Lyhyt päivä
Meillä oli töissä kevätjuhlat keskiviikkona. Pidimme ne läheisessä puistossa. Puistoon pistimme erilaisia liikuntapisteitä, joissa lapset pääsivät vanhempiensa kanssa temppuilemaan. Juhlat sujuivat oikein mallikkaasti, vaikka ulkona vähän tihkuttikin vettä ja tuuli tuiversi. Lapset esittivät huivitanssin vanhemmilleen ja sen jälkeen juotiin mansikkamehua ja syötiin keksejä. Nyt alkaa toivottavasti seesteisempi aika töissä, kun kaikki kevään velvollisuudet on purkissa.
Huomenna juhlimme tyttären peruskoulun päättymistä ja pojan neljännen luokan suoritusta ihan vain oman perheen kesken. Vihdoinkin lapset pääsevät lomalle. Seuraavaksi onkin sitten meidän aikuisten vuoro…vielä kuukausi kitkuteltavaa.
Tällä viikolla tein helmikorun tuleviin kesäjuhliin itselleni. Haluan laittaa siitä tännekkin kuva, koska mielestäni siitä tuli niin kaunis.
Korussa on käytetty kolmea erilaista ja eri kokoista helmeä. Salpalukko viimeistelee korun.
Iloista loman alkua kaikille koululaisille, onnea ammattiin valmistuneille ja ylioppilaille, hyvää viikonloppua kaikille <3
by Outi with no comments yetJa taas meni yksi viikko
Kylläpä aika lentää siivillä näin lomaa odotellessa. Töissä valmistellaan ensi viikon kevätjuhlaa. Lapset pääsevät laulamaan ja tanssimaan huivitanssia vanhemmilleen, vähän pieniä jännittää.
Tytär on Lontoillut oikein kunnolla, vaatetta ostanut halvalla=paljon, mutta unohti sen mitä meni hakemaan, eli yläosan kevätjuhliin 
Pojan jalkaa piti käydä lääkärissä näyttämässä. Aiemmin murtunut jalka alkoi yllättäin kipuilla. Onneksi johtui vain liiasta rasituksesta kipu, joten pelkkä lepo riittää. Arvatkaapa lepääkö tuo jannu ollenkaan??? NO EI. Pitää varmaan pikaliimata se tuohon sohvaan kiinni.
Minä olen innostunut betonitöistä. Olen tehnyt ruukkuja, kynttilänjalkoja, tuikkukippoja ja lautasia betonista. Millään ei malttaisi välillä odottaa, että massa kuivuu.
Itselläni energiataso nousee auringon kanssa samaan aikaan, joten fiilistä kuvatkoon tämä biisi…
https://www.youtube.com/watch?v=zkWtOrell7o
Hyvää viikonloppua
by Outi with no comments yetVoihan ihanuus
Jee, se taitaa vihdoinkin olla käsillä, nimittäin kesä. Ensimmäinen leppäkerttukin tuli bongattua tällä viikolla.
Töissä ollut todella raskas viikko, mutta ei siitä sen enempää, koska siitäkin selvittiin hengissä.
Meidän tyttö on nyt sunnuntaina lähdössä sinne Lontooseen, vähän tätä äitiä jännittää…APUA. Toivottavasti kaikki nyt sujuu suunnitelmien mukaan ja reissusta tulee onnistunut.
Poika odottaa jo kovasti kesälomaa, koska on suunnitellut kaikkea kivaa parhaan ystävänsä kanssa. Suunnitelmiin kuuluu ainakin reilusti yökyläilyjä puolin ja toisin.
Ensi viikon suunnitelmissa on hankkia lapsille kevätjuhla vaatteet. Tyttärelle posti jo toikin uuden hameen, mutta pojan asu on vielä vähän auki. Tykkään, että juhlapäivänä pukeudutaan vähän paremmin kuin muina koulupäivinä. Pojalla on aina kauluspaita ja tytöllä joku mekko tai hame. Huomaan, että myös lapset pitävät laittautumisesta juhlaa varten. Näissä kevätjuhlissa on myös haikeutta mukana, tytär on suorittanut peruskoulun…niin se aika vaan menee.
