Kudottu monikulttuurisuus :D
Olen tässä miettinyt tätä monikulttuurisessa suhteessa elämistä ja miten se eroaa “valtaväestön” liitoista. Mielestäni ei juuri mitenkään, ei ainakaan meillä, mutta tämähän on taas vain minun mielipiteeni ja minun parisuhteeni. Meillä päätökset tehdään yhdessä, koti hoidetaan yhdessä, lapsista huolehditaan molemmat ym. Virastoissa toki on hyvä olla meidän molempien mukana, vaikka mieheni onkin asunut Suomessa jo kauan, on joidenkin sanojen merkitykset vieläkin hakusessa.
Suhteen alussa jännitti yhteinen tulevaisuus, ehkä jopa hieman pelotti…Miten me pärjätään kun tullaan niin erilaisista kulttuureista. Pelkoon ei onneksi ollut syytä. Mieheni perhe onkin yllättävän samanlainen kuin omani. Hänen siskonsa käyvät töissä ja äiti on perheen voimavara. Hänenkin perheensä pitää halailusta ja yhdessä olosta, niin kuin omanikin. Meidän kummankin isät ovat jo nukkuneet pois, kummatkin vei syöpä. Yhdessä ollaan näistäkin raskaista asioista selvitty.
Meidän perheessä on erilaista vain se, että me emme juo alkoholia, emme polta tupakkaa (vaikka sitäkin on tullut tehtyä, hyi) emmekä syö sianlihaa eikä verituotteita. Siinä se…Me ollaan ihan tavallinen aviopari, jolla on kaksi lasta. Se siitä monikulttuurisuudesta 
Pitkästä aikaa olen kutonut villasukat, nämä sukat sai siskontyttöni. Näiden tekeminen oli kivaa ja näistä olen aika ylpeä.
Lankana valkoinen ja vaaleanpunainen Nalle-lanka. Kukat ja varren “pitsit” on virkattu samasta langasta.
Hyvää viikonloppua <3
by Outi with no comments yetvillasukkatorstai
Saphira
Viimeinen viikko on ollut jokseenkin rasittava. Siihen on mahtunut paljon hyvääkin, mutta myös ikävää. On käyty lapsen kanssa päivystyksessä hengittämässä lääkkeitä ja soiteltu toista hoitavalle taholle, katsottu ontuvaa esikoista kannettu takiaista leikkivät kuopusta ja IHAILTU KONTTAAVAA PIKKUMIESTÄ 
Tälläviikolla tänne on iskenyt pakkaset ja ulkoilu on jäänyt harmillisen vähiin.
Katselen kirjoittaessani vieressä unta näennäisesti hakevaa pientä joka vaikuttaisi vakoilevalle toinen silmä hivenen raollaan ja mietin viimeisen vuorokauden tapahtumia. Olimme kahden lapsen kanssa mummulassa yötä ja osan päivää kolmen lapsen kanssa. Hauskaa oli. Ilta meni leikkiessä ja pötkötellen ja hauskoja jutellen. Päivä menikin sitten leikkien ja ruokaa laittaen ulkoillen ja kaupassa käyden. Tulipa päivällä jopa tehtyä hyvän matkaa vauvan villasukkaa.
Pikkumies taitaa viimein luovuttaa ja alkaa nukkumaan. Kurkkaa hivenen silmänraostaan hetkittäin ja jatkaa sitten nukahtamisyritystään.
Nämä onniitä hetkiä kun en voi olla ihmettelemättä ja huomaan lumoutuneena tuijottavani pienen ihmisen silmiä. Hän tuijottaa suoraan syvälle silmiin ja havahdun jälleen kerran ajatukseen there’s magic in your eyes. Miten taianomaiset voikin pienet silmät olla. Miten lumoava voikin katse olla.
by Saphira with no comments yetOho, taas keskiviikko!
