Perjantai
Tämä viikko on mennyt touhutessa sekä kotona että töissä. Uusimme olohuoneen sisustusta, joka ei nyt sekään sujunut ihan ilman ongelmia.
Viime viikonloppuna löydettiin vihdoinkin sohva, josta kummatkin tykättiin tosi paljon, mieheni kanssa. Se päätettiin sitten Maskusta ostaa. Sohva saapuikin jo keskiviikkona, ja paketteja avatessa huomattiin, että meille oltiin lähetetty sohva, joka ei vastannutkaan tekemäämme sopimusta. Kätisyyden piti olla sohvalla istuessa oikealla, mutta meillä onkin nyt kätisyys vasemmalla, huoh. Arvaatkaa ottiko pattiin? Sohvasta olen nyt soitellut muutaman päivän ja toivotaan nyt, että lauantaina päästäisiin myyjän kanssa sopimukseen siitä, että meille pitää saada oikeanlainen sohva. Sohva kuitenkin on iso ja kallis hankinta, joten odotan kyllä saavani rahoilleni vastinetta. Toivottavasti jo ensi perjantaina pääsen teille kertomaan miten meidän kävi.
Tänään meidän perheen vauva täyttää 11 vuotta. Onnea ihanalle pojallemme <3. Poika syntyi 28.2.2003 naistenklinikalla klo:3.41, muistaakseni silloin oli karkausvuosi. Painoa hänellä oli 3880g ja pituutta 51cm. Äiti kärsi verenvuodosta synnytyksen jälkeen, mutta pojalla oli kaikki onneksi kunnossa. Meidän poika sai nimensä Marokon ukin ja profeetan mukaan. Mahtava nimi siis kaverilla 
Välillä sitä katsoo omaa lastaan, eikä oikein edes voi ymmärtää, miten toista voi niin kovasti rakastaa. <3 <3 <3
Tämän viikon lempparituunaus on ollut uusi taulu olohuoneeseen. Tämän tekemiseen käytin vanhan kirjan sivuja ja Ikeasta ostettuja numerokortteja. Hyvää viikonloppua!
Loma tuli ja meni. Murr.
Sunnuntai 23.2.14 MeAn
Hups vaan, viime viikko jäi välistä. Muistin kyllä vielä sunnuntai-aamuna, että tänään pitää kirjoittaa.. mutta päivän mittaa unohdin sen. Ja tässä lomaillessa päivät ovat sitten menneetkin niin siivillä neljän lapsen ja avokin kera, etten enää edes viitsinyt ruveta paikkaamaan unohdusta.
Hmm, mitähän tässä parin viikon aikana oikein on tapahtunut.. voi kun muistaisi. Viime viikolla töissä oli kiirettä ja valokuvauksia. Osaa näytöstä siirrettiin eteenpäin, sain harjoittelupaikan koululta viimeistä näyttöä varten. Ystävänpäivän tienoilla kävin katsomassa parhaan ystäväni vauvaa. Oih, mikä hellyttävä otus. <3 Vauvakuume jatkukoon. Innostuin taas jatkamaan salilla/jumpassa käyntejä, toivon mukaan into pysyisi. Aina se lähteminen on niin vaikeaa, mutta kun pääsee perille, niin jipii. On hyvä fiilis.
Niin, ei kai täällä mitään erikoista ole tapahtunut, muuta kuin;
*Hiihtoloma
Ei hiihdetty, ei luisteltu, ei laskettu mäkeäkään. Sateista ja kuraista ja ankeaa keliä oli lähes koko viikon. Yli viikko neljän mukulan kera kolmiossa tuntui aika-ajoin vähän ahtaalta, mutta selvittiin. Olen nukkunut aikalailla viikon lasteni kanssa samassa sängyssä, ihanaa tänään pääsee nukkumaan avokin viereen, ilman hyöriviä otuksia. (Minä olen meistä kahdesta aikuisesta se, joka hyörii ja pyörii. Ja omaan myös todella hyvät unen lahjat, en varmaan heräisi pommiinkaan kesken hyvän unen. Pahoitteluni siitä sängyn kanssani jakavalle rakkaalleni.) Vaikka onkin ihana jakaa sänky rakkaan kanssa ja saada häneltä enemmän huomiota taas, on siinä ihanuudessa myös varjopuoli; silloin meidän perheessä on kaksi lasta vähemmän paikalla. Se on haikeaa. Uusioperheen nurjapuoli, kaikki ei asu aina yhdessä, vaikka tahtoisi. Paljon sopeutumista on ollut ja on vieläkin meillä kaikilla.
