-
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin kuin nyt tämän bloginkin aika.
Katselin läpi vuoden aikana kirjoittamiani juttuja ja naureskelin muistoille. Vuosi meni todella nopeasti ja tänne on ollut kiva kirjoitella, jakaa musiikkia, kuvia ja tuunauksia. Olin alussa jopa hieman peloissani tämän blogin kanssa. Moni tuntui olevan tätä koko projektia vastaan. Minun olemassa oloani jopa epäiltiin. Sitten tultiinkin siihen tulokseen, että kyllä se Outi taitaakin olla ihan Outi vaan 
Minun suhdettani mieheeni, uskoani ja vanhempiani arvosteltiin, se tuntui kyllä pahalta, mutta siitäkin huolimatta halusin jatkaa kirjoittamista. Oikeastaan olen aika ylpeä siitä miten jaksoin lapsien, parisuhteen, kodin, työn ja toisen blogin pitämisen lisäksi kirjoitella myös tänne. Jee, hyvä minä. Suuri kiitos myös Mintulle, joka huoli minut mukaan tähän projektiin/ryhmään, vaikka itse kovin epäilin, ettei kirjoittamisen lahjani tänne riitä. Enkä minä kaikkina viikkoina ole kamalasti tekstiä saanutkaan aikaiseksi, mutta jotain pientä aina kuitenkin.
Mitä sitten olen saanut itselleni tästä kirjoittelusta, mitä huomioita elämästäni olen tehnyt? Huomasin olevani ihminen, joka puhuu toisista mielummin hyvää kuin pahaa ja osaan olla sanomatta mitään, jos sanottavani ei ole ystävällistä. En halua kertoa liikaa perheestäni, koska aina on joku, joka löytää asiasta kuin asiasta jotain pahaa sanottavaa. Olen onnellinen siitä millainen perhe minulla on, rakastava puoliso ja kaksi kaunista lasta. Minulla on useita kavereita ja muutama todella hyvä ystävä, joita ilman maailma olisi monta ilonhetkeä vajaampi. Minulla on aivan ihana työtiimi, ilman heitä ei tämän hetkistä työtilannetta varmaan jaksaisikaan, Rakastan ihan julmetusti tuunailla vanhasta uutta, yhden roska on toisen aarre, sopii hyvin minun tuunausmetodiini.
Tämä on viimeinen postaukseni tähän blogiin. Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet lukea juttujani täällä, jos juttuni/tuunailuni jatkossakin kiinnostavat, voit lukea niitä blogistani
http://outislifee.blogspot.fi/
PUS O KRAM!!!
by Outi with
-
Minä se olen tässä pari viikkoa sairastellut oikein kunnon räkä tautia, välillä kuumeella ja välillä taas ilman. Olo on aika nuutunut, voisi nukkua puolet päivästä. Mietinkin mistä jaksaisin edes pikkuisen kirjoittaa.
TV-ohjelmista saisi muutaman rivin ehkäpä aikaiseksi.
Oletteko katsoneet uusia iholla-sarjan jaksoja. Minä sain taas siihenkin itseni koukutettua. Esko, Patrick, Yrjänä, Jukka ja Tero valtaavat meidän olkkarin maanantaista torstaihin aina yhdeksältä. Tykkään iholla-sarjan ideasta, siinä pääsee luvalla kurkkimaan toisten ihmisten elämää, tällä kaudella ensimmäistä kertaa miesten elämää. Aivan mahtavia tyyppejä valittu tälle kaudelle. Eniten tunnen samaistuvani Eskon ja Karoliinan elämään ja vähiten yhteistä on Teron kanssa. Ehkäpä juuri se perhe ja lapsi/lapset tekevät Eskon, Patun ja Jukan elämästä kiinnostavaa, siis sellainen normaali perhe-elämä. Yrjänä taas on ihana pohtija, ensin lapsettomuus, nyt tuleva isyys. Mahtavaa sakkia, sanonpa vaan.