SINEAD
Meinasi mennä kirjoitusvuoro taas ihan ohi. Viime viikko meni pojan sairastaessa ja siskonsa aloitti sitten sunnuntaiyönä. Eilen näytti jo, että tyttö paranee, mutta viime yönä alkoivat hengitysvaikeudet ja tänään nousi kuume uudelleen. Lääkäri totesi, että keuhkoissa rohisee ja toinen korva on tulehtunut. Antibioottikuuri saatiin ja loppuviikkokin menee kotosalla. Me on miehen kanssa jaettu hoitovuoroja miten on vaan kyetty, välillä toinen käynyt aamun töissä ja toinen illan, ja muuten oltu vuoronperään kotona. Pää on ihan sekaisin päivistä ja kalenteri täynnä siirtoja ja muutoksia, ei perässä meinaa enää pysyä. Toivottavasti ei enempää tulisi nyt sairasteluita… Mahatautia pelkään, se kun jyllää jo koululla ja hoitopaikoissa, ajan kysymys vaan koska sekin iskee. Viime talvena kaatoi kaikki muut paitsi minut, joka sitten hoidin, siivosin ja pesin pyykkiä aamusta iltaan.
Koti alkaa vihdoin näyttää, ja ennen kaikkea tuntua, kodilta. Paljon on oltu lasten kanssa keskenämme, kun mies on reissannut nyt kolmatta viikkoa putkeen; onneksi vaan muutaman päivän reissuja, niin olen minäkin välillä ehtinyt töihin sairastelujen lomassa. Pomo alkaa jo varmaan kohta hermostua, kun harva se päivä soittelen olevani jossain muaalla kun missä pitäisi. Aina yhtä kestämätön tilanne, kun kotona ollessa stressaa tekemättömät työt ja töissä ollessa stressaa kotona oleva sairas lapsi ja sen hoitojen järkkääminen.
Sunnuntai sumpit suurella sydämellä
Sunnuntai 26.1.2014
Perusnormaali työviikko. Vähemmän nahinaa kotona. Pirteämpi minä. Olin 4pv ihmedieetillä ma-to. Painoa tippui 1,5kg. Eipä tässä ihan hirveästi tiputettavaa ole, mutta kiva olisi jos housut todellakin mahtuisi paremmin jalkaan. Ihmedieetti perustuu nesteenpoistoon ja sen ruoat eivät olleet ihan mun lemppareita, mutta kerrankin voin olla hyvin ylpeä itsestäni ja itsekurista. Onnistuin!
“Vauvani” täytti kuusi vuotta. <3 Viimeinen neuvolakäynti takana ja koulumaailma uhkaavasti lähestyy. Voih. Niin ne vaan kasvaa, halusi tai ei.
Lapset olivat pitkästä aikaa isällään pe-su. Olimme avokin kanssa kahden kotosalla. Olipas hiljaista. Viikonlopun kruunasi tämän päiväinen reissu laavulle. Laitettiin siellä meksikonpataa nuotiolla ja testattiin avokille joululahjaksi ostamani trangia, keitettiin sillä kahvit. <3 I’m so in love.
Ihmedieetin innostamana, olen suunnitellut ruokalistaa ja eväslistaa ensi viikolle. Yritän päästä terveellisemmän ja säännöllisemmän ruokailun pariin. Herkkupyllyn on niin helppo valita aina ei-epäterveellistä syötävää. Ehkäpä pikku hiljaa toiveita ja tavoitteita täyttyy. Paremman elämän, virkeämmän ja tekevämmän itseni suhteen. Ehkä en ole sammuva tulitikku.
Kouluhommia tiedossa lähiviikoille. Näytön suunnittelua ja toteutusta. Pari tehtävää vielä pitäisi tehdä ja sitten… kohta se on ohi.
Ja nyt arkihommiin, pyykit kuivumaan ja tavarat kasaan aamua odottamaan.
by Mean with no comments yetMaailman paras perhe
Kirjoitti: minttis
Enemmän tai vähemmän kaaottinen viikko takana. Tai vaihtoehtoisesti ihan perusviikko. Sellainen, jolloin joka aamu jotain on hukassa tai todetaan, että eskarilaisen uimakoulu on unohtunut (äkkiä päälle ja kouluun!). Sellainen, jolloin kiire täyttää päivät, kahdella perheen aikuisista on koulua, eskarilaisen kaverin synttärikorttiin tulee laitettua väärä nimi, yksi ilta menee leikatessa kuudesluokkalaisten aamunavausta ja… ja… ja… Ymmi voisi nyt kyllä ruveta mulle muutamaksi lisätunniksi vuorokauteen.