*Jääkiekko
Jääkiekkoa on tullut katsottua penkkiurheiluna. (Hyvä Leijonat!) Pleikalla änärin pelaaminen on kivaa. Vaikka suurimman osan peleistä varmasti kiroan ja kiukuttelen yksinäni häviöitä ja kämmejä, silti pidän siitä. Varmaan jäänyt tuollaisen huvin tarve perinnöksi veljiltäni joiden kanssa tuli pelattua aikoinaan monenlaisia pelejä. En ole niin voiton perään, eikä häviöt haittaa. (Voittaminen kyllä tuntuu hyvältä.)
Dodiin, pikaisesti tämä väsätty tähän, vielä jokunen tunti lomaa jäljellä. Käytän sen kutomiseen ja teen juontiin. Kiitos ja heippa.
p.s Luulen että kun aamulla kello soi, (ei sitä herätyskellon pirinää vieläkään kukaan ole lailla kieltänyt!?!) on meidän makkarissa yksi äreä, kiukkuinen, väsynyt ja peikonnäköinen leijonaemo. Vähän niin kuin tuo kuvassa oleva poikani unikaveri. Maanantai aamua odotellessa siis. MURR!
by Mean with no comments yet
Hiihtolomaviikko on lopuillaan
Kirjoitti: minttis
Kauhistuksen kanahäkki. Tiedän, että olen ollut vähän surkea bloggaamaan, mutta en minä siltikään ymmärtänyt, että KOLME viikkoa on jäänyt välistä. Hyi minua! Jotenkin tässä on nyt vaan kasaantunut niin paljon kaikkea. Koulua oli useampana viikonloppuna, koulutehtäviä ja ties mitä.
Mutta mutta… Josko yrittäisimme summata viime viikkoja vähän pakettiin.
Mörkö sairastaa, häntä hellikäämme
Itseasiassa melkein kolme viikkoa sitten meillä sattui haaveri. Lähdin Mörön ja Vapun kanssa iltalenkille ja ajattelin viedä koirat vähän syrjemmälle pellolle remuamaan lumessa (silloin vielä olikin lunta). Koirat ehtivät olla minuutin vapaina, kun Mörkö alkoi ontua. Tutkin tassun, enkä löytänyt vikaa. Hetken tilannetta seurattuani totesin, että pakko on lähteä kotiin. En kävellyt Mörön kanssa kuin hetken ennen kuin tajusin, että koiran käveleminen on oikeasti niin pahan näköistä, että oli pakko soittaa Ari hakemaan meidät autolla.
Kotona tutkimus osoitti, että vika on toisen etujalan uloimmassa varpaassa. Epäilin jo kotona varpaan olevan poikki ja se varmistui seuraavana päivänä röntgenissä. Lääkäri antoi vaihtoehdoiksi kipsata jalkaa 6-8 viikkoa tai amputoida varpaan pois. Lääkäri suositteli amputointia. Konsultoin vielä paria tanskadogeista tietävää ja kaikki olivat lääkärin kanssa samaa mieltä. Niinpä varvas amputointiin kaksi viikkoa sitten perjantaina.
Tassu 5 päivää leikkauksen jälkeen.
Kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen näyttää aika hyvältä.
Nämä pari viikkoa ovat olleet pitkät. Mörkö ei ole ollut ollenkaan samaa mieltä meidän kanssa siitä, että pitäisi ottaa rauhallisesti. Vauhtia ja energiaa koirassa olisi riittänyt vaikka kuinka. No ehkäpä kohta pääsemme jo lisäämään liikuntaa.