Suomen kaunein koti, siinäpä myös ohjelma joka minua kiinnostaa. Kurkkia toisten koteihin, miettiä miten itse sisustaisi kyseisen tilan, mitä ihanaa tilassa jo on. Voi että…sisustaminen on ihanaa (rahaa vaan tarvitsisi olla huomattavasti nykyistä enemmän). Minä, niin kuin varmasti moni muukin, haaveilen omakotitalosta, tilavista huoneista, valosta lautalattioilla, kaakeleista keittiössä ja ihanasta pihasta, huoh, ehkä vielä joskus.
Master chef Australia ja Usa, ihania kokkauskilpailuja. Hauskoja käänteitä ja kilpailuideoita, hyvät juontajat ja herkullista ruokaa. Mieheni ehdoton lempiohjelma on juurikin tuo Australian master chef, jos sitä ei ehditä katsoa kuudelta, se on otettava nauhalle ja katsottava myöhemmin samana iltana.
Näitä sarjoja siis seuraan tv:stä. Mistä sarjoista te pidätte?
Hyvää viikonloppua <3
by Outi with
-
Tänään ei ehdi kirjoittaa mitään viisasta, koskatänään olen työtiimini kanssa viettämässä yhteistä vapaata iltaa elokuvissa. Päätimme mennä katsomaan Mielensäpahoittajan.
Elokuvan esittelyssä lukee näin:
Siinä on mukana värit ja ääni. Sen ovat atk-koneillaan kirjoittaneet lättähattujen suosikit ohjailija Dome Karukoski ja kirjailija Tuomas Kyrö. Kyllä ovat minulle vieraita nimiä. Itseäni näyttelee Litjan Antti, hänestä olen aina enemmän pitänyt kun ei ole mikään tyhjännauraja.
Minustahan se kertoo. Kahdeksankymmentä olen jo täyttänyt ja aina kotonani asunut. Verkot pitää katsoa, perunat nostaa ja hommat hoitaa. Puhumattomuudella Sysi-Suomessa on aina pärjätty. Mutta sitten loukkaan jalkani ja joudun lähtemään pääkaupunkiin muka johonkin vysioperatiaan. Taksipirssin kyydissä viedään sinne missä on raitiovaunuja eikä kukaan käytä päähinettä. Poikani jää kotiin, koska jonkun käytävä syöttämässä emäntä. Hänellä on herra Alshaimerin tauti ja sen takia joutui Kuusikodin vuodeosastolle. Isoa taloa joudun nykyään asumaan yksin. Meitin poikaa näyttelee semmoinen kuin Iikka Forss. Kyllä en tiedä kumpi siinä on etunimi ja kumpi sukunimi.
Minun pitää mennä ensin miniän tykö. Kovasti on tämä Mari Perankoski niin kuin miniän pitää olla. Se pelkää minua ja minä vähän häntä. Enemmän on hänessä nättiä näköä kuin työihmisen näköä. Kyllä en löydä viikonlopun aikana miniän kanssa yhteistä kieltä. Olen tottunut syömään eläimen kieltä ja miniä on enemmänkin opiskellut kieliä. Kuten esimerkiksi neuvostoliittoa.
Paljon on pääkaupungissa toisella tavalla kuin kotona. Emännät käyvät töissä ja isännät koulussa. Ihmisiä ja liesiä hipaistaan eikä naksautella tai kolauteta niin kuin minun maailmassani. Mutta talon ulkopuolella on hommat tekemättä. Rännit pitää putsia, välikaivo tyhjentää ja kyllä tarvitsee miniä apua tärkeässä neuvottelussa venäläisten kanssa. Koetan näyttää kuinka asiat tehtiin silloin kun kaikki oli hyvin. Nimittäin vuonna viisikymmentä ja kolme. Ei onnistu, tulee ongelmia ihmisten välille. Ja kansakuntien välille. Ja puun ja Voortti Eskortin välille.
Hyvää viikonloppua, älkääkä te pahoittako mieltänne
by Outi with
-
Nyt on ollut paljon puhetta koulukiusaamisesta.
Myös minua on kiusattu koulussa, osan yläastetta sekä jatko-opintopaikassani kauppaoppilaitoksessa.
Yläasteella minua kiusattiin painostani ja kauppiksessa rakkaani takia.
Nyt kun katson kuvia itsestäni yläasteella, mietin miksi minua kiusattiin.