Sunnuntaiaamu. Juu. Minun bloggauspäiväni oli eilen. Kirjoitan kuitenkin vasta tänään, koska bloggaamisen ohi ajoi eilen koulu, tyttöjen kanssa ompelu ja perheilta Putouksen merkeissä. Ei, ei jaksa stressata. Tässä on hyvä.
Sunnuntaiaamu, jolloin noustessa on vastassa pörröpäinen kymmenvuotias pitkässä yöpaidassaan. Näky on jo itsessään niin hellyttävä, että haluan vain halata tyttöä. Pitkään. Ennen kuin ehdin, tyttö tuumaa: Äiti, musta meillä on maailman paras perhe.
Niin on mustakin, vastaan ja pyyhin silmäkulmia.
Tytön sanojen myötä päätin sysätä kaaottisuuden, kiireen ja mieltä painavat asiat pois tästä postauksesta ja kirjoittaa niistä hyvistä asioista, joita tähän viikkoon on mahtunut.
#1. Pulkkailu/lumilautailuretki kolmen vanhimman lapsen ja yhden lainatun kanssa. Lumilauta on melkein kuin uusi yksipyöräinen <3.
#2. Peltoreissu Mörön kanssa. Itsellekin tuli hiki, kun ohjasti pulkassa perässään lapsia vetävää Mörköä peltotiellä. Kaikki saivat ulkoilua, liikuntaa ja hyvää mieltä.
#3. Akrylimaalit <3. Sain torstaina viimein testattua noita joululahjaksi saamiani maaleja. Taidan yhä edelleenkin suosia kyniä, mutta hauskaa oli. Sain maalaamisseuraa tytöistä ja iltapäivä hujahti mukavasti.
#4. Wii U ja liikunta. Perjantaina tuli testattua vanhoja liikuntapelejä Joulupukin tuomalla Wii U:lla. Tuli hiki ja hymy.
#5. Takkatuli. Taas. Anteeksi. En osaa olla kehumatta tätä kerta toisensa jälkeen. Kiitos kovien pakkasten, on takkaa lämmitetty paljon. Nautittu palavan puun rätinästä ja tuoksusta. Takan lämmöstä ja kuvioista, joita hiillos muodostaa.
#6. Koulu. Tietokirjoittaminen alkoi perjantaina. Saimme joukkoomme uuden kirjoittajan. Vietimme hauskoja hetkiä yhdessä ja opimme varmasti uutta. Kyllä nuo lähiopetuskerrat vain kummasti piristävät mieltä. Olo oli lauantaina kotiin ajellessa taas suurinpiirtein uudesti syntynyt.
#7. Ompelu. Vihdoin ja viimein pääsimme tyttöjen kanssa ompelemaan. Heinähattu ompeli kepparia, Vilttitossu Barbielle vaatteita ja minä Hukkikselle myssyn. Siitä tulikin valtakunnan ykköstöheltäjän virallinen töhellysmyssy. Kepparin teko jatkuu luultavimmin tänään.
#8. Putous. Se on täällä taas. Lauantai-ilta, joka kerää perheen yhteen. Nauru ja lämmin olo. Ja herkut.
#9. Ai niin. Meinasi unohtua se aamunavaus. Keskiviikkona Heinähattu tuli koulusta ja ilmoitti, että hänellä on luokan aamunavaus muistitikulla ja se tarvitsisi editoida. Vietimme mukavan illan Heinähatun kanssa leikaten, lisäten efektejä ja tekstejä ja Heinähatun valitessa musiikkeja. Paitsi, että saimme mukavan hetken kahdestaan, saimme koululta runsaasti kehuja ja yllättäen opettaja muisti perhettämme pienellä kiitoksella.