Kirjoittamista
Olen kirjoittanut. Kirjoittanut. Ja kirjoittanut. On ollut koulutehtäviä. Olen työstänyt kässärin Kariston kirjoituskilpailuun (hauska pikkuprojekti). Ja nyt pitäisi palata Jaaronin pariin. Jaaronin julkaisupäivä kuitenkin siintää jo hyvin pian edessä. Taikurin taloa ja Jaaronia on ollut hauska tehdä, mutta huomaan jo odottavani Jaaronin julkaisun jälkeistä aikaa. Sitten lieneekin aika tehdä uusia juttuja Keannen kanssa (syksylle tulossa uusi kirja ja Möröille ja Kummituksille pitäisi tehdä jatkoa). Ajatukset halajavat kuitenkin jo syksyn uusiin juttuihin.
Hassua, mutta totta. Minusta tuntuu, että uusien kirjoitusopintojen myötä olen viimein löytänyt elämääni B-suunnitelman. Tosi hassua. Elää nyt 34-vuotiaaksi, jotta keksi mitä haluaisi tehdä isona. Ei tosin taida olla vielä tämän vuoden juttuja. Ehkä ensi vuonna sitten. Tänä vuonna tulee kuitenkin vielä kaikkien sovittujen ja suunniteltujen kirjoitusjuttujen lisäksi gradun teko syksyllä.
Hiihtolomaa
Hiihtoloma lähentelee loppuaan. Kelit eivät ole tätä hiihtolomaa pahemmin suosineet ja lisäksi meillä ollaan oltu kovinkin flunssaisia, mutta hyvin tämä on minun nähdäkseni mennyt silti. Lauantaista keskiviikkoon olimme Miehikkälässä. Lauantaina oli mummoni siskon (sisarussarjan viimeinen) hautajaiset, joissa kävin isäni kanssa.
Meillä oli mukana yksi Nessan luokkakaveri. Lapset kehittivät aika paljon tekemistä ihan keskenäänkin. Sen verran Miehikkälässä oli lunta, että saimme tehtyä jonkinlaisen lumilautailumäen. Siellä tuli parina päivänä laskettua.
Lisäksi leivoimme pullaa ja teimme pizzaa.
Geokätköilimme.
Ja muuten vain ulkoilimme.
Lasten kanssa innostuimme maalaamaan. Kuvassa Mellin maalaus.
Pari viime päivää olemme olleet flunssan takia ihan sisätiloissa, mutta huomenna olisi tarkoitus toteuttaa Ossen loman huippukohta: mennä katsomaan Lego Movie. Samalla nähdään taas mummiakin <3.
by minttis with no comments yet
Koti ja minä
Siinä se taas meni, nimittäin lasten hiihtoloma. Onneksi lasten isä sai sentää viettää sitä heidän kanssaan, itse en lomalle pääse kuin vasta kesällä. Lapset kävivät leffassa ja herkuttelemassa ja loma tuntuu tehneen kaikille hyvää (tämäkään ei siis koske minua :D).
Viime viikonlopun vietin sukulaisia tavaten. Sisko lapsineen oli meillä perjantaina kyläilemässä. Oli myös tosi kivaa kummitädillä lauantaina, mutta myös väsyttävää tuo kotoa lähtö. Tässä täytyy kertoa samalla, että olen maailman huonoin lähtemään minnekkään. Meille voi aina tulla, mutta itse olen niin laiska lähtemään mihinkään. Luulen että se onkin syy miksi tykkään panostaa oman kodin ulkonäköön. Pidän siis ihan hirmuisesti sisustamisesta. Olen ihan lääpälläni Englantilaiseen maalaistyyliin. Tässä siitä muutama oiva esimerkki:
En pystyisi asumaan täysin valkoiseksi sisustetussa kodissa, mutta en kuitenkaan pidä kauhean vahvoista väreistä. Englantilaisessa maalaistyylissä on värejä käytetty hillitysti, eikä siinä ole niin paljon kiekuroita ja hörhelöitä kuin Ranskalaisessa maalaisromanttisessa sisustuksessa.Siksi siis pidän tästä tyylistä. Ehkäpä saan tännekkin joitakin kuvia meidän kodista, kun nyt saataisiin ensin hankittua uusi sohva tuonne olohuoneeseen.
