenkieliset lentoemännät hälvensivät myös sekä lasten että minun jännitystä. Jostain syystä minua lohduttaa ajatus siitä, että ihmiset haluavat työskennellä lentokoneessa, joten se ei voi olla kovin vaarallista. Lento meni kaikkiaan hyvin, sain nukuttuakin, samoin pienimmäinen. Nukkeruokana tarjoiltiin aamianen, makkaraa ja munakasta. Lapset söivät erikoista annostaan hyvillä mielin. Laskeutumisen alkaessa jännitys aina lisääntyy, mutta ikkunasta näkyvä maisema sai ajatuksia hetkeksi muualle.
Laskeutumassa Kreetalle.
Matka lentokentältä hotellille oli vähän uuvuttava pituutensa vuoksi, mutta uni pelasti jälleen ja taisimme lähes kaikki nukkua kuola-unta matkalla, minä heräsin vasta hotellin pihalla. Ilma oli hohtavan kuuma. Hotellihuoneessa oli kuitenkin tehokas ilmastointi ja jäähdytys. Ensi töiksemme lähdimme meren rantaan ja nolosti siinä vähän kävi, kun sortsipuvussani yritin Välimeren aalloissa kahlata. Vaatteet kastuivat ja kengät lähtivät rantahiekalta aalloille kellumaan, ne onneksi saatiin takaisin. Vesi oli hyväilevän lämmintä ja uimaan oli mentävä. Päivän hämärtyessa illaksi kävimme vielä meressä, vaikka päivän vietimmekin uima-altailla.
Välimeren aalloissa iltahämärässä.
Illallinen hämmensi, ruokaa oli niin monia lajeja, ettei kaikkea kyennyt maistamaan. Tilanne oli sama myös aamiaisella, kun tarjolla oli hedelimiä, erilaisia jogurtteja, leivonnaisia, munakkaita, makkaraa, papuja ja paljon muuta. Päivän aterioiksi riittikin runsas aamupala sekä illallinen, näiden lisäksi paljon vettä ja välillä sipsejä suolatasapainoa tuomaan. Päivät aaltoilivat omalla painollaan, mutta jokaista aamua yhdisti ennen aamiaista tehty rauhallinen aamu-uinti, silloin, kun muita ei vielä altaalla ollut. Yleensä Suomen kesässä käyn uimassa vain harvoin, jotenkin aina palelen ja vesi on kylmää. Tällä reissulla ei sitä ongelmaa ollut, vaan useimmiten olin ensimmäisenä altaassa. 7-vuotias poikakin rohkaistui huimasti hyppimään syvään veteen ja hauskaahan se oli minustakin, vuosien jälkeen.
Nenästä kiinni…
Molskis…
Ja pintaan.
Altailla aika kului mukavasti, välillä aurinkoa ottaen ja uiden. Kiirettä ei ollut, facebook tai muukaan sähköinen viestintä ei juuri toiminut. Blogia yritin epätoivoisesti kirjoittaa, mutta vaikka kuinka tallensin ja julkaisin tekstini lomasta, blogissa luki vain: olen virallisesti lomalla 
Ei auttanut, kuin hyväksyä tuo tosiasia ja nauttia muista asioista. Maanantaina ja tiistaina meillä oli vuokra-auto käytössä. Sillä pääsimme tutustumaan saaren muihin osiin, Agios Nikolauksen lisäksi. Ensimmäisenä päivänä kiersimme saaren itäpuolta ja kävimme Vai-nimisessä paikassa, joka oli ainoa kolkka saaressa, jolla kasvoi luonnonvaraisena palmuja. Vai-rannalla olo oli kuin Hawajilla.
Vuokra-auto hotellin edessä.
Vai.