#10. Kehutaan nyt vielä. Vilttitossun luokan kirja alkaa olla loppuunmyyty, TAAS. 400 myytyä kirjaa. Kirjaa saa kyllä halutessaan tilata esimerkiksi Suomalaiselta kirjakaupalta.
Tällaista tällä viikolla ja positiivisella vireellä uuteen…
Hymyä ja hyvää mieltä kaikille!
Työ mietteitä
Tällä viikolla on vaan keskitytty työntekoon. Pieniä ihmisiä on paljon meillä hoidossa. Olen ehkä ikävää hoitohenkilökuntaa, koska mielestäni varsinkin alle kaksi vuotiaan paikka on kotona oman vanhemman kanssa, ei hoidossa. Harva tätä kai sanookaan ääneen, mutta minä sanon. “Pakko mennä töihin kun just ostettiin uus asunto” on tosi usein kuultu syy miksi alle yksi vuotias tai juuri sen vuoden täyttänyt tuodaan hoitoon. Pitääkö se asunto juuri silloin ostaa kun pieni on vielä pieni. Minun mielestäni töitä kyllä ehtii tehdä ihan sinne hautaan asti vaikka, mutta lapsi on vain kerran pieni, sitä aikaa ei koskaan saa takaisin. Priorisointi on se mitä ihmisten pitäisi tehdä, mitkä asiat ovat tärkeitä tällä hetkellä, onko se yhdessä olo oman lapsen kanssa vai uusi asunto/auto/lomamatka.
Tällaiset asiat mietityttävät meitä hoitajia, ainakin minun työpaikassani. Mielelläni kuulen mielipiteitä muiltakin lastenhoitajilta.
Tietenkin on perheitä, joissa lapsen todella on parempi olla siellä hoidossa osa päivästä, eikä kotona, ehkä siellä hoidossa onkin paremmin asiat kuin kotona. Näitäkin on tässä uran aikana tullut vastaan. Sellaista tilannetta ei toki toivo yhdellekään lapselle ja äitinä se koskettaa aina ja syvältä.
Joinain päivinä oma työ on myös raskasta. Huomaan, että monilla ihmisillä on väärä kuva meidän työstämme. Kuvitellaan, että lapset leikkivät keskenään ja me hoitajat istumme rupatellen ja kahvia ryystäen, sohvalla koko päivän. Näin ei todellakaan ole, olisikin edes joinain päivinä, voisi olla mukavaa vaihtelua välillä:D Meidän työmme ei suinkaan ole vaan lapsista huolehtiminen, vaikka se päätehtävä onkin. Me täytämme papereita, suunnittelemme toimintaa useiksi kuukausiksi eteenpäin, mietimme mitä kivaa ja kehittävää saisimme määrärahoilla hankittua lapsille, istumme palavereissa, konsultoimme eri tahoja. Eikä toki unohdeta niitä ihania juhlia, joita pääsemme järjestämään muutaman kerran vuodessa. Kiitosta emme juurikaan saa muilta kuin lapsilta, ihana halaus hoitotädille, hymy ja silmänisku, hipaisu käsivarteen, niillä jaksaa hoitotäti taas tämänkin viikon.
Juttelimme lasten kanssa siitä millainen on hyvä ystävä ja kuka on sinun paras ystäväsi hoidossa. Kun tuli pikkumiehen ( 2v.) vuoro vastata kysymykseen “Kuka on sinun paras ystäväsi hoidossa?” hän mietti vähän aikaa ja vastasi “Outi”, arvatkaa suliko tämän hoitotädin sydän, siinä se oli, syy tehdä tätä työtä, antaa rakkautta, asettaa rajoja ja muistaa halailla usein näitä ihania lapsia.
by Outi with no comments yet
Torstai on toivoa täynnä
Saphira
Viikko on mennyt todella nopeasti. Paljon on kerinnyt tapahtua. Alkuviikost kävimme lasten kanssa kävelyllä ja laskemassa mäkeä sekä luistelemassa parinakin päivänä. Olimme ulkona kerralla enemmänkin. Sen jälkeen oli ihana tulla kotiin ja lämpimään saunaan.