Eipä tässä muuta tällä viikolla, kuin että hiukseni leikkasin lyhkäisiksi. Viimeksi minulla oli lyhyet hiukset 6 vuotta sitten, tuntuu ihan kivalta tämä vaihtelu. Tässä nyt sitten kuva vielä minustakin lyhkäsillä hiuksilla (toivottavasti en tässä kuvassa näytä 58 vuotiaalta, kun kuulemma siinä edellisess,ä minkä tänne laitoin, näytin 20 vuotta itseäni vanhemmalta)
Hyvää viikonloppua kaikille <3
by Outi with no comments yet
pläts pläts pläts
Saphira
Viimeisen viikon olen lähinnä haaveillut toimivista kodinkoneista. Miten helppoa olisikaan pyörittää suurperhettä jos olisi tiskikone, miten helposti toimivalla imurilla saisikaan roskat pois lattialta. Miten helppoa pyykinpesu olisikaan jos olisi kuivausrumpu. Sitten taas sinne samaiseen haaveilukuplaan on päätynyt muutaman päivä me-time jonnekin lämpöiseen auringon alle ja taas toisaalta haaveilua lapsosten kanssa muuutaman päivän lomasta jonnekin pois kotiympyröistä. Sitä ei vain tiedä olisiko se miniristeily vai kenties muutaman päivän kaupunkiloma kotomaassa vai kenties ensi talvena muutaman päivän-parin viikon visiitti jonnekin kauemmas. Haaveita haaveita, niiden avulla jaksaa tarpoa harmaassa loskaisessa arjessa. Talvikin kun tulee ja menee ihan miten sattuu taas 
Tällä hetkellä työn alla on mielenkiintoinen projekti. Voihan Villasukka kilpailu.
Mietteissä millaisen sukan tekisi. Tekisikö sen tuolle pienelle joka on koko kirjoittamisen ajan ollut vuorotellen näppäinten ja hiiren kimpussa saaden tapahtumaan kaikkea omituista vai tuolle talon teknologian vallanneelle 2 vuotiaalle joka tahtoisi katsella koko ajan jostain jotain lastenohjelmaa tai elokuvaa. Ja varmasti joka kerta eri ohjelmaa kuin mitä muilla olisi mielessä 
Olen selannut nettiä monien mallien perässä ja miettinyt mistä langasta sen tekisi. Yksivärisestä, parista eri yksivärisestä vai kenties jotsain liukuvärjätystä ihanuudesta. Nallesta, Woolista vai jostain vähän eksoottisemmasta vaihtoehdosta. Tällä hetkellä mielessä olisi joko liukuvaa punaista pitsiä vastasyntyneen koossa tai sitten liukuvaa sinistä piirakkaa tuolle 1 vuotiaalle tai 2 vuotiaalle riippuen siitä minkä kokoinen ohjeen mukaan tulisi. Tai sitten siitä voisi tulla kuplis parilla erilaisella hempeällä värillä tai tai… Voihan villasukka siis!
Olen nyt muutaman päivän seurannut jännityksellä iltaisin laskeutuvaa pimeyttä. Siinä ei tunnu olevan enää mitään logiikkaa, sen aika tuntuu heittelevän rajustikin välillä. Mielenkiintoista nähdä kuinka selkeästi päivän pitenemisen tulee huomaamaan katoavan lumen seasta.
Viimeiset pari päivää on menty linjalla pikkuväki, ei sitä ei tätä laita se tuonne nyt se pois ei saa laittaa sitä sinne. Meille on selvästi pesiytynyt jostain termiittikaksoset. Ei saisi ollenkaan huomata mitä he touhuavat tai alkavat vain tekemään lisää pikkukiusaa. Molemmat osaavat ilmaista selvästi, että tää ei nyt ollut mieleen ja tätä mää tahdon lisää. Hei, toi olis nyt pop.
