Totaalinen inspiraatiopuutos kirjoittamiseen
SINEAD
Milloin lie olen viimeksi kirjoittanut… 3vk sitten, vai olisikohan jo kuukausi. Pahoitteluni, mutta ei vaan ole ollut minkäänlaista inspiraatiota ja intoa kirjoittaa, eikä oikein mitään sanomistakaan. Tuntuu että mun elämä on kuitenkin niin tavallista ja tylsää, että mitä se ketään kiinnostaa. Poneista en jaksa höpistä aina ja muuten meidän arki kulkee samaa rataa päivästä toiseen. Kevään tulo ja maailman valaistuminen on myös saaneet minut intoutumaan taas enemmän ulkoilusta ja kaikesta harrastamisesta, tuntuu ettei koneellakaan ehdi istumaan. Töissä on ollut niin huisketta, että työaikaa ei ole bloggailuun liiennyt.
Jotain pientä kuulumista voisi toki kirjoittaa… Viime viikolla oli isompi lapsi hiihtolomalla sukulaisissa, mutta pienempi joutui tyytymään varahoitoon, kun ei meillä vanhemmilla ollut lomaa. Koululaista viskottiin sukulaiselta toiselle, ympäri suomen. Onneksi lapsi tuntui tykkäävän ja oli kuulemma kivaa reissata. Pienempi riemastui veljen paluusta niin, että hyppeli innoissaan pitkin kämppää ja liukastui maalatulla lattialla. Valitettavasti lasten puinen tuoli osui matkan varrelle, ja siihen jysähti leuka edellä. Iso vekki, hirveä huuto ja paljon verta. Siinäpä se menikin perjantai-ilta, kun päivystykseen ajeltiin 60km päähän ja takaisin. Leuka paikattiin ja taas mentiin. Ensimmäistä kertaa meillä sattui tuommoinen ihan kunnon haaveri, aiemmin ei ole päivystykseen tarvinnut kiiruhtaa noin nopsaan.
Ponit on taas sairaslomalla, kun niille on kyllä sattunut haaveria haaverin perään, on haavaa kainalossa, kintereessä ja ties missä. Samoin venähtänyttä jalkaa, lentänyttä kenkää ja haljennutta kaviota ihan riittämiin. Nyt odotellaan taas kengittäjää, joka vasta kävi muutama viikko sitten.
Pahoitteluni blogihiljaisuudesta, koitan parantaa tapani. Edelleen kaipailisin vinkkejä siitä, mitä haluatte kuulla. En ole tainnut koskaan saada yhtään ainoaa kommenttia, niin sekään ei hirveästi motivoi kirjoittamaan. Tuntuu ettei kukaan näitä kuitenkaan lue =D
by Sinead with 1 commentKeskiviikko oli ja meni
Sinead
Ihan tyystin unohtui, mutta eipä sille mitään mahda. Koitan muistaa ensi viikolla =P
Leppoisa viikko
Tällä viikolla on sentään oltu terveenä. Viime viikko meni tytön osalta täysin kotona, ja me isännän kanssa vuoroteltiin hoitovuoroissa. Nyt viikko alkoi sentään normaalisti, ja tää perusarki tuntuu ihan kivalta. Työt hoituu, hevoset hoituu, lapset käy hoidossa ja on illat ihan iloisia ja leikkiväisiä, koirat nukkuu päivät ja touhuaa illat isäntäväen kanssa. Viikonloppuna ehdin siivoilla ja ulkoilla, liikutella poneja ja hetken levähtääkin. Kipuja oli harvinaisen paljon, mutta en ottanut hirveää stressiä, vaan tein mitä pystyin. Jospa tää tästä vähän helpottaa, kun arki alkaa nyt löytää oman uomansa ja paikkansa. Kokonaisuudessaan tilanne on kuitenkin paljon helpompi, kun kerrostalolta käsin toimittaessa. Kesää kohti mennään, valo ja lämpö alkaa lisääntyä, ja mieli virkistyy. Odotan jo kovasti kevättä, kesää ja ihania lämpimiä päiviä, kun luonto herää henkiin ja voin ihastella järvimaisemaa omasta ikkunastani tai terassilta käsin.
Kesälle on mielessä jo monta projektia. Niiden toteutumisaste riippuu tietenkin monesta asiasta, mutta jospa ainakin osa selviäisi ihan työn alle ja valmiiksikin, niin ensi talvi olisi taas askelen verran kevyempi kulkea =)
by Sinead with no comments yetOho, taas keskiviikko!
SINEAD
Meinasi mennä kirjoitusvuoro taas ihan ohi. Viime viikko meni pojan sairastaessa ja siskonsa aloitti sitten sunnuntaiyönä. Eilen näytti jo, että tyttö paranee, mutta viime yönä alkoivat hengitysvaikeudet ja tänään nousi kuume uudelleen. Lääkäri totesi, että keuhkoissa rohisee ja toinen korva on tulehtunut. Antibioottikuuri saatiin ja loppuviikkokin menee kotosalla. Me on miehen kanssa jaettu hoitovuoroja miten on vaan kyetty, välillä toinen käynyt aamun töissä ja toinen illan, ja muuten oltu vuoronperään kotona. Pää on ihan sekaisin päivistä ja kalenteri täynnä siirtoja ja muutoksia, ei perässä meinaa enää pysyä. Toivottavasti ei enempää tulisi nyt sairasteluita… Mahatautia pelkään, se kun jyllää jo koululla ja hoitopaikoissa, ajan kysymys vaan koska sekin iskee. Viime talvena kaatoi kaikki muut paitsi minut, joka sitten hoidin, siivosin ja pesin pyykkiä aamusta iltaan.
Koti alkaa vihdoin näyttää, ja ennen kaikkea tuntua, kodilta. Paljon on oltu lasten kanssa keskenämme, kun mies on reissannut nyt kolmatta viikkoa putkeen; onneksi vaan muutaman päivän reissuja, niin olen minäkin välillä ehtinyt töihin sairastelujen lomassa. Pomo alkaa jo varmaan kohta hermostua, kun harva se päivä soittelen olevani jossain muaalla kun missä pitäisi. Aina yhtä kestämätön tilanne, kun kotona ollessa stressaa tekemättömät työt ja töissä ollessa stressaa kotona oleva sairas lapsi ja sen hoitojen järkkääminen.
Ensimmäinen viikko kotona…
SINEAD
Ei oo menny ihan niin kuin Strömsössä… Ekaan viikkoon on mahtunut kolme iltaa täyttