• Mistä on kyse?

      Seitsemän naista päättivät blogata yhdessä vuoden arjesta ja ajatuksista laidasta laitaan. Luvassa on kaikkea arjen kaaoksenhallinnasta pullantuoksuun - ja hyvin kauas siitä, polyamoriasta monikulttuurisuuteen, tuunauksesta eläimiin ja lyhyesti sanottuna - kaikkea mitä näiden naisten arkeen mahtuu.

      Bloggauspäivät on jaettu seuraavasti. Järjestyksessä voi joskus henkilökohtaisista syistä tulla muutoksia.
      Maanantai: Inkeri
      Tiistai: Malla
      Keskiviikko: Sinead
      Torstai: Saphira
      Perjantai: Outi
      Lauantai: minttis
      Sunnuntai: MeAn

      Kirjoitukset

      • Uudet tuulet puhaltavat
      • Katoaminen ja paluu vain kadotakseen jälleen.
      • Loppu. The end!
      • Pienimuotoista haikeutta ilmassa
      • Loppu hyvin, kaikki hyvin

      Kommentit

      • peliculas on Vappu, työväen juhla
      • black on Mä olen vain viidesosa ja se ahdistaa
      • xxx on Kännykkäpaasto ja iltapäiväulkoilua
      • vieroitusoireet on Vappu, työväen juhla
      • nettisivut on Vappu, työväen juhla

      • October 2014
      • September 2014
      • August 2014
      • July 2014
      • June 2014
      • May 2014
      • April 2014
      • March 2014
      • February 2014
      • January 2014
      • December 2013
      • November 2013
      • October 2013

      Kategoriat

      • Blogista
      • Inkeri
      • Malla
      • MeAn
      • minttis
      • Outi
      • Saphira
      • Sinead
      • Uncategorized

      Tagit

      ahdistus arki askartelu Ikävä isi Joulu juhla kalastajalanka kehonkuva kesä kirjat kirjoittaminen koti koulu lapset Loma lääkkeet masennus minttiksen arki muistot Musiikki onnellinen opiskelu perhe Polyamoria Rakkaus raskaus runo silmä sipulipussi sisaruusrakkaus syksy synnytys Synttärit Tallielämää talvi tulevaisuus työ työ stressi rakkaus täytekakku unet uusi vuosi vapaat viikko villasukka

      Muuta

      • Log in
      • Entries RSS
      • Comments RSS
      • WordPress.org
    • May 1stVappu, työväen juhla

      Saphira

       

      On Vappu ja nettimaailma näyttää mitä se on parhaillaan. kuvia kuvan perään ruokia notkuvista pöydistä ja vappupalloista, hassuttelevista ihmisistä vappupuvuissaan ja onnellisia vapputoivotuksia toinen toiselleen. Meille tämä vappu onkin erilainen kun aiemmat vaput. Tällä kertaa jäi vapputorilla kiertäminen välistä ja keskityttiin viettämään aikaa lasten kanssa touhuillen. Pelaten ja hyvää ruokaa syöden. Kohta olisi aikeena tehdä dippikastike ja herkutella katsoen vielä jotain elokuvaa lasten kanssa. Illan elokuvaksi selvästikin määräytyi tänään tuon kaksi vuotiaan toiveesta Monsterit yliopisto. Ja hauska tuntuu olevan. Koko ajan pikkuväki hihkuu ja kikattaa. Hauskaa on.

       

      Mennyt viikko on ollut vähän mennään tullaan viikko. On piipahdettu pari päivää Helsingissä pienimmän kanssa ja tavattu kaveri. Herkuteltu ja tutkittu pientä aluetta Helsingistä. Tulipa vietettyä aikaa myöskin silmä ja korvasairaalassa pienimmäisen silmäkontrollin merkeissä. Seuraavakin viikko on vähän mene tule viikko. Se tosin menee kotikaupungissa ja ohjelmassa on muunmuassa pään magneettikuvausta ja kuntosalitreffiä ;)