Me miehen kanssa käytiin kävelyllä yhtenä iltana ja ihailtiin taas tätä Suomen luontoa. Meidän kodin vieressä on ihana puistoalue, jonka puroissa kasvaa rentukoita. Olisi taas pitänyt olla kunnon kamera mukana. Nyt joudutte tyytymään googlesta kopioituun kuvaan.
Tämän kuvan myötä toivotan teille kaikille oikein hyvää ja rentouttavaa viikonloppua.
Puistossa, silmäklinikalla, yökoulussa ja vaikka missä korkeuksissa
Saphira
Meidän viikko on täyttynyt vaikka mistä. On keritty puistoilemaan, käymään silmäklinikalla, yökoulussa ja vaikka missä korkeuksissa. Aloitetaanpa ihan alusta. Silmäkontrolli ärsytti pikkumiehen silmän huolella ja siihen muutti harvinaisen sitkeä silmätulehdus. Se on nyt asunut siinä 3 viikkoa eikä osoita merkkejä häviämisestä. Juuri aloitettiin kolmas kuuri silmään eikä kovin hyvälle vaikuta. Silmäklinikalla totesivat silmässä olevan hyvin ärhäkkä mutta siistin oloinen tulehdus. Nyt vain odotetaan kasvaako siellä silmässä joku pöpö ja auttaisiko kolmas kuuri. Pieni mies on jo ihan raivona. Hän vihaa yli kaiken silmiin koskemista ja on saanut kertakaikkiaan tarpeekseen tuosta x kertaa päivässä laitettavista tipoista. Nyt vain odotellaan josko uusi tippa auttaisi nujertamaan pöpön. Todennäköisesti on kumminkin vielä edessä vähintään pari viikkoa tippoja.
Kävimme puistossa. Tutustuimme samalla toiseenkin puistoon ja vähän kävelimmekin. Aikaa on tullut vietettyä enemmän ja vähemmän ulkona. Kävimmepä jopa treffaamassa puistossa kertaalleen toisen pikkusen parhaan kaverinkin. Kyllä touhua riitti =)
Puistossa tuli vastaan mielenkiintoinen yllätys. Tämä on itseasiassa päiväkodin piha. Ja aidassa aivan lapsen silmän vieressä törröttää naula juuri silmän korkeudella.
Liukumäki on yllättävän kiva paikka. Sinne olisi ihan hirmuisen hauska koittaa kiivetä itse =)
Mut mä tyydyin sitten kumminkin kiipeämään vaan istuksimaan liu’un alle 
Puistossa oli myöskin yhtenä kertana seuralainen. Se katseli erittäin tyytyväisenä paikoillaan pitkän aikaa. Lopulta hiippaili salaa pois.
Marakatti on opetellut kiipeilemään oikein tosissaan. Viimeinen valloitus onkin ollut keittiön ikkuna. Sieltä on kiva nuuskutella raikasta ilmaa ja huudella ohikulkijoille.
by Saphira with no comments yet
Lauantai – taas…
Kirjoitti: minttis
Viikot kuluvat ihan kamalaa tahtia. Tänään on taas lauantai enkä minä oikeastaan edes tajua mihin tämä viikko on mennyt. Viime aikoina olen todennut, että lauantai on ollut äärimmäisen huono bloggauspäivä. Silti yritän nyt edes pitää kiinni tästä. Viime viikonloppuna oli taas rankka kouluviikonloppu ja siinä se sitten taas meni. Jäi kirjoittamatta. Viime viikonloppu oli kyllä myös äärimmäisen antoisa kirjoittamisen opettamisen opiskelun parissa. Onpas lausehirviö.
Tällä viikolla…
Maanantai alkoi oikein keväisissä merkeissä. Maa oli ainakin Riksussa valkoinen. Hetken siinä nikotteli, että voi kun kiva. Etenkin, kun tiesi, että lumi sulaa samantien ja lopputuloksena on 16 kuraista tassua.
