Jul 27thLauantai venähti taas sunnuntain puolelle

Kirjoitti: minttis.

Koko viikon olen miettinyt viikon bloggausta. Päivät ovat pahasti sekaisin ja meinasin vissiin kirjoittaa jo keskiviikkona. Eilen Kimi totesi iltapäivästä: “Niin, sulla on tänään bloggauspäivä”. No niinpä olikin. Ei vaan ollut enää hetkeä, jolloin kirjoittaa. Mutta tämän viikon kuulumisiin.

Viikko sitten päättyi Heinähatun kepparileiri. Lopuksi järjestimme pihalla hodarigrillausta ja istuimme yhden leiriläisen äidin kanssa pitkän tovin pihalla parantaen maailmaa. Samalla ystävän poika leikki Hukkiksen kanssa. Hukkis onnistui lukitsemaan leikkikaverin ja isoveikan leikkimökkiin.

Olikohan se maanantai, kun Poika kävi kaverin kanssa uimassa. Tästä intoutuneena päätimme tiistaina suunnata Ojajärvelle uimaan. Järvi oli meille täysin uusi tuttavuus ja olin tulla hulluksi järvelle vievällä pikkutiellä. Tiestä kuitenkin selvittiin yhden sommittelukohtaamisen jälkeen ja ranta oli oikein kiva. Intouduimme tyttöjen kanssa ottamaan selffietä ja huh heijaa… Ollaan just niin normaaleja kuin aina ;).

Keskiviikkona oli kauan odotettu lintsireissu. Mä kävin KINGISSÄ! Eikä ollut edes paha. Korkeanpaikankammoista Kimiä siihen ei olisi saanut millään ja Arillakin tuntui tekevän tiukkaa. Mutta mä tykkäsin!

Jossain vaiheessa aloin miettiä, että olenko mä oikeasti tullut vanhaksi. Toisaalta ihan siksi, että ajattelin rantapäivän lasten kanssa olevan lintsin höykytystä kivempaa. Ymmärrän, että lintsireissu on lapsille tärkeä, mutta jotenkin sitä alkaa itse arvostaa enemmän leppoisaa yhdessäoloaikaa kuin laitteesta toiseen juoksemista. No kivaa oli joka tapauksessa.

Samaten laitteissa huomaan iskeneen tietyn mukavuudenhalun. Enää laitteisiin ei mennä siksi, että pakko ne on kaikki kiertää tai siksi, että haluaisi todistaa jotain. Pikkuhiljaa laitteiden, jotka eivät nappaa, lista kasvaa. Vikingiin en ole mennyt vuosiin. Se  on ainoa laite, jossa voin huonosti. Kieputtimeen en lähde, koska saan olkapääni ruhjeille. 4D-kinosta tykkäsin aikaisemmin kovin, mutta tällä kertaa totesin, että yhtäkään Kelju K. Kojoottia en kyllä lähde enää katsomaan. Tuolit vain ryskyvät tuomatta oikeastaan minkäänlaista todellista efektiä ja selkään sattuu. Haihyökkäyksestä tykkäsin, mutta miksi se on luokiteltu peliksi? Miksi siitä joutuu maksamaan erikseen? Samoin vanhan vuoristoradan suhteen huomaan miettiväni, että onko se sen arvoista. Uusien vuoristoratojen pehmeä kyyti viehättää enemmän. Kingin ohella omia suosikkejani ovat edelleenkin  Hurjakuru ja Salama.

Torstaina piipahdimme mummilassa. Mummi opetti Hukkiksen käyttämään suihkepulloa ja saimme jokainen osamme. Samalla ensimmäinen pikkupupuista jäi uuteen kotiin. Facebook-päivityksistä päätellen Coco viettää oikein leppoisia kaninpäiviä mummilassa. Perjantaina olikin sitten kahden pörrö-pojan aika lähteä uuteen kotiin. Meille jäi nyt sitten kotiin Leah ja Darth Vader.