Tänään seurasin sairaalassa poikaa jolla oli kanyyli jalassa. Ennenkuin tippaletku otettiin pois poika ehti kieputtaa letkun jalkojensa ympärille, jalan ja toisen käden, letku ehti loppua kesken kun herra meinasi lähteä kiertämään penkkiä, letku sai kyytiä kun kaveri innostui tutkimaan sitä. Taisipa tuo kaveri jopa lopulta JÄLLEEN KERRAN maistaakin sitä 
ryömipä tuo jopa sängyn allekin puoliksi takaperin heräämössä kertaalleen Lopulta pojalta otettiin tippa pois ja pääsi osastolle. Osastolla seurailinkin poikaa joka konttaili ympäri huonetta, kiipeili sängyssä laitaa vasten ja laidan yli syliin ja käveli seiniä pitkin ja jutteli urakalla. Hattu, nenä ja äiti oli ihan suosikkeja. Kato kuului myös kertaalleen
Tänä iltana bloggaaminen jäi myöhään. Olisi oikeastaan jo aika mennä pienimmän kanssa pitkälleen ja katsoa kummalle tulee uni ensin. Josko vielä hetkeksi hänen nukahtamisen jälkeen pääsisi pujahtamaan pois vierestä. Haukkaamaan vielä itsekin jotain iltapalaa ja sen jälkeen kellahtaisi itsekin viereen nukkumaan.
by Saphira with no comments yetMie romahan
Tässä sen nyt näkee, ei enää muistikaan toimi ajallaan. Sellanen juoksupäivä oli eilen, etten muistanut edes tänne tulla postailemaan.
Kaikki hyvin valtakunnassa. Myöhästyneet ystävänpäivätoivotukset kaikille ihanille. Ensi perjantaina yritän muistaa postausvuoroni
by Outi with no comments yet
Keskiviikko oli ja meni
Sinead
Ihan tyystin unohtui, mutta eipä sille mitään mahda. Koitan muistaa ensi viikolla =P
Feeniks, Pyhä tulilintu
Mean Sunnuntai 9.2.2014
Olimme lauantaina avokin kanssa 8km patikoinnilla. Lämmiteltiin trangialla kotona tehtyä siskonmakkarasoppaa ja kuivateltiin nuotiolla. Keli oli sateinen, ei kovin kylmä. Oli rauhallista. Ei taida tuollaiset patikointi ilmat saada niin hyvin ihmisiä liikkeelle, toisin kuin ne päivät jolloin aurinko paistaa ja on pikkupakkanen ja hanget loistaa valkeuttaan. Hyvä niin, sillä jos metsän rauhaan lähtee, ei sitä todellakaan kaipaa ihmisvilinää ja tupaten täynnä olevia nuotiopaikkoja. Parasta on kun saa olla ihan kahden. Lasten kanssa tehtävät reissut on sitten asia erikseen.
Rakastan tulta, toisaalta myös pelkään sitä. Voisin tuijottaa nuotiota ikuisuuksia, samoin kohoa ongella ollessa. Nuo kaksi asiaa veden lisäksi saavat rauhattomuuteni laantumaan. Ns. sisälläni oleva keskittymiskyvytön, rauhaton, lapsenomainen otus rauhoittuu, pysähtyy. <3 Sitä tarvitsen enemmän, irrottautumista kiireestä, keskittymistä oleelliseen, elämään.
Olen usein ottanut kuvia nuotiosta, tulesta. Tällä kertaa tuli tällainen;
Sanotaan, että feenikslintu tulee aina kun apua kipeimmin tarvitsee ja että feeniksin kyyneleet parantavat jopa kuolemasta.
Feeniks on myös jälleensyntymisen, kuolemattomuuden symboli.
Olikohan tämä joku merkki?