Meidän luokalla oli saman kokoisia tyttöjä muitakin, kiusattiinkohan heitäkin?
Mikä ihme oikeuttaa kiusaamaan painon takia?
Nuorena sitä otti kaikesta enemmän stressiä, yritti laihduttaa mitä ihmeellisimmillä keinoilla ym.mutta…
Tekeekö lihavuus minusta sitten huonomman ihmisen ja oikeuttaako se pilkkaamiseen?
Minä olen lihava ja en tällä hetkellä omaa mitään kiinnostusta laihtua, osaan elää läskieni kanssa ihan kivasti, joten ei huolta.
(Tämä kuva puhutteli minua ja toi kaikki nuoruuden epävarmuudet pinnalle taas.)
Kauppaoppilaitokseen siirtyessäni, luulin olevani jo kuivilla vesillä, mutta toisin kävi.
Tapasin mieheni 16 vuotiaana, Forumin kahvilassa.
Kovasti vannotin etten alkaisi seurustelemaan ulkomaalaisen kanssa, mutta näköjään vannomatta paras.
Olin niin onnellinen, minulla oli ihana poikaystävä ja opiskelin toimistotekniikan merkantiksi.
Kotona kaikki oli hyvin ja kukaan ei arvostellut valintojani.
Ennen kuin…
Joku opiskelija ryhmästäni oli nähnyt minut Forumissa mieheni kanssa.
Aamulla kun tulin kouluun, päälleni syljettiin, luokassa kaikki siirtyivät istumaan toiselle puolelle luokkaa, ihan kuin olisin ollut saastaisin ihminen maailmassa.
Tilanne muuttui niin rajuksi aamun aikana, että luokanvalvojani soitti isäni hakemaan minut kotiin.
Itkin kotona, enkä voinut ymmärtää mitä väärää olin tehnyt?
“Tänään tulee taas laivalasti pakolaisia satamaan, Outi on varmaan niitä siellä haarat levällään odottamassa”
Kuvitelkaa nyt miltä tuollaisen kuuleminen nuoresta tuntuu?
Nyt 23 vuotta myöhemmin, mietin miten vahva olinkaan.
Kestin kaiken tuon ilkeilyn, en luopunut rakkaastani (enkä läskeistäni :D) ja minä olen onnellinen.
Minulla on kaksi ihanaa lasta, kaunis koti ja hyvä työ ja edelleen se sama mies <3
Onkohan ne kiusaajat yhtään sen onnellisempia kuin minä?
Kuinkakohan heidän elämänsä on muotoutunut?
Tämä on minun tarinani ja se teki minusta juuri sen mitä olen tänä päivänä
VAHVA, ITSENÄINEN, RAKASTETTU NAINEN!
by Outi with
-
Minussa elää sisustussuunnittelija 
ollappa uusi iso talo, jossa pääsisi itseään toteuttamaan.
Näiden kuvien myötä… Hyvää viikonloppua!
by Outi with
-
Juuri kotiuduin Habitare messuilta, Helsingin messukeskuksesta. Olipa kuulkaa kiva messupäivä. Sain olla oman äidin kanssa ihan kahdestaan liikenteessä. Kyllä se on aikuisenakin kiva olla oman vanhemman kanssa.
Kierrettiin koko messualue. Ihastuttiin pieniin kojuihin, joita oli sisustustavarapuolella. Lamppuja kuvasin ties kuinka monta ja antiikkia käytiin hipeltämässä.
Mukaan lähti Parolan Asema-blogin pitäjän Katja Rinkisen kirja, Sormustin ja sorkkarauta.