Perjantaina matkasimme Kesämaahan Arin jäädessä koirien kanssa talonvahdeiksi. Kävin kuvaamassa tilan vanhan päärakennuksen raunioita. Kyllä se on jotenkin tosi sääli, että näin on käynyt, mutta talon  kunnossapito mummon muuton jälkeen olisi ollut liian suuri urakka. Tältä se talo näyttää oltuaan 25 vuotta hoitamattomana ja asumattomana. Joskin näissä kuvissa purkutyöt on jo aloitettu.

Täällä minut täyttää rauha. Täällä on hyvä olla. Mummo ja äiti ovat täällä hyvin voimakkaasti läsnä. Katselen maisemia ja päässä soi äidin usein kuuntelema Matti ja Teppo: “Mä kuulin sydäntäin, se sanoi tänne jäät, et maailmalta onneas voi löytää…”. Mun  sydän on täällä. Täällä se lepää. Voi miten kovin mä taas toivoisinkin, että voisin jäädä tänne. Ehkäpä joskus on se päivä, mutta se on kovin kovin kaukana.

Niin perjantai muuttui lauantaiksi. Kävimme hakemassa yhden geokätkön, josta on ollut puhetta jo pidemmän aikaa. Samalla löytyikin hauska uusi uimapaikka vanhasta graniittilouhoksesta. Kaikki lapset kertoivat innoissaan iskälle puhelimessa siitä. Täytynee viedä iskäkin sinne joskus. Eilisiltana leikittiin polttopalloa ja katsoimme Madagasgarin pingviinejä.

Uniongelmiin hermostuin torstaina taas parin tunnin yöunien jälkeen ja soitin lääkärille. Lääkäri pisti reseptin apteekkiin ja wo-hoo… Mä  olen nukkunut kolme yötä. Vähänkö hulppeaa. Kyllä huomaa olossa heti.

Tällaista tällä viikolla – mitähän seuraavalla. Palaamme asiaan.

Jul 19thUneton Riihimäellä

kirjoitti: minttis

Viimeinkin olen koneella. Melkein koko viikon olen tätä hetkeä odottanut. Vielä. Vielä minä pääsen istumaan työhuoneeseen. Rauhoittumaan. Tekemään sitä mistä minä pidän.

Ei sinällään etten olisi tällä viikolla tehnyt asioita joista pidän. Enemmänkin tuntuu siltä, että koko viikko on ollut taas vähän sellaista juoksemista ja lentämistä paikasta toiseen. Vaikka ei meillä nyt mitään niin ihmeellistä ole ollut!

Viime sunnuntaina innostuin pakertamaan kepparityömaata. Se on osin vieläkin vaiheessa, mutta… Lista keppareista, jotka on tilattu, on sen verran pitkä, etten kyllä ihan heti valmiiksi saakaan. Harjoittelu alkaa pikkuhiljaa tuottaa tulosta. Ne alkavat jo näyttää keppareilta! Tosin sunnuntain kolmesta työnalla olleesta kepparista, yhdestä tuli sellainen, että olisin suosiolla heittänyt sen kesken tekemisen roskiin. Heinähattu kuitenkin halusi, että tehdään tuokin polle valmiiksi.

Tällainen siitä sitten tuli:

Se sai nimekseen Lindir.

Tässä kuvassa on Vilttitossulle tehty Haruko ja ensimmäiset ihan itte tehdyt suitset. Joo… Joo… Kaipaavat vielä yksityiskohtia, mutta meillä oli pieniä kiinnitysvaikeuksia.

Ari aloitti loman viikonloppuna. Lomaa riittääkin aina koulujen alkuun asti. Huisia ajatella, että kun Ari aloittaa työt, ei olekaan kuin kaksi viikkoa Kimin töiden aloitukseen. Kimi aloittaa nyt kahden vuoden yrityksenpyörittämisen jälkeen työt myös kodin ulkopuolella. Kimin töiden saanti olikin varmasti tämän viikon huikein ja hienoin juttu.

Keppareita, keppareita, keppareita. Torstaista alkaen, aina huomiseen asti, meillä viilettääkin poikkeuksellisen suuri määrä keppareita. Ja lapsia. Lapsilukumäärä on noussut, kun kaverit saapuivat kepparileirin viettoon kolmeksi yöksi. Tähän mennessä on ollut uintia, leffan katsomista, muffinssien leipomista – ja tietysti paljon kepparitunteja. Pitääkin kysellä, että joko Vilttitossu on saanut kaipaamansa yksisarvisteoria-tunnin.