Alkuviikosta työstin Kone-kirjaa, josta pitäisi tulla minun ja Keannen kolmas yhteistyö. Tai oikeammin kai neljäs, koska syksylle on suunniteltu yksi vähän toisenlainen projekti. Kone-kirjan kirjoittaminen olikin äärimmäisen hauskaa. Tai mitä muuta voi sanoa kirjasta, johon tuli vähän toistakymmentä eskari-ikäisten keksimää konetta? Vähän pitäisi vielä hioa, Keannen tehdä pari mallikuvaa ja sitten alkaakin kustantajan kanssa keskustelu.
Tiistaina muistin taas miten onnellinen olen kirjastosta ja siitä, että minulla on kolme kovin kirjoista pitävää lasta. No neljäskin pitää niistä… Suorastaan ahmii. Siis kirjaimellisesti ja yksikään kovasivuinen kirja ei kestä sitä käsittelyä. Heinähattu lainasi ison kasan Star Wars-kirjoja, Vilttitossu dekkareita, taikatemppuja ja mystisiä maailmoja, Poika lainasi legoa, Star Warsia ja Ripley’sin uskomattomia tarinoita. Ja kaikkien oli pakko päästä omien kirjojensa kimppuun heti autossa.
Tiistaissa oli pari muutakin erikoista tapahtumaa. Ensinnäkin meidän vanha auto meni katsastuksesta läpi! Siinä jouduttiin tekemään aika iso rempontti, mutta hei… Se meni läpi! Siinä oli ilon aihetta kerrakseen. Seuraavan vuoden aikana pitäisi sitten ratkoa, että millainen auto tulee tilalle. Hankitaanko me uusi farkku, tila-auto vai oikeasti iso auto (1+8)? En tiedä!
Lisäksi sain tiistai-iltana viettää varsinaisen luontoretken. Olin kävelyttämässä Mörköä, kun huomasin pellolla rusakon. Seuraavaksi huomasin miten kaksi varista hyökkäili rusakonpoikasen kimppuun. Emo yritti sitä parhaansa mukaan puolustaa, mutta huonolla menestyksellä. Minä kiisin äkkiä koiran kanssa kotiin. Matkalla selvitin eläinsuojeluyhdistykseltä, että mitä tällaisessa tapauksessa pitäisi tehdä. Neuvottiin varmistamaan onko poikanen loukkaantunut pahoin, jolloin se tulisi ottaa talteen. Jos poikanen olisi kunnossa, se tulisi heinien avulla siirtää maksimissaan 10m päähän löytöpaikasta parempaan suojaan, jotta emo löytää sen.
Palasin pellolle ja yritin löytää poikasen. Etsin ja etsin ja olin jo aivan varma, etten löydä poikasta enää. Olin jo lähdössä kotiin, kun huomasin varisten palanneen ja hyökkivän taas poikasta päin. Suuntasin suoraan paikalle. Saatuani hätyytettyä linnut pois ja katsottuani, että poikanen ei ollut pahoin loukkaantunut, menin vähän matkan päähän istumaan. Ajattelin, että seuraan tilannetta ja katson palaako emo.
Tässä vaiheessa tapahtui jotain aivan uskomatonta. Siinä istuessani soitin puhelun siitä, että mitä ihmettä teen poikaselle. Puhuessani minusta tuntui aivan siltä kuin jokin olisi liikkunut takapuoleni tienoilla. Ajattelin kuvittelevani, mutta sitten liike tuntui uudelleen. Olin oikeasti melkein istunut toisen rusakonpoikasen päälle. Poikaset olivat isompia kuin olin kuvitellut ja ohjeita saatuessani päätin yrittää josko puput pomppisivat itse läheisen metsän reunaan. Ensimmäinen lähtikin siihen suuntaan onnistuneesti, mutta sitten se katosi peltoon niin, etten nähnyt missä se oli.