Autoillu on mukava tapa siirtyä paikasta toiseen ja nähdä vaihtuvia maisemia, mikäli ei joudu koko ajan pelkäämään vuoristotieltä rotkoon putoamista. Kiersimme pääasiassa vain saaren virallista isointa tietä, mutta siitä huolimatta yli kilometrin korkeudessa ajelu ei ollut minun juttuni ollenkaan. Vailta lähtiessämme tiellä käveli vastaan vuohi, joka selvästi halusi meiltä ruokaa. Annoimmekin evääksi ostetut nektariinit käpyttelijöille, autosta en uskaltautunut ulos, sen verran pukkaisu sarvilla arvellutti.
KriiKrii-vuohi (tai miten se nyt kirjoitetaankaan) on Kreikan kansalliseläin, ainakin oppaan kertoman mukaan.
Minun mielestäni näytti siltä, että vuohi kaipasi minulta jotain…
Toisena päivänä lähdimme saaren keskiosiin ja länteen päin. Löysimme Zeus-jumalan synnyinluolan, joka sijaitsi yli kilometrin korkeudessa vuoren rinteessä. Autolla pääsi lähelle, mutta viimeinen sata metriä ylöspäin piti kävellä. Liukkaiksi ja kiiltäviksi kulunut polku kiemurteli ja oli kaikkiaan noin kilometrin pituinen. Pieninkin poikanen kiipesi matkan urheasti rantasandaaleillaan, vaikka monet aikuisetkin huohottivat jo puolimatkassa hikivanat valuen. Luolaan kiipeäminen kuumassa ilmassa oli kuitenkin luolan arvoista. Sisäpuolella tippukiviluolassa oli viileää kuin koleassa lokakuun aamussa Suomessa. Vettä oli kimaltelevana pintava kivessä ja väri oli kai pääsääntöisesti vihreää, mikäli kamera ja silmät antoivat todellisen kuvan. Matka luolan pohjalle oli yllättävän pitkä ja ihmisiä oli huimasti pienillä kapeilla betoniportailla.
Oudot kivimuodostelmat hätkähdyttivät.
Vihreää ja kosteaa kiveä, pinta oli kuin jäätä.
Onkohan tämä kivettynyt dinosaurus vai ihmemaa Ozin hiekka-aavikon kivi?
Zeuksen luola sijaitsi saaren ehkä ainoan tasangon vierellä olevan vuoren rinteessä.
Vuoristotiekilometrien myötä löysimme saaren vesipuiston, jonka hinta oli hämmentävän korkea. Siellä vietimme hurjat liukumäkitunnit ja palasimme illalliseksi hotelliin. Ensimmäisen päivän autoreissulla löysimme upean kahvilan, jonka näkymä oli kenties tämän astisen maailmani kaunein. Vanhempi mies piti kahvilaa ja hoiti palvelun hienosti. Nautimme kahvit ja mehujäät ihanaa maisemaa katsellen. 
Loppuviikko kului uimassa ja parin tunnin kaupunkikerroksilla. Lomaa kaipasin ja täällä se onnistui, kun mitään ei oikeasti tarvinnut tehdä
Sun+Pool=holiday!
Kahden viikon kesäloma
Kirjoitti: minttis
Viime viikon lauantaina kirjoittaminen jäi. Vaikka viime lauantailta olisikin ollut yksi kiva juttu kerrottavaksi. Olen nämä viikot keskittynyt lomailemiseen. Ja ollut vähän reissukissanakin. Edellisen postauksen jälkeen olen ollut kaksi päivää kotona, tällä viikolla käväissyt kaksi yötä nukkumassa kotona.
Mutta sitten niihin kuulumisiin. Viimeksi kirjoitin Kesämaasta. Reissumme siellä oli vasta alkanut. Päiviin kuului paljon uimista ja ihan vaan olemista. Päivät olivat kauniita, vaikka monessa muussa paikassa kuulemma myrskysi ja ukkosti.