Tärkeä osa leiriä on tietysti ollut yöpyminen teltassa. Tässä Hukkis tarkistaa petien kelvollisuutta. Ehkäpä Pikku-Hukkakin pääsee ensi kesänä jo telttaan. Tai mistäpä sitä tietää vaikka isin kainalossa vielä tänä kesänä, kun ollaan reissussa.

Ai niin. Pyöräily jatkuu. Kärriä on käytetty tälläkin viikolla. Kimi pääsi testaamaan kärryn käydessämme ihan vain lenkillä Hukkis kärryssä.

Uneton. Sitä minä olen ollut. Olen kuvitellut tietäväni mitä on, kun on nukkumisvaikeuksia. Viime yöt ovat kuitenkin olleet täysin omaa luokkaansa. Edellisenä yönä nukuin kolme tuntia, viime yönä 2-3. Katsotaan viikon päästä olenko päässyt nukkumaan…

Jul 12thLomaviikko vierähti…

kirjoitti: minttis

Viikko edellisestä postauksesta. Viikot kulkevat blogin kanssa kummallisissa melkein viikko-sykleissä. Eikös tämä olekin se toisenlainen viikko, joka alkaa sunnuntaista?

Viime viikon sunnuntaina talo oli täynnä väkeä. Vietimme tyttöjen syntymäpäiviä (olen yhäkin järkyttynyt, minun esikoiseni on jo 13vee – ja kohta minua pidempi) ja samalla juhlistimme pikkiriikkisen minun Möllärimestari-voittoani. Katsokaas vaikka kuinka hieno kakku minulla oli :D. Kuvassa näkyy myös lemppari voileipäkakkuni – texmex – ja tyttöjen toiveiden mukaan tehdyt kakut.

Talo oli taas täynnä ystäviä ja rakkaita. Ihana nähdä kaikkia ja sääkin suosi meitä.

Siskon tyttö jäi meille muutamaksi päiväksi ja maanantaina nautimme kesälämmöstä Kotaniemessä. Vesikin oli pitkään jatkuneista klmistä keleistä huolimatta uskomattoman lämmintä. Kotaniemen mittari näytti +21c. Minä en silti uskaltautunut uimaan. Vähän harmitti jälkikäteen kyllä. Paistoimme makkaraa, uimme, saunoimme, heitimme tikkaa, keinuimme, lapsilauma pelasi lentopalloa jne.

Vähän kerkesin tällä viikolla töitäkin tekemään. Ja Ossen kanssa vietettiin laatuaikaa pelaten megapitkä Dominion. Oltiin vähän ahneita ja hamstrattiin peliin 13 toimintakorttipakkaa ja päälle vielä kaikki spessupistekortit. Peli venähti kolmen tunnin mittaiseksi.

Keskiviikkona lapsilauma oli taas kasvanut yhdellä. Kyseessä Heinähatun luokkakaveri, joka muutenkin tuntui viihtyvän Heinähatun, Vilttitossun ja Serkun seurassa. Iltapäivällä teimme grillissä hodareita ja sen jälkeen käväisimme Hirvijärvellä uimassa.

Yksi tämän viikon iloisia asioita oli keskiviikkona kaupasta mukaan tarttunut pyörän peräkärry. Olen haaveillut sellaisesta jo vuosia. Pari päivää sitten Ari kysyi, että mitä se sellainen maksaisi. Sanoin, että ei osteta – liikaa. Keskiviikkona cittarissa “ihan vain pikaisesti” käydessäni, päätin kurkata, että mitä se nyt sitten maksaisi. Joo. Kärrin luona oli lappu: Plussakortilla -50%. Lähti mukaan. Kärrin kanssa onkin jo ajeltu n. 15km. Ensin torstaina pikakäynti paikalliseen cittariin ja eilen Pojan ja Pikku-Hukan kanssa kierros: Prisma-Arin työpaikka-Lidl-koti. Hyvä kärry.

