Aug 12thEdelleen lomalla, mutta netti toimii…

Lentokoneella kohti Kreikkaa ja Kreetan saarta.

Edellisenä perjantaina lähdimme matkalle. Ilma oli lämmin koto-Suomessakin, mutta ihanaa oli lähteä ulkomaille. Lentomme lähti jo seitsemältä aamulla ja herätys oli sen mukainen, mutta kaikki olivat reippaita, pienintä muksua myöten. Lentopelkoinen kun olen, lapsille lentämisen turvallisuuden perustelu vaati pinnistelyä, mutta onneksi koneeseen noustessamme ohjaamon ovi oli auki ja kapteeni sekä perämies vilkutteli meille sieltä. Suomenkieliset lentoemännät hälvensivät myös sekä lasten että minun jännitystä. Jostain syystä minua lohduttaa ajatus siitä, että ihmiset haluavat työskennellä lentokoneessa, joten se ei voi olla kovin vaarallista. Lento meni kaikkiaan hyvin, sain nukuttuakin, samoin pienimmäinen. Nukkeruokana tarjoiltiin aamianen, makkaraa ja munakasta. Lapset söivät erikoista annostaan hyvillä mielin. Laskeutumisen alkaessa jännitys aina lisääntyy, mutta ikkunasta näkyvä maisema sai ajatuksia hetkeksi muualle.

Laskeutumassa Kreetalle.

Matka lentokentältä hotellille oli vähän uuvuttava pituutensa vuoksi, mutta uni pelasti jälleen ja taisimme lähes kaikki nukkua kuola-unta matkalla, minä heräsin vasta hotellin pihalla. Ilma oli hohtavan kuuma. Hotellihuoneessa oli kuitenkin tehokas ilmastointi ja jäähdytys. Ensi töiksemme lähdimme meren rantaan ja nolosti siinä vähän kävi, kun sortsipuvussani yritin Välimeren aalloissa kahlata. Vaatteet kastuivat ja kengät lähtivät rantahiekalta aalloille kellumaan, ne onneksi saatiin takaisin. Vesi oli hyväilevän lämmintä ja uimaan oli mentävä. Päivän hämärtyessa illaksi kävimme vielä meressä, vaikka päivän vietimmekin uima-altailla.

Välimeren aalloissa iltahämärässä.

Illallinen hämmensi, ruokaa oli niin monia lajeja, ettei kaikkea kyennyt maistamaan. Tilanne oli sama myös aamiaisella, kun tarjolla oli hedelimiä, erilaisia jogurtteja, leivonnaisia, munakkaita, makkaraa, papuja ja paljon muuta. Päivän aterioiksi riittikin runsas aamupala sekä illallinen, näiden lisäksi paljon vettä ja välillä sipsejä suolatasapainoa tuomaan. Päivät aaltoilivat omalla painollaan, mutta jokaista aamua yhdisti ennen aamiaista tehty rauhallinen aamu-uinti, silloin, kun muita ei vielä altaalla ollut. Yleensä Suomen kesässä käyn uimassa vain harvoin, jotenkin aina palelen ja vesi on kylmää. Tällä reissulla ei sitä ongelmaa ollut, vaan useimmiten olin ensimmäisenä altaassa. 7-vuotias poikakin rohkaistui huimasti hyppimään syvään veteen ja hauskaahan se oli minustakin, vuosien jälkeen.

Nenästä kiinni…

Molskis…

Ja pintaan.

Altailla aika kului mukavasti, välillä aurinkoa ottaen ja uiden. Kiirettä ei ollut, facebook tai muukaan sähköinen viestintä ei juuri toiminut. Blogia yritin epätoivoisesti kirjoittaa, mutta vaikka kuinka tallensin ja julkaisin tekstini lomasta, blogissa luki vain: olen virallisesti lomalla Ei auttanut, kuin hyväksyä tuo tosiasia ja nauttia muista asioista. Maanantaina ja tiistaina meillä oli vuokra-auto käytössä. Sillä pääsimme tutustumaan saaren muihin osiin, Agios Nikolauksen lisäksi. Ensimmäisenä päivänä kiersimme saaren itäpuolta ja kävimme Vai-nimisessä paikassa, joka oli ainoa kolkka saaressa, jolla kasvoi luonnonvaraisena palmuja. Vai-rannalla olo oli kuin Hawajilla.

Vuokra-auto hotellin edessä.

Vai.

Autoillu on mukava tapa siirtyä paikasta toiseen ja nähdä vaihtuvia maisemia, mikäli ei joudu koko ajan pelkäämään vuoristotieltä rotkoon putoamista. Kiersimme pääasiassa vain saaren virallista isointa tietä, mutta siitä huolimatta yli kilometrin korkeudessa ajelu ei ollut minun juttuni ollenkaan. Vailta lähtiessämme tiellä käveli vastaan vuohi, joka selvästi halusi meiltä ruokaa. Annoimmekin evääksi ostetut nektariinit käpyttelijöille, autosta en uskaltautunut ulos, sen verran pukkaisu sarvilla arvellutti. 

KriiKrii-vuohi (tai miten se nyt kirjoitetaankaan) on Kreikan kansalliseläin, ainakin oppaan kertoman mukaan.

Minun mielestäni näytti siltä, että vuohi kaipasi minulta jotain…

Toisena päivänä lähdimme saaren keskiosiin ja länteen päin. Löysimme Zeus-jumalan synnyinluolan, joka sijaitsi yli kilometrin korkeudessa vuoren rinteessä. Autolla pääsi lähelle, mutta viimeinen sata metriä ylöspäin piti kävellä. Liukkaiksi ja kiiltäviksi kulunut polku kiemurteli ja oli kaikkiaan noin kilometrin pituinen. Pieninkin poikanen kiipesi matkan urheasti rantasandaaleillaan, vaikka monet aikuisetkin huohottivat jo puolimatkassa hikivanat valuen. Luolaan kiipeäminen kuumassa ilmassa oli kuitenkin luolan arvoista. Sisäpuolella tippukiviluolassa oli viileää kuin koleassa lokakuun aamussa Suomessa. Vettä oli kimaltelevana pintava kivessä ja väri oli kai pääsääntöisesti vihreää, mikäli kamera ja silmät antoivat todellisen kuvan. Matka luolan pohjalle oli yllättävän pitkä ja ihmisiä oli huimasti pienillä kapeilla betoniportailla.

Oudot kivimuodostelmat hätkähdyttivät.

Vihreää ja kosteaa kiveä, pinta oli kuin jäätä.

Onkohan tämä kivettynyt dinosaurus vai ihmemaa Ozin hiekka-aavikon kivi?

Zeuksen luola sijaitsi saaren ehkä ainoan tasangon vierellä olevan vuoren rinteessä.

Vuoristotiekilometrien myötä löysimme saaren vesipuiston, jonka hinta oli hämmentävän korkea. Siellä vietimme hurjat liukumäkitunnit ja palasimme illalliseksi hotelliin.  Ensimmäisen päivän autoreissulla löysimme upean kahvilan, jonka näkymä oli kenties tämän astisen maailmani kaunein. Vanhempi mies piti kahvilaa ja hoiti palvelun hienosti. Nautimme kahvit ja mehujäät ihanaa maisemaa katsellen. Loppuviikko kului uimassa ja parin tunnin kaupunkikerroksilla. Lomaa kaipasin ja täällä se onnistui, kun mitään ei oikeasti tarvinnut tehdä

Sun+Pool=holiday!

Aug 6thKreetalla toimii kaikki, paitsi netti…

Olen virallisesti lomalla