Kimin työpaikan vuoksi uuden auton hankinta tuli ajankohtaiseksi. Siksi Ari jäikin kotiin meidän muiden suunnatessa Kesämaahan ja kävi maanantaina pankissa neuvottelemassa meille lainan. Arin piti tulla maanantaina Kesämaahan, mutta autonostomme sai uutta vauhtia, kun Ari lähti ajamaan, ajoi 30km ja soitti, että auto pitää sellaista ääntä, ettei uskalla ajaa kuin takaisin kotiin. Äänen aiheuttaja kuitenkin selvisi, oli helppo korjata ja Ari pääsi Kesämaahan tiistaina.
Myöhään torstai-iltana tulimme kotiin. Perjantaiaamusta Kimi lähti työkeikalle Keuruulle.
Lauantaina suuntasimme autokauppaan. Minä kuolasin Tuusulassa ollutta Citroën Grand C4 Picassoa, mutta Ari ylipuhui katsomaan toista autoa Tampereelle. Ensisijainen tampereenauto oli kuitenkin mennyt, kävimme katsomassa toista ja päädyimme yhteisymmärryksessä päätökseen lähteä Tuusulaan. Koeajoimme Sittiäisen ja niin se vain lähti mukaan. Tinkivät omatoimisesti kaupassa sen verran, että auto mahtui “maksimibudjettiin”.
Sitten olikin taas aika pakata. Sunnuntaina puolilta päivin alkoi vahtivuoro Kotaniemessä, Riihimäen kaupungin työntekijöiden virkistysalueella. Saimme siis kivan mökkiviikon sillä, että suljemme ja auomme portteja, pidämme yllä yleistä siisteyttä ja lämmitämme saunaa kaksi kertaa viikossa. Tosin taitaa olla niin, että vaan kerran on joku kävijä kerennyt pistää tulen tulipesiin, ollaanhan me tota saunaa tosiaan lämmitetty muutenkin kuin meidän vastuupäivinä, koska lapset ovat viihtyneet järvessä pitkin päivää aamusta iltamyöhään.
Paljon tähän viikkoon on mahtunut, vaikka toisaalta välillä tuntuu, ettei ole tehnyt mitään. Aamut alkavat 7.30 laiturin pesulla, pukkareiden kuntoon laitolla ja saunojen lämmityskuntoon pistämisellä. Sitten avataan portit kahdeksalta. Tosin ketään ei kyllä ennen kymmentä ole näkynyt ja tänään on ollut aivan extrahiljainen päivä. Saunoillakaan ei kyllä olisi mikään kiire. Lämmityksen saa aloittaa vasta kolmelta, mutta mä olen tykännyt laittaa nekin aamulla valmiiksi.
Päivät ovat sitten menneet. Ihan vaan menneet. Hukkiksen perässä on tietysti saanut juosta, lapset ovat uineet, saunoneet, saunoneet ja uineet. On pelattu petankia, sulka- ja lentopalloa. Dominionia, Yatzyä ja Carcassonnea. On soudeltu, geokätköilty ja maalattu. On suunniteltu lautapelejä ja valokuvattu. Luettu ja vain oltu. Täydellistä.
Iltaisin vuorossa on perussiivous, veneiden lukitseminen, portin sulku ja uusien puiden järjestäminen saunaan. Sen jälkeen on vielä saunottu perheellä ja uitu. Kyllä on illalla maistunut uni kaikille.
Ai niin. Meinasi unohtua, että meillä on monena päivänä käynyt vieraita. Mummi kävi maanantaina. Sunnuntaista keskiviikkoon oli yksi Nessan luokkakaveri ja keskiviikkona kävikin kaverin äiti ja Nessan entinen opettaja lapsineen. Torstaina tuli yksi ystävä perheineen ja jättit tytön tähän yöksi. Ystävä kävi sitten perjantaina vielä poikansa kanssa ja haki tytön.
Tänään Heinähattu kävi Nuorisoteatterin koe-esiintymisessä.
Ensi viikolla sitten… Ta-daa. Paluu arkeen.
by minttis with no comments yet