Palasin toisen kaninpoikasen luo. Sen luo kävellessäni bongasin maasta, korsien alta, kolmannen poikasen. Tässä vaiheessa pellolle oli saapunut myös kettu. Se tosin taisi lähteä niiden rusakonpoikasia kiusanneiden lintujen perään, koska pitkään sitä ei näkynyt. Sain yhden poikasista ajettua metsänreunaan. Palattuani kokeilemaan samaa temppua kolmannelle, jouduin toteamaan, että sepä ei suostu liikkumaan mihinkään. Lopulta nostin rusakon heinillä mukanani olleeseen laatikkoon ja lähdin kävelemään metsänreunaan. Kävellessämme mies huomasi vielä yhden rusakonpoikasen maassa. Tiedä sitten oliko se se ensimmäinen vaiko neljäs? Sekään ei suostunut liikkumaan, joten sai sisaruksensa kanssa laatikkokyydin metsänreunaan. Eipä voi muuta kuin toivoa, että poikasten kävi hyvin ja kettu jäi ilman rusakonpoikaspaistia.
Keskiviikkona Hukkis täytti 1,5v. Mihin ihmeeseen mun vauva on kadonnut?
Torstaina oli Pojan eskarikeskustelu. Voi hitsi, että mä olen Ylpeä tuosta pikkumiehestä. Siitä on tämän eskarin tuplausvuoden aikana kasvanut niin iso ja fiksu poika. Kyllä on hyvä lähteä kouluun syksyllä. Moni koulun puoleltahan vastusti tätä meidän päätöstä, mutta kaikki ovat nyt myöntäneet, että ihan oikea ratkaisu me tehtiin. Pojasta on tullut tosi tykätty kaveri, tykkää esiintyä, on paljon varmempi itsestään ja hurjan taitava. Mitä muuta voi äiti olla kuin YLPEÄ!
Illalla kävin katsomassa Heinähatun esteratsastusta ja näin yhtä Ystävää siinä samalla. Mukava ilta tallilla taas kerran. Pitäisikin purkaa kamerasta valokuvat.
Ai niin! Torstaina saapuivat vihdoin ja viimein painosta ne ihka oikeat Jaaronit! Ja muutama Kissakirja siinä samalla.
Tänään olimme Vilttitossun kanssa Keravalla pitämässä kirjailijapäivää Pikku Piiperossa. Iltapäivällä kävin ostamassa Kimin synttärilahjan. Tänä vuonna virallinen synttäripäivä ei osu äitienpäivälle vaan maanantaille, mutta menemme huomenna viettämään synttäreitä Mummille.
Tänään innostuin yhdestä jutusta, johon törmäsin netissä. Ajatus oli, että tehdään lista 101 asiasta, jotka haluaisi toteuttaa ja sitten olisi pyrkimys toteuttaa nuo seuraavien 1001 päivän aikana. Aloitimme Arin kanssa listojen tekemisen. Minulla on 63 kohtaa täynnä. Tämä ajatus oikeasti kutkuttaa minua…
by minttis with no comments yetVihdoinkin vapaata
Huh mikä viikko takana. Tiistaina oli työilta ja kotiin pääsin puoliseitsemältä. Keskiviikkona menimme tyttären koululle keskustelemaan Lontoon matkasta. Torstaina pikana kotiin ja 10 minuuttia myöhemmin pojan koululle äitienpäivä tapahtumaan. Onnistuin vielä sinnekin leipomukset tekemään. Leivoin omena- ja puolukkapiirakkaa. Luulenpa että leirikoulukassaan saatiin ihan mukavasti lisää kerättyä rahaa.
Tänään pääsen töistä aikaisemmin ja aion vaan olla. Samalla linjalla meinaan mennä vielä lauantain, mutta sunnuntaina juhlitaan meitä äitejä. Menemme oman äitini luokse kyläilemään. Toivotaan että ilma suosii meitä juhlijoita, suunnittelimme nimittäin grillailua.