Kirjan takakannessa kerrotaan näin:
Parolan asema on Katja Rinkisen rakas koti, jota hän remontoi miehensä kanssa ekologisessa hengessä ja perinteisin materiaalein. Projekti on jo monelle tuttu Rinkisen blogista ja edellisestä kirjasta (Vintagen viemää, 2011). Tällä kertaa työn alla on aseman puistossa sijaitseva vanha vartiotupa. Keittiö rakennetaan itse, makuuhuone saa boheemin vintage-tyylin ja eteinen rennon pikaremontin. Ennen ja jälkeen -kuvista sekä työkuvista näkee havainnollisesti vaikkapa muovimattojen repimisen, työtasojen tekemisen ja lautalattian esiinkaivamisen vaiheet. Kierrätystaloudessa mitään hyväkuntoista ei heitetä roskiin. Vanhat nahkavyöt, sähköjohdon pidikkeet, sateenvarjot, palaneet hehkulamput, pitsit ja vaikka mitkä saavat uuden elämän. Kaikki sujuu rennolla otteella, sillä eihän hyvien ideoiden tarvitse olla työläitä toteuttaa.Ulkoasultaan kaunis ja ekohenkinen kirja houkuttelee elämys- ja selausmatkalle parempaan maailmaan, jossa kovia kokeneita esineitä ja elämän kolhiintunutta kauneutta kunnioitetaan.
Kuulostaa ihan minun kirjaltani
Nyt nostan jalat kohti kattoa ja juon kupillisen teetä.
Mahtava päivä, parhaassa seurassa, näitä päiviä lisää kiitos <3
by Outi with
-
Tuon neuvon otin tällä viikolla käyttöön, kun huomasin olevani koko ajan menossa ja koko ajan stressaamassa jostakin asiasta. Töissä on todella hektistä. Uusia lapsia tulee hoitoon ja “vanhoissakin” on vielä työsarkaa. Huoltakin on töissä, mutta siitä en nyt tietenkään voi tämän enempää mainita. Asia on onneksi hoidossa, mutta tulee viemään paljon aikaa ja voimia.
Tytär on oikeasti onnellinen uudessa koulussaan, koetuloksetkin ovat olleet nyt hyviä. Pojan koulussa olimme vanhempainillassa, leirikoulun maksua varten kerätään lisää rahaa järjestämällä vielä ensi kuussa disco.
Mies on hemmotellut minua hyvällä ruualla ja uudella tuoksulahjalla…on se vaan ihana <3
Onnea, kiirettä, yhteistä aikaa ja rakkautta, kaikkea sopivassa määrin (tällä hetkellä). Toivottavasti tämä nyt hetken kestäisi.
Löysin hauskan printattavan tekstin Pinterestista.
Tässä yhdistyy hauskuus ja tosiasiat.
Hauskaa viikonloppua!
by Outi with
-
Musiikki on aina ollut tärkeä osa minun elämäni. Koulussa olin aina musiikkiluokalla, osallistuin koulun kuoroihin ja kävin laulu- sekä pianotunneilla.
Musiikki on ollut vahvasti mukana myös erilaisissa elämäntilanteissa. Nuorena kuuntelin paljon Bon Jovia ja Dingoa. Bogart co:n Ressu Redford vei sydämeni ja voi sitä George Michaelin pepun heilutusta Faith kappaleessa Rakastin 80-90 luvun musiikkia. Kaikki Scorpionsien hitaat sekä Def Leppardin Love bites tulivat tutuiksi koulun discoissa…muistatteko illan viimeisen hitaan? Voi niitä aikoja.
90 luvun alussa tapasin mieheni ja tykästyin rap musiikkiin hänen kauttaan. Snoop Dogg, Dr Dre ja Wu tang clan olivat pinnalla silloin. R´B tuli rap:n jälkeen ja se on jäänyt lempi musiikkityylikseni, pop musiikin rinnalle.
Enää en osaa kertoa suosikki artistiani, nyt on vaan hyviä biisejä. Ajattelinkin jakaa teille oman suosikkilistani, jota kuuntelen kun näpertelen kotona.
1.Justin Timberlake Mirrors
2. Backstreet boys Incomplete
3. Sia Chandelier
4. Cheek ft Samuli Edelman Parempi mies
5. Bon Jovi I`ll be there for you
6. N Sync This I promise you
7. Snoop Dogg Gin & Juice
8. Justin Timberlake Like I love you
9. NKOTB Remix
10. JVG ft Anna Abreu Huominen on huomenna
Näillä mennään taas tämäkin viikonloppua. Musiikki<3
by Outi with
-
Paluu arkeen on pientä alakuloisuutta lukuunottamatta sujunut oikein mallikkaasti. Töissä tuntui heti siltä, ettei olisi lomalla ollutkaan. Ihan kaikki lapset eivät vielä ole palanneet lomalta hoitoon, joten saimme tällaisen “helpon” aloituksen. Alakuloisuuteni johtui vain siitä, että loma meni taas niin nopeasti, vielä olisi ollut paljon tekemistä kotona ja tuunailujen parissa. Onneksi tämä vuosi hellii meitä työntekijöitä usealla pyhäpäivällä joulun ja uuden vuoden aikaan. Silloin siis taas lomaillaan pari viikkoa.