Meillä on kuoriutunut oikea löylypeto tuosta 2 vuotiaasta. Hän kävi saunassa ainakin viiteen kertaan ja suunnilleen kaikkien kanssa. Heitti hirmuiset löylyt ja kikatti vain. Oli kovin hassua, että vesi meinasi loppua saunassa kesken
Eilen oli ajatuksena vierailla sairaalassa olevan potilaan luona, lapsenvahti pienimmälle oli jo paikalla ja kaikkea kun yllättäen päiväunilta heräsikin kuumeinen pikkuinen. Siinä meni sitten kertaheitolla kaikki suunnitelmat uusiksi ja alkoi hirmuine soittorumba kuumeen vuoksi. Lopulta päädyimme jäämään yöksi seuraamaan tilannetta ja soittamaan aamulla polille.
Tästä päivästä tuli pitkä. Ensin soitat ja sitten odotat soittoa ja sen jälkeen soitat taas ja tilaat kyytiä ja sitten odotettiinkin sairaalassa verikokeiden tuloksia. Onneksi lopulta pääsimme takaisin kotiin seuraamaan, mutta varoiteltiin hirmuisesta räkätaudista parin päivän sisään. Toivottavasti sitä ei tule.
Loppuilta meneekin perheen keskenrentoutuen. Jos katsoisi illalla jotain telkkarista ja herkuttelisi. Huomenna on edessä taas pitkä päivä, kauppapäivä. Kyllä sitäkin on jo odotettu. Hetken taukoa arjesta. Harmi vain, ettei siitä tule kaipaamanilainen. Vähintään pienin lapsi jää kotiin, aamu alkaa lapsenvahdin hälytyksellä.
by Saphira with no comments yetEnsimmäinen viikko kotona…
SINEAD
Ei oo menny ihan niin kuin Strömsössä… Ekaan viikkoon on mahtunut kolme iltaa täyttä työtä viemäriputkien kanssa, kun niihin oli sitten aikoinaan jäänyt tavaraa, ja se on sinne kivettynyt. Irtoilee nyt paloina ja tukkii putket, kun on käytetty lämmintä vettä ja pesuaineita pyykkikoneessa ja astianpesukoneessa. On sitten rassattu, liotettu ja pesty kivettynyttä/jäätynyttä sitä itseään putkista ja kellarin lattiasta, jonne vedet ehti tulvia. Nyt on pakko antaa periksi ja hommata apua paikalle… Ei paljon innosta ajatella miten iso lasku tuostakin tulee =/ ilmeisesti vielä kyseessä voi olla niinkin ikävä ongelma, että koko viemäristö on jäässä, johtuen tästä omituisesta talvesta. Pitkä ja märkä syksy jätti maaperän likomäräksi, lunta ei ole juurikaan ja nyt tuli kunnon pakkaset. Routa on mennyt hetkessä todella syvälle, ja jäätänyt kaiken mennessään. Se ettei putkisto pysy auki kolmesta avaamiskerrasta huolimatta, kertoisi juuri jäätymisestä. Ja sehän on sitten ikävämpi juttu, kun siihen ei auta oikein mikään muu kun koko pihan avaaminen ja putkien eristäminen.
Lämpötilaan on pitänyt vähän totutella. Pientalo on viileämpi kuin keskuslämmitetty kerrostalo, koska lämmitetään vaan puulla ja lämpö ei synny eikä jakaannu tasaisesti. Ilmavirrat tuntuvat vetona. Ensin on kylmä, sitten liian kuuma ja kohta taas kylmä, kun työpäivinä ei pääse heti aamusta aloittamaan lämmitystä. Yöllä pitää sitten heräillä sulkemaan peltejä, kun hiillokset ovat sammuneet. Onhan siinä tulessa tunnelmansa, mutta vaatii se työtäkin.