      by Saphira with 3 comments
    • Apr 16thHyvää oloa etsimässä

      Saphira

      Tänään oli mielenkiintoinen ilta. Tuli käytyä kuntosalilla. Oli jännä kokemus kun oli toinen ihminen vieressä kertomassa ja laskemassa koko ajan. Tee Saphira noin, sitten voisit tehdä noin. Niin monta vielä. Tee vielä. Noin. Koitetaanpas tota noin. Oli kyllä kaikenkaikkiaan mahtava kokemus päästä treenaamaan ihmisen kanssa joka sitä työkseen tekee, kysymään miljoona kysymystä ja saada paljon uusia mietittäviä asioita. Paljon tuli uutta tietoa ja paljon sai vahvistettua vanhaa. Ja sai vastauksen moneen mietityttäneeseen kysymykseen. Oli todella jännä ja hauska kokemus. Sai mukavasti lisää tehoa treeniin.

      Oli tavallaan hassun tuntuista kun toinen katsoi vierestä ja kertoi mitä voisi tehdä ja miten voisi tehdä. Kertoi mille lihakselle mikin liike vaikutti ja miten mikin liike kuuluisi tehdä. Monta kertaa huomasi miten samoin ajateltiin ja miten saman asian voi tehdä monella eri tapaa.

      Viimeksi kun olen aktiivisesti kuntosalilla käynyt olen ollut vielä kovin nuori ja silloin oli tarjolla ihan erilaisia laitteita. Paljon tuntuu olevan vielä lihasmuistissa mutta on äärimmäisen hauskaa alkaa opettamaan lihasmuistiin uusia asioita. On jännä katsoa nykyisiä laitteita ja miettiä millaisia ne ovat olleet ennen ja millaisia ovat nyt. Kaikki muutokset eivät ole olleet mieluisia. Tuntuu, että vakauden ja tukevuuden ja oikeisiin liikeratoihin paremmin ohjaavuuden lisäksi moni laite on myöskin kasvanut kokoa korkeussuunnassa ja itseltä tahtoo loppua pituus kesken. Huomattavan usein joutuu säätämään laitteita saadakseen ne tarvittavalle korkeudelle tai itselle sopivaksi. Ei joskus vuonna kuokka ja kirves joutunut samalla tavalla säätelemään laitteita. Mutta silloin myöskin monesti huomasi jonkin laitteen heilahtavan ihan pienestäkin tekemisen voimasta ja tuli monesti mietittyä miten herkästi tuonkin saisi kaadettua.

      Aloimme tänään rakentamaan saliohjelmaa. Mielenkiintoista puuhaa. Ja erittäin aikaa vievää. Kun ohjelmaa rakennetaan ja niiden liikkeiden tekemiseen tutustutaan siihen menee huomattavasti aikaa. Siksi saliohjelma rakennetaankin useamman käynnin yhteydessä. Toinen syy on myöskin se ettei lihakset opi yhteen liikkeeseen ja sen vuoksi salitreenin vaikutus huonone. Tai oikeastaan heikkene, vähene. Seuraava tapaaminen saman ihmisen kanssa on joskus hamassa tulevaisuudessa. Siihen asti täytyy treenata yksin. Toisaalta harmillista, toisaalta taas hyvin mielenkiintoista.


      by Saphira with no comments yet
    • Apr 3rdKuplitellen ja leffaillen

      Saphira

      Kulunut viikko on ollut sairasteluntäyteinen joten tänään olikin hauska vähän touhuilla lasten kanssa.

      Katselimme päivällä lasten kanssa elokuvan. Alvin ja pikkuoravat 3. Elokuva oli niinkin mukaansa tempaava, että sen katsoivat kaikki lapset melkein kokonaan lävitse vaikka pariin kertaan joutuikin keskeyttämään elokuvan katselun. Oli hauska katsella elokuvaa ja samalla napostella lasten kanssa popcorneja. Sylitellä ja nuuskutella pieniä ihmisiä.

      Myöhemmin päivällä eteisessä tuli vastaan pari purkkia saippuakuplia ja niitähän piti heti alkaa puhaltelemaan lapsille. Isompi pieni oli heti hihkumassa ja pomppimassa ja puhkomassa palloja. Riekkui ihan onnessaan mutta pienemmälle niissä oli liikaa jännitystä. Jotenkin vielä pallot siedettiin mutta heti jos oli vaarana osua alkoi hirmuinen kitinä ja yritys kiivetä syliin.