Tällä viikolla alkoi myös tyttären koulu. Olemme ostaneet kaupoista paljon vihkoja, uuden lyijytäytekynän, kumin ja alleviivaustusseja. Vielä pitäisi ommella uusi penaali opiskelijalle Hankittu on myös ammattivaatteet. On tämä jännää aikaa meille vanhemmillekkin. Oma lapsi on valinnut itselleen ammatin, johon haluaa opiskella…toivottavasti opiskelut tulevat sujumaan mallikkaasti.
Poika aloittaa viidennellä luokalla ja on ihan innoissaan uusista koulujutuista. Eniten innostusta aiheuttaa kummioppilaan saanti. Pojan koulussa viides luokkalaiset saavat ensimmäiseltä luokalta oman kummioppilaan, jota auttavat koulun aloituksessa ja koulussa liikkumisessa. Kummeus tuo siis vastuuta toisesta, pienemmästä oppilaasta. Se onkin siis tärkeä vastuutehtävä.
Miehen kanssa ollaan selailtu Netflixin leffoja. Kohta on kaikki action leffat katsottu. Seuraavaksi siirrytään kauhuun…käääääk! Rakastan kunnon kauhuleffoja, sellaisia joiden loputtua tuntuu hieman ahdistavalta. Enää ei mielestäni tehdä kunnon kauhuleffoja, kauhuksi luullaan sitä kun leffassa on paljon verta ja suolenpätkiä. Ei, ei ja ei, ennen oli toisin. Kukapa ei muistaisi psykon suihkukohtaa, manaajan pikkutyttöä jonka pää pyöri ympyrää tai tappajahain pelottavaa musiikkia. Musiikilla olikin ennen suurempi rooli elokuvissa. Musiikki loi tietynlaisen tunnelman elokuvan kohtauksiin. Ehkäpä musiikkia ei enää pidetä niin tärkeänä. Ehkäpä olen vain katsonut niin paljon elokuvia, että minusta on tullut kranttu elokuvien suhteen
Tämän viikon lempituunaukseni on kirjasta tehty korurasia. Kiva ja kivulias projekti, koska koverrettavia sivuja oli 610, huh! Lopputulos on kuitenkin pienen kärsimyksen arvoinen.
Hyvää viikonloppua <3
by Outi with
-
Siinä se taas meni tämäkin loma, seuraava onkin sitten vasta joulukuussa.
Tämä loma kuitenkin lopetetaan tyylillä.
Kummityttöni pääsee ripille ja sitä juhlistamme sunnuntaina.
Muistan miten ylpeä olin kun ystäväni pyysi minua tyttärensä sylikummiksi.
Vastasin heti myöntävästi ja olen ylpeästi hoitanut kummin tehtäviäni.
Varmistin myös ystävältäni voinko toimia vielä kummina, vaikka uskontoni onkin muuttunut näiden vuosien aikana.
Ystäväni vaan naurahti ja sanoi, että tietenkin voit, tyttö voi tulla opettelemaan minun kanssani islamista asioita
Elämähän on yhtä oppimista kuitenkin.
Ihanaa laittaa ykköset päälle ennen arkeen paluuta.
Meidänkin lapsille ostettiin uudet juhlavaatteet Eid juhlan kunniaksi.
Eid al Fitr juhlaa juhlimme Ramadan paastokuukauden lopuksi.
Mies laittoi ihanaa lihapataa vihanneksilla.
Minä leivoin suklaakakun, päälle laitoin tuoreita mansikoita ja tomusokeria.
Paluu arkeen koittaa siis maanantaina, mutta nyt vielä juhlitaan, joten…
Herkullista viikonloppua teille kaikille <3
by Outi with
-