Mutta on tässä toki ne hyvät ja ihanatkin puolensa. Talli on lähellä ja talon tunnelma on ihana. Näen jo mielessäni miltä täällä näyttää sitten, kun yläkerta on valmis ja tämän alakerran saa sisustaa oleskelutilaksi. Nyt tänne on toki survottu kaikki mahdollinen omaisuus, joka ei kylmää siedä. Sitä aikaa odotellessa, että pääsee oikeasti laittamaan paikat kuntoon.
Alkuviikko on mennyt kotona, kun poika on kuumeillut ja isäntä on taas ulkomailla; minunhan se on työni jätettävä tekemättä ja vahdittava sairasvuoteella. Omakin niska on kyllä ollut siinä kunnossa, että iihan hyvä ettei ole tarvinnut autoilla ja istua täyttä työpäivää. Maanantaina ehdin sentään aamupäiväksi toimistolle, valmistelemaan viimevuoden raportointeja ja tilastoja.
Tänään meidän mäyrispappa täyttää 12 vuotta! Uskomatonta mutta totta, pappa on paremmassa kunnossa kun vuosiin =) Onnea muruselle <3 Poneilla on ollut mukavat oltavat parina viime päivänä, kun pakkanen on vähän hellittänyt. Ei tarvitse koko ajan olla ulkona paksujen loimien alla. Rakkaista rakkain Mummoponikin on jo virallisesti 28 -vuotias!
Olenko sammuva tulitikku?
Talvi. Lunta. Pakkasta. Kauniita kylmiä maisemia. Valoilmiö pilkistelee puiden takaa ja näyttäytyy sisälle. Aurinko.
Silta. Hutera tai vakaa. Kaksi suuntaa, vasen tai oikea. Liukas tai ei. Vaarallinen tai helppo. Mistä sen tietää ellei kokeile.
Vesi. Ulkona kylmää. Sisällä lämmintä. Pelottava. Ahdistava. Toisaalta helpottava ja rentouttava.
Minä. Pelokas? Ahdistunut? Kylmä? En kai kylmä sentään. Tahtoisin olla lämmin. Vakaa vai hutera? Pohjimmiltani vakaa. Tunteiltani vakaa. Liian vakaa? Ulkopuolella kylmää, kurkistaisipa pian aurinko sisään tuoden lämpöänsä minuun. En tahdo kylmettyä. Olenko sammuva tulitikku? Eikö lämpöni/loisteeni kestä enää pidempää?
Huono viikko takana. Ei siitä sen enempää. Tiedän virheeni ja yritän olla toistamatta niitä. Aina ei ole niin helppoa. Välillä toimii väärin tahtomattaan. Tai lipsauttaa asioita suustaan, tarkoittamatta niitä. 
Parempaa viikkoa toivoen. MeAn.
(ps. sain näytöstä kiitettävän. )
http://www.youtube.com/watch?v=8Yz9IUIo1SI
by Mean with no comments yetSynttärijuhlien ilta
Kirjoitti: minttis
Yritän katsoa tätä viikkoa taaksepäin. Miettiä mihin jäin viikko sitten, mitä sen jälkeen tapahtui?
Tällä viikolla elämää on leimannut kaksi asiaa. Hyvä ja huono. Huonoista en jaksa puhua. En nyt, vaikka se saakin minut kysymään toistuvasti itseltäni yhtä ja toista.
Hyvät sen sijaan… Jotkut ihmiset ovat ihan huippuja! Jotkut ihmiset ovat sellainen, että he saavat minut toistuvasti hyvälle tuulelle ja kerta toisensa jälkeen “yllättävät”, vaikka minun pitäisikin jo tietää heidät siinä määrin, ettei siinä mitään yllättävää ole. Yksi suurimmista ilonaiheista on työ. Hei! Mä olen tehnyt tällä viikolla TÖITÄ! Yhtenä aamupäivänä syntyi työsuunnitelmaa apurahahakemukseen, korjauksia vanhaan, uutta tekstiä kahteenkin kirjaan ja mitä vielä… Lopulta Ystävä otti yhteyttä ja kysyi haluaisinko lähteä mukaan tekemään yhtä kirjaa. No totta hitossa minä halusin!