      Kävimmekin myöhemmin päivällä seikkailemassa puistossa kauppareissun lomassa. Vähän keinumassa ja leikkimässä ja puhaltelemassa kuplia  samalla vauhdilla, kylläpä on ollut hauska päivä =)


      by Saphira with no comments yet
    • Mar 15thVäsytys maximus ja ajan katoaminen johonkin

      Kirjoitti: minttis

      Miten voikaan olo olla näin vetämätön? Jo useamman päivän väsyttänyt niin, ettei mikään tunnu auttavan ja asiat jäävät tekemättä ihan siksi. Tällä viikolla on ollut kyllä pari oikein hyvää kirjoituspäivää ja pari kunnon aikaansaamispäivää, jolloin ei voi muuta kuin iloita siitä miten hyvin on saanut juttuja tehtyä. Kirjoittamisen suhteen vain on menossa vähän sellainen hetki, että pitäisi, pitäisi, pitäisi. Pitäisi saada paljon enemmän aikaan. Noh, ensi viikolla voinemme iloita yhdestä etapista taas. Kummituskirja lähtee painoon! Wo-hoo. Pitkään sitä onkin väännetty ja hiottu, mutta nyt kustannustoimittaja viestitteli perjantaina, että taitto näyttää hyvältä, pari tekstikorjausta vielä ja se on sitten siinä. Pitkä prosessi tulee päätökseensä.

      Jollakin tapaa tämä lauantain kirjoitushetki pysäyttää miettimään kulunutta viikkoa, kuluneita päiviä. Tällä kertaa Tiesin kirjoittaneeni viikko sitten, mutta en saanut minkäänlaista otetta siitä mistä oikein kirjoitin. Mistä tänään jatkaa? Tuntui siltä, että aivan yhtä hyvin olisin voinut kirjoittaa kuukausi tai vuosi sitten.

      Aika. Sen suhteellisuus. Viimeksi kirjoitin tuskastumisesta siihen, ettei mitään pysty olemaan 100%. Tänään tunne ei ole sama. Tänään mietin vain sitä, että mihin tämä aika oikeasti katoaa. Päivät kulkevat ja mistä saa kiinni? Olen yrittänyt miettiä mikä voisi olla tapa yrittää saada arjesta paremmin ote? Millä tavoin tallettaa niitä pieniä onnenpipanoita jonnekin takataskuun talteen?

      Myönnän. Yksi näistä on kuvakansioni facebookissa. Sinne tulee ladattua ihan jatkuvalla syötöllä kuvia hauskoista pienistä hetkistä päivien varrelta. Niin. Tänään latasin sinne 54 kuvaa hiiristä, jotka saapuivat meille eilen.

      Ajattelin, että voisinkin tänään kurkistaa aavistuksen noihin kuviin, joita tällä viikolla olen faceen ladannut ja voisinhan kertoa myös noiden hiirten tarinan…

      blogi1

       

      Maanantaina Pojalla oli pleikkaseuraa (PS. Tassu on parantunut tosi hienosti).

      blogi2

       

      Tiistaina vietimme keväisen hetken trampoliinilla.

      blogi3

       

      Keskiviikkona koululla vietettiin olympialaisia. Poika ja Vilttitossu olivat menossa mukana. Menin aikaisin tekemään kasvomaalauksia Vilttitossun luokkalaisille. Harvemmassa koulussa olympialaiset avaa oikea olympiamitalisti!

      blogi4

       

      Torstaina vietimme leivontapäivää ja teimme mokkapöllöjä. Pikku-Hukka osallistui niin leivontaan kuin herkutteluunkin.

      Hiiriä, hiiriä, lisää hiiriä…
      Tiistaiaamuna piipahdin varastossa hakemassa halkoja. Haju, joka tuli vastaan, oli sellainen, ettei siitä voinut erehtyä. Sen tunnistaa kuka tahansa, jolla on vähänkin enemmän lemmikkijyrsijöitä ollut. Siltä haisee yön kuolleena ollut eläin. Arvasin aikalailla suoraan mistä haju lähti. Tosin eipä varastossa asukaan enää kuin hiiret ja kaksi gerbiiliä. Arvaukseni osui oikeaan. Kuollut oli toinen viimeisistä hiiristä. Nuo ovat olleetkin todellisia ikijääriä. Eläneet hyvän ja pitkän elämän, voisi sanoa.