Tramppa on näillä keleillä kovassa käytössä. Kaksi muuta kuvaa ovat torstain pyöräretken juomapysähdykseltä. Joskin… Poika hörppäsi pikaisesti ja kiipesi vaahteraan – perusmeininki.

Puput kasvavat. Kuinkas muutenkaan. Kolme poitsupupua on vielä vailla kotia, eli jos joku kaipailee ihanaa, omaa ja varmasti kaikkeen elämään tottunutta pitkäkorvaa, saa ottaa yhteyttä: minttis@jossainkaukana.net. Puput tänään kuusiviikkoa, kaksi viikkoa siis vielä ennen kuin lähtevät maailmalle.

Kimi kysyi tätä aloittaessani, että mistä aion kirjoittaa. Sanoin, että lähinnä viikon tapahtumista ja pistää kuvia, joista osaa en ole vielä laittanut faceenkaan. Tätä kirjoittaessani minulle tuli kuitenkin tunne, että tämä on vähän tyhjää. On mukavaa, kun päivien kulusta jää jotain talteen, mutta entä ne ajatukset? Mitä ajattelin tänään? Mitä tällä viikolla?

Vähän omituinen viikko takana. Tuntuu, että suuria tunteita äärilaidasta toiseen. Eikä edes mitenkään erityisen pahalla. Perusvire on ollut tällä viikolla hyvä – onnellinenkin. On tuntunut siltä, että elämä toimii. Arki on hallinnassa ja tästä on hyvä jatkaa. Olen viettänyt hyvää aikaa lasten kanssa. Pojan kanssa todellista laatuaikaa kaksi (tai kolmin Hukkiksen kanssa, mutta minusta tuntuu, että se on silti laskettavissa laatuajaksi Pojan kanssa).

Sydämessä ja mielessä on suuria ajatuksia, unelmia ja lämpöä kirjoittamisesta. Voi kun vain jostain osaisi napata ajan sen kaiken tekemiseen. Ja ne koulutehtävät. Ari potkii tekemään nyt, kun hänkin on lomalla. Niin. Arin loma. Seuraavat neljä viikkoa tämä perhe on LOMALLA! Kaikki. Koko sakki. Ei aamuheräämisiä. Ei stressiä menemisistä. JEE!

Samalla olen palannut tämän vuoden kynnyskysymysten äärelle. Tajuan taas miten kovin tietyt asiat ovat loukanneet ja horjuttaneet jotain tiettyä uskoa itseensä. Olen löytänyt itseni kerta toisensa jälkeen tuijottamasta Hukkista ja miettimästä, että osaanko olla riittävän hyvä äitinä? Riitänkö? Ajatukset tuntuvat itsestäkin oudolta, kun samaan aikaan laitan auringonpaisteessa pienelle pojalle kylpyä pihaan, puhallamme yhdessä saippuakuplia ja vain olemme. Kun samalla istun trampoliinin reunalla ja kuuntelen pienen tytön pulppuavaa puhetta tämän pomppiessa ylös alas. Kun tulen kotiin ja lapsilauma tekee juuri sitä mihin olen heille halunnut antaa mahdollisuuden – toteuttaa itseään. Neljä tyttöä istuu keittiön pöydän ääressä. Pöytä on peitetty sanomalehdellä, siellä täällä lojuu akryllipapereita ja tytöt maalaavat. Maalaus pöydänkulmalla kertoo, että Poikakin on ollut mukana. Ajatukset seuraavat, kun pyöräilen pojan rinnalla kauppaan kuunnellen puhetta josta en ymmärrä paljoakaan. Sen verran, että tuo kumma nimi oli nyt star warsista ja tuo myös ja tuo… Samaa siansaksaa puhuu myös vanhin lapsista. Taru sormusten herrasta-kieltä ymmärrän sentään paremmin. Kysyn itseltäni riitänkö, kun grillaan hodareita pöydälliselle lapsia, katson tyttöjoukon hiekkakakkujen rakennusta rantavedessä ja lojun sohvannurkassa milloin minkäkin lapsen tyynynä katsoessamme elokuvaa.

Niin. Sinä minä ajattelen.