Tätä kirjoittaessani mieleeni tuli kaksi Ystävää, jotka ovat ilahduttaneet minua tänään. Kiitos Rakkaat. Olette ihania.
Mutta mutta… Kuten sanoin, on viikkoon kuulunut hyvää ja huonoa. Mutta ennen kaikkea tässä istuessani mietin lähinnä tänään olleita syntymäpäiväjuhlia.
Vietimme tänään Ossen 7vee synttäreitä. Juhliin oli kutsuttu koko eskariryhmän pojat. Lopulta kaikki kahta lukuunottamatta pääsivät paikalle (huimaa!). Eli päivää vietettiin 13 eskari-ikäisen pojan voimin.
Ossen suuren kiinnostuksenkohteen mukaan synttäreiden teemaksi valikoitui Star Wars.
Vieraiden saavuttua ja pakettien avaamisen jälkeen keskityttiin ihmettelemään Obi-Wan Kenobin jättämään pakettiin. Paketointi ei taida olla jediritarien ykkösjuttuja ja siksi herra Kenobi oli innostunut vähän liikaa. Avattavaa riitti ihan jokaiselle ja lopulta paketista löytyi valomiekka.
Synttärisankari itse.
Paketin jälkeen urheat padwanit lähetettiin etsimään ilkeän Sithin varastamia synttärikarkkeja ja löytyiväthän ne. Ne vain oli kätketty laseroven taakse. Laserovi saatiin avattua tukkimalla voimakenttägeneraattorin tuuletusaukot poloniittikiteillä. Tehtävässä täytyi kättää voimakenttänauhoja, koska kiteisiin ei tietysti voinut koskea paljan käsin.
Sitten oli tarkoitus suorittaa vielä pari tehtävää, mutta innokkaat padwanit rynnivät karkkien kanssa pöytään ja niinpä gunganien juhlia jouduttiin aikaistamaan hieman.
Kakku: Millenium Falcon.
Osa pojista olisi voinut ilmeisesti vaikka koko loppujuhlat istua pöydässä ja keskustella siitä mikä kattoon ripustetuista Star Wars-aluksista on paras. Päätöstä ei tainnut pitkästä keskustelusta huolimatta syntyä.
Neuvottelujen venyessä osa keskittyi Ossen legoukkokokoelmaan. Lopulta oli pakko hätyttää padwanit pois eväiden äärestä, jotta gunganit eivät ihan täysin jäisi pulaan. Gunganien katapultti oli nimittäin rikki ja ilkeät tuhoojarobotit uhkasivat heitä.
Ei auttanut muu kuin muodostaa ränni, jota pitkin vieritettiin plasmapalloja, joilla robotit saatettiin tuhota.
Seuraava tehtävä oli selviytyä Huttien keskellä naamioitumalla heiksi. Apuvälineinä oli aikuisten vaatteita ja ilmapalloja.
Seuraava huolenaihe olivat wampat Hothin planeetalla.
Wampat nukkuivat siivosti luolissaan, mutta pelkäsimme niiden heräävän liiallisen lämmön vuoksi. Siksi wampat päätettiin yhdessä tuumin peittää lumella (pop cornilla, jota Ari arvioi valmistaneensa 45l). Koska kenelläkään ei ollut lapasia käsissä, täytyi lumi kuljettaa nopeasti kootuilla lumenkuljetuskengillä.
Wampojen päällä todettiin olevan tarpeeksi lunta. Retki voinee jatkua. Tämän jälkeen oli vuorossa kutistuva saari, josta etsittiin Mestari Yodaa. Kutistuvasta saaresta en valitettavasti saanut kunnon kuvaa, mutta Yoda oli jättänyt padwaneille yllätyksen. Hän oli nostanut korkeuksiin 16 pientä pussia, joista jokainen sai valita omansa ja tiputtaa sen alas lasermiekalla.
Sellaiset juhlat meillä.
by minttis with no comments yet