      Alun perin olin ajatellut, että nämä voisivat jopa olla meidän perheen viimeiset hiiret – ainakin pitkään aikaan. Tiistaiaamuna iski kuitenkin fiilis… Hitsi tota viimeistä yksin jättää. Kyllähän näitä menee samalla lisää. Heitin faceen asiasta viestin ja yksi tuttu tarjosikin hiiriä. Sanoin vielä kyseleväni eräältä kaverilta, jolta saisin hiiret lähempää ja näin tein. Kaveri lupasi hiiriä. Sanoi, että on viimeisiä hiiriään juuri laittamassa pois. Kyseli, että kuinka monta mä voin ottaa. Tuumasin jotain, että terraario on tämän ja tämän kokoinen, kyllähän siellä useampikin menee…

      Perjantaina olin Pojan kanssa vesipeuhussa, kun Hukka heitti viestillä. ”M toi hiiriä. Niitä on 16.” Hetki meni sulatellessa… KUUSITOISTA. En mä nyt ihan niin montaa ajatellut. Heinähattu ja Vilttitossu vielä puhelimessa sopottivat jotain siitä, että joukossa voisi olla uroksia. Tulin kotiin ja katsoin hiirten sukupuolet. Kyllä, koko joukko on naaraita. Hetken sulateltuani totesin, että eipä siinä mitään. Kyllä meille hiiriä mahtuu.

      Show jatkui tänään, kun kuvasin hiirilaumaa. Yritin erotella selvästi toisiaan muistuttavat hiiret niin, että saisin kaikista yksilökuvia. Vasta koneella rupesin laskemaan… Missä mättää, kun mulla on kuvat 17 hiirestä? Laskin ja laskin ja laskin. Kävin kysymässä Heinähatulta ja Vilttitossulta: Montako niitä hiiriä on? Toinen sanoi 16 ja toinen 17. Vähän nolona rupesin laskemaan hiiriä uudelleen. Niitä ei ollutkaan kokoajan puhumani 16. Niitä tosiaan oli 17. No hyvä, olin sentään kuvannut ne oikein :D.

       

      blogi6

       

      blogi5


      by minttis with no comments yet
    • Mar 12thTotaalinen inspiraatiopuutos kirjoittamiseen

      SINEAD

      Milloin lie olen viimeksi kirjoittanut… 3vk sitten, vai olisikohan jo kuukausi. Pahoitteluni, mutta ei vaan ole ollut minkäänlaista inspiraatiota ja intoa kirjoittaa, eikä oikein mitään sanomistakaan. Tuntuu että mun elämä on kuitenkin niin tavallista ja tylsää, että mitä se ketään kiinnostaa. Poneista en jaksa höpistä aina ja muuten meidän arki kulkee samaa rataa päivästä toiseen. Kevään tulo ja maailman valaistuminen on myös saaneet minut intoutumaan taas enemmän ulkoilusta ja kaikesta harrastamisesta, tuntuu ettei koneellakaan ehdi istumaan. Töissä on ollut niin huisketta, että työaikaa ei ole bloggailuun liiennyt.

      Jotain pientä kuulumista voisi toki kirjoittaa… Viime viikolla oli isompi lapsi hiihtolomalla sukulaisissa, mutta pienempi joutui tyytymään varahoitoon, kun ei meillä vanhemmilla ollut lomaa. Koululaista viskottiin sukulaiselta toiselle, ympäri suomen. Onneksi lapsi tuntui tykkäävän ja oli kuulemma kivaa reissata. Pienempi riemastui veljen paluusta niin, että hyppeli innoissaan pitkin kämppää ja liukastui maalatulla lattialla. Valitettavasti lasten puinen tuoli osui matkan varrelle, ja siihen jysähti leuka edellä. Iso vekki, hirveä huuto ja paljon verta. Siinäpä se menikin perjantai-ilta, kun päivystykseen ajeltiin 60km päähän ja takaisin. Leuka paikattiin ja taas mentiin. Ensimmäistä kertaa meillä sattui tuommoinen ihan kunnon haaveri, aiemmin ei ole päivystykseen tarvinnut kiiruhtaa noin nopsaan.