Nyt toivotan kaikille hyvää viikonloppu ja sunnuntaille kaikille äideille
OIKEIN IHANAA ÄITIENPÄIVÄÄ!
Vappu ja viikonloppu
Vappua vietettiin meidän perheessä rauhallisissa merkeissä. Kylään saatiin sisko perheineen ja paras ystäväni. Rupateltiin samalla kun nautittiin hyvästä ruoasta. Edellisenä iltana leivoin pikkumunkkeja ja oma äiti toi meille itsetehtyä simaa, NAM.
Töissä on saatu kevätjuhla ideat lyötyä lukkoon, samoin kuin päivä. Toukokuun lopulla juhlitaan liikunnallisissa merkeissä. Työtahtikin tuntuu hieman helpottavan.
Omat lapset odottavat jo innnolla kesälomaa ja vapaata olemista. Tänä vuonna emme menekkään Marokkoon, vaan jäämme ihan tänne Suomen kamaralle. Toivottavasti ilma suosii meitä myös täällä.
Miehellä on syntymäpäivät tämän kuun lopussa ja hän tulee saamaan uuden puhelimen lahjaksi. Täytyy kyllä myöntää, että jo oli aikakin, hänen puhelimensä on ensimmäisiä kosketusnäyttöpuhelimia, mitä Nokia toi markkinoille
Pohdintaa: Yhtenä päivänä ajattelin tätä blogia ja miten olin innoissani siitä, että saisin kirjoittaa meidän monikulttuurisesta perhe-elämästä, mutta nyt huomaan, ettei meidän elämä ole sen erikoisempaa kuin muillakaan. Meidän arjessa monikulttuurisuus näkyy oikeastaan vain ruokaillessa ja mieheni rukoushetkissä. Mietin, että pitäisikö ihan pyytää teiltä lukijoilta turhasta lupauksesta anteeksi? Sorry, me ollaan tosi tylsä monikulttuurinen pari
Näihin pohdintoihin onkin hyvä lopettaa tällä kertaa ja siirtyä viettämään ihanaa perjantaita. Hyvää viikonloppua!
by Outi with no comments yetHups!
No niin.. siis olen totaalisesti ollut päivistä sekaisin. Unohtanut blogin jo monella viikolla. Tällä viikolla yritän muistaa kirjoittaa oikeana päivänä. 
Viimeistä työpäivää viedään, yllätysloma toukokuun loppuun asti ja sitten alkaa työttömyys??? Kääk. Mitäs sitä sitten? On ainakin aikaa kirjoitella blogia?
MeAn
by Mean with no comments yetVappu, työväen juhla
Saphira
On Vappu ja nettimaailma näyttää mitä se on parhaillaan. kuvia kuvan perään ruokia notkuvista pöydistä ja vappupalloista, hassuttelevista ihmisistä vappupuvuissaan ja onnellisia vapputoivotuksia toinen toiselleen. Meille tämä vappu onkin erilainen kun aiemmat vaput. Tällä kertaa jäi vapputorilla kiertäminen välistä ja keskityttiin viettämään aikaa lasten kanssa touhuillen. Pelaten ja hyvää ruokaa syöden. Kohta olisi aikeena tehdä dippikastike ja herkutella katsoen vielä jotain elokuvaa lasten kanssa. Illan elokuvaksi selvästikin määräytyi tänään tuon kaksi vuotiaan toiveesta Monsterit yliopisto. Ja hauska tuntuu olevan. Koko ajan pikkuväki hihkuu ja kikattaa. Hauskaa on.
Mennyt viikko on ollut vähän mennään tullaan viikko. On piipahdettu pari päivää Helsingissä pienimmän kanssa ja tavattu kaveri. Herkuteltu ja tutkittu pientä aluetta Helsingistä. Tulipa vietettyä aikaa myöskin silmä ja korvasairaalassa pienimmäisen silmäkontrollin merkeissä. Seuraavakin viikko on vähän mene tule viikko. Se tosin menee kotikaupungissa ja ohjelmassa on muunmuassa pään magneettikuvausta ja kuntosalitreffiä