Uskon niin, haluan uskoa.
p.s Perusviikko. Arki pyörii radallaan. Töitä, näytön suorittamista (taas!), lapsia, ruokaa, siivousta, kutomista, Pako-sarjan katsomista.. Ja niin paras ystäväni sai esikoisensa. <3 Olen niin onnellinen heidän puolestaan. (Ja joku pieni osa minussa tunsi samalla haikeutta, (kateutta?), tulenkohan koskaan itse enää kokemaan sitä, pientä omaa vastasyntynyttä sylissäni..)
by Mean with no comments yetVain elämää pähkinänkuoressa
Olen tosi väsynyt tuosta työrupeamasta mitä tällä viikolla olen tehnyt. Torstainakin tein töitä melkein 12 tuntia. Toisaalta ei pitäisi valittaa, niin moni on kuitenkin ilman töitä. Olen onnekas, että saan tehdä työtä, joka on kiinnostavaa ja jossa on mahdollisuus lisäkouluttautua. Odotan jo aprillipäivän koulutusta positiivisesta pedagogiigasta, lapsien tyyli oppia tekemällä ja leikkimällä on aina kiehtovaa.
Ensi viikolla tapahtuu myös kotirintamalla paljon. Keskiviikkona menemme vanhempainiltaan, jossa pitäisi olla jo päätettynä pojan luokkaretki kuudennella luokalla, poika on nyt neljännellä. Torstaina vietämme 18-vuotis hääpäivää mieheni kanssa. Sovittiin ettei nyt ostella lahjoja toisillemme, kun tässä kuussa on muitakin menoja, nimittäin poika täyttää 11 vuotta. Perjantaina on ystävänpäivä ja myös taas siellä koululla vanhempainvartti. Poika ei saanut joulutodistusta, joten kaikki vanhemmat käyvät opettajien kanssa arviointikeskustelun. Tyttären kouluun toimitettava huoltajien kuulemislomake yhteishakua varten, tytär saa täyttää opon kanssa koululla lomakkeen, menee kuulemma näin kerralla oikein. Tytär on kiinnostunut kaupallisesta alasta ja aikoo hakea merkonomilinjalle ammattikouluun.
Viikon lempparipuuhana olen tehnyt pistaasin kuorista magneetteja, tässä ohjetta kuvien kera.
Villasukkatorstai
Saphira
Viikko on mennyt monenlaisesti. Vipinää on riittänyt. On käyty ulkona, tehty ruokaa, käytiinpä jopa Ikeassa ja kierreltiin muuten vaan kaupungilla lapsen kanssa huvikseen. Viikko on mennyt melko odottavissa merkeissä ja seuraaville viikoille lisää tapahtumia haalien. Seuraavat kolme viikkoa on hyvin lääketiedepainotteista ja aikoja kalenteriin rustatessa hiipi väkisin mieleen mitähän tärkeää olen unohtanut tai unohtamassa. On tullut varmisteltua ja varattua aikaa sinne tänne ja tonne. On varmisteltu pään kuvauksen aikaa, silmien ultraukseen menoa ja onpa tilattu puheterapeutille aikaa ja varailtu labraa ja röntgeniä ja vaikka mitä. Seuraavista kolmesta viikosta ei taida olla ainutkaan sellainen ettei olisi vähintään kolmena päivänä jotain muistettavaa. Aivot ovat siis hyvin kovilla.
Viimeinen viikko on myöskin ollut hauska ja kutkutteleva. Houkutteleva ja värikäs. Pehmoinen ja ennenkaikkea sukan muotoinen. Voihan villasukka. Tarkoituksena olisi tehdä viikonlopun aikana niin monta villasukkaa kuin vain ehtii. Sellasia aivan pieniä ja pehmoisia. Ihan uuden pienen ihmeen kokoisia ja hyvin vauvan tuoksuisia. Muistoja uusille vanhemmille pienestä ihanasta elämän parhaasta ystävänpäivänlahjasta. Villasukkia vastasyntyneelle vauvalle <3
Olen tällä viikolla haaveillut erityisen paljon. Mietiskellyt lomaa etelän auringon alle ja pähkäillyt sisustuksia ja huoneiden järjestystä. Kuka lopulta päätyy mihinkin huoneeseen ja millaisen muodon lopulta saa mikäkin huone. Mitä kaikkea ihanaa uutta ostaisi kotiin. Miten sisustaisi oman tai lasten huoneen. Miten sisustaisi teinien huoneen. Elämän on vallannut selvästi haaveilu