      Ponit on taas sairaslomalla, kun niille on kyllä sattunut haaveria haaverin perään, on haavaa kainalossa, kintereessä ja ties missä. Samoin venähtänyttä jalkaa, lentänyttä kenkää ja haljennutta kaviota ihan riittämiin. Nyt odotellaan taas kengittäjää, joka vasta kävi muutama viikko sitten.

      Pahoitteluni blogihiljaisuudesta, koitan parantaa tapani. Edelleen kaipailisin vinkkejä siitä, mitä haluatte kuulla. En ole tainnut koskaan saada yhtään ainoaa kommenttia, niin sekään ei hirveästi motivoi kirjoittamaan. Tuntuu ettei kukaan näitä kuitenkaan lue =D


      by Sinead with 1 comment
    • Feb 21stKoti ja minä

      Siinä se taas meni, nimittäin lasten hiihtoloma. Onneksi lasten isä sai sentää viettää sitä heidän kanssaan, itse en lomalle pääse kuin vasta kesällä. Lapset kävivät leffassa ja herkuttelemassa ja loma tuntuu tehneen kaikille hyvää (tämäkään ei siis koske minua :D).

      Viime viikonlopun vietin sukulaisia tavaten. Sisko lapsineen oli meillä perjantaina kyläilemässä. Oli myös tosi kivaa kummitädillä lauantaina, mutta myös väsyttävää tuo kotoa lähtö. Tässä täytyy kertoa samalla, että olen maailman huonoin lähtemään minnekkään. Meille voi aina tulla, mutta itse olen niin laiska lähtemään mihinkään. Luulen että se onkin syy miksi tykkään panostaa oman kodin ulkonäköön. Pidän siis ihan hirmuisesti sisustamisesta. Olen ihan lääpälläni Englantilaiseen maalaistyyliin. Tässä siitä muutama oiva esimerkki:

      d9f6d059ea8572daf5954ce6e65ab0ce 0af42b4577d881817719e542076e9940

      En pystyisi asumaan täysin valkoiseksi sisustetussa kodissa, mutta en kuitenkaan pidä kauhean vahvoista väreistä. Englantilaisessa maalaistyylissä on värejä käytetty hillitysti, eikä siinä ole niin paljon kiekuroita ja hörhelöitä kuin Ranskalaisessa maalaisromanttisessa sisustuksessa.Siksi siis pidän tästä tyylistä. Ehkäpä saan tännekkin joitakin kuvia meidän kodista, kun nyt saataisiin ensin hankittua uusi sohva tuonne olohuoneeseen.

      Eipä tässä muuta tällä viikolla, kuin että hiukseni leikkasin lyhkäisiksi. Viimeksi minulla oli lyhyet hiukset 6 vuotta sitten, tuntuu ihan kivalta tämä vaihtelu. Tässä nyt sitten kuva vielä minustakin lyhkäsillä hiuksilla :D (toivottavasti en tässä kuvassa näytä 58 vuotiaalta, kun kuulemma siinä edellisess,ä minkä tänne laitoin, näytin 20 vuotta itseäni vanhemmalta)

      1904083_10202063957293177_1686089893_n

      Hyvää viikonloppua kaikille <3


      by Outi with no comments yet

    • Feb 15thMie romahan

      IMG_20140213_064725

      Tässä sen nyt näkee, ei enää muistikaan toimi ajallaan. Sellanen juoksupäivä oli eilen, etten muistanut edes tänne tulla postailemaan.

      Kaikki hyvin valtakunnassa. Myöhästyneet ystävänpäivätoivotukset kaikille ihanille. Ensi perjantaina yritän muistaa postausvuoroni :D

       


      by Outi with no comments yet
    • Feb 14thKeskiviikko oli ja meni

      Sinead

      Ihan tyystin unohtui, mutta eipä sille mitään mahda. Koitan muistaa ensi viikolla =P

      Tulppaanitpic


      by Sinead with no comments yet
    • Feb 5thLeppoisa viikko

      Tällä viikolla on sentään oltu terveenä. Viime viikko meni tytön osalta täysin kotona, ja me isännän kanssa vuoroteltiin hoitovuoroissa. Nyt viikko alkoi sentään normaalisti, ja tää perusarki tuntuu ihan kivalta.  Työt hoituu, hevoset hoituu, lapset käy hoidossa ja on illat ihan iloisia ja leikkiväisiä, koirat nukkuu päivät ja touhuaa illat isäntäväen kanssa. Viikonloppuna ehdin siivoilla ja ulkoilla, liikutella poneja ja hetken levähtääkin. Kipuja oli harvinaisen paljon, mutta en ottanut hirveää stressiä, vaan tein mitä pystyin. Jospa tää tästä vähän helpottaa, kun arki alkaa nyt löytää oman uomansa ja paikkansa. Kokonaisuudessaan tilanne on kuitenkin paljon helpompi, kun kerrostalolta käsin toimittaessa. Kesää kohti mennään, valo ja lämpö alkaa lisääntyä, ja mieli virkistyy. Odotan jo kovasti kevättä, kesää ja ihania lämpimiä päiviä, kun luonto herää henkiin ja voin ihastella järvimaisemaa omasta ikkunastani tai terassilta käsin.

      Kesälle on mielessä jo monta projektia. Niiden toteutumisaste riippuu tietenkin monesta asiasta, mutta jospa ainakin osa selviäisi ihan työn alle ja valmiiksikin, niin ensi talvi olisi taas askelen verran kevyempi kulkea =)


      by Sinead with no comments yet
    • Feb 2ndKännykkäpaasto ja iltapäiväulkoilua

      Eilinen päivä oli malliesimerkki siitä miten asiat eivät aina mene niin kuin suunniteltiin. Minun oli kai tarkoitus siivota, tehdä talven ensimmäiset lumityöt ja kirjoittaa.

      Ei se mennyt ihan niin… Aamulla keksin asian, joka alkoi huolestuttaa. Alkuun sanoin, että soitan asiasta lääkäriin maanantaina, mutta lopulta se vaivasi niin, että soitin päivystykseen. Puhelu venyi ja venyi. Mies kyseli. Kyseli ja kyseli vielä vähän lisää. Kuvittelin hänen punnitsevan ajatustani, epäilyäni liittyen lääkkeeseeni. Sitten se tuli. Yksi elämän mahdollisen taitekohdan kysymyksiä: – Onko lähisuvussa XXX-tapauksia? Taas kerran selitän jollekin, etten oikeastaan tiedä. Äiti itki usein kuinka sairas oli ja miten paljon oli lääkkeitä, mutta ei hän juurikaan puhunut todellisia tietoja sairauksistaan. Mies puhelimessa kehoittaa lähtemään päivystykseen: – Kyllä sun oireet nyt kovin tältä kuulostaa. Pitää mennä tutkittavaksi nyt, ei voi odottaa maanantaihin.

      Seuraavaksi soitan isälle, joka kaivaa äidin kuolinsyypapereita. Lääkelistasta yritämme tulkita sairauksia ja oireita, joita äidillä on ollut. Ehkä myös niitä, jotka on laitettu muun sairauden tai elämäntapojen piikkiin. Kaivan perustiedot XXX:stä. Löydän itseni siinä määrin hyvin, että päivystyksen odotushuoneessa itkettää. Luen netistä diagnoosin saaneiden ajatuksia sairaudesta. Ne näyttävät lohduttomilta. Yritän ajatella, että ei minun elämäni muutu diagnoosista mihinkään. Jos minulla on XXX pahimmat kohtaukset puuttuvat ainakin toistaiseksi, niin miksi ne alkaisivat diagnoosistakaan? Elämä muuttuu sen verran, että ympärillä varaudutaan pahimpaan. Meillä opetellaan piikittämään ja lähisairaalat tulevat kuulumaan niihin sairaaloihin, joissa on valmius hoitaa XXX-potilasta.

      Lääkäri ei allekirjoita XXX:a. Hän haluaa sulkea perusjutut ja lääkkeiden vaikutuksen pois. Otetaan verikokeet ja… Lopuksi lääkäri sanoo sen mitä puhelimessa jo arveltiin: Mun täytyy nyt laittaa sut XXX-epäillyllä eteenpäin. Tutkimuksia ei tehdä päivystyksessä. Jos olo huononee, täytyy soittaa ambulanssi.

      Noh… Tiedän mitä teen ensi viikolla.

      Johtuen eilisen kaaottisuudesta (ja perheillasta pizzan tekemisen, pulkkailun, lumilautailun ja Putouksen merkeissä), bloggaaminen myöhästyi ja tänään tajusinkin, et heeei! On jo helmikuun toinen päivä. Helmikuun, jolle mulla piti olla ihan ihkauudet tavoitteet.

      Kännykkään on kirjattu kaksi asiaa:
      - Iltapäiväulkoilu
      - Kännykkäpaasto

      Iltapäiväulkoilu lienee yksinkertainen selittää. Tahdon imeä itseeni lisääntyvää valoa ja talvipakkasen kirpeää ilmaa. Tahdon päästä ulos muutakin kuin koirien kanssa iltapimeällä. Tahdon kävellä, hiihtää, pulkkailla ja luistella lasten kanssa. Tahdon elää.

      Mutta miten se kännykkäpaasto? Siitä puhuu nyt ihminen, joka kirjoittaa tätä käteen kiinni kasvaneella iPhonella. Itseasiassa haluaisin päättää tämän yrityksen kuun lopussa viikon koko perheen tv-, pelikonsoli-, tietokone- ja kännykieltoon, mutta tässä työtilanteessa se ei kyllä onnistu. Ehkä huhtikuussa?

      Kännykkäpaastossa kyse on siis enemmänkin vähentämisestä, käytön järkeistämisestä kuin käyttökiellosta. Yritin tähän lyhyesti koota ajatuksiani ja tavoitteita.

      1) Haluaisin oppia viettämään tyhjiä hetkiä päivästä ilman facea/pelejä/uutisten lukemista.

      2) Haluan oppia olemaan läsnä. Aika muiden ihmisten kanssa on aikaa muiden kanssa.

      Myönnän, että olen ihminen, joka tykkää tarkistaa kaikenlaista nippelitietoa Googlesta. Jatkossa yritän miettiä tarvitseeko tämä TODELLA tarkistaa NYT kesken tämän keskustelun/tv-ohjelman.

      3) Pelit. Pistetään pannaan kuukaudeksi. Poikkeuksena sosiaalinen pelaaminen. Ei ole pakko levittää Menolipun lautaa voidakseni pelata Mellin, Arin tai Kimin kanssa.

      4) Facen jatkuva tarkkailu pitää loppua. Ennemmin sitten sitä oikeaa viestien kirjoittelua valittujen ihmisten kanssa.

      5) Uutiset. 1-2 lukukertaa täytyy riittää päivään. Sama pätee säätietoihin. Nykyisin noilla uutisillakin tulee täytettyä tyhjiä hetkiä ihan liikaa.

      Pari asiaa hakee vielä lievää määrittelyä:

      1) Facen päivitys/kuvien lataus. Öh. Kuvien lataaminen faceen nyt on tärkeää… Eikö olekin?

      2) Bloggaus/blogien lukeminen. Jos on tilanne (kuten nyt autossa), jolloin bloggaamiselle on luonteva aika, mutta kännykkä on ainoa käytössä oleva väline, se on sallittua.

      Ja sitten… Yhdestä jutusta en tingi. Otan jatkossakin iPhonen sänkyyn yhtä tarkoitusta varten. En vie sänkyyn 1300 sivuista järkälettä, vien puhelimen.


      by minttis with 4 comments
    • ‹ Older Posts Newer Posts ›

      Good Old Fashioned Hand Written Code by Eric J. Schwarz

        Seitsemän tarinaa arjestakulje mun kanssani tämä vuosi…

      • Inkeri
      • Malla
      • MeAn
      • minttis
      • Outi
      • Saphira
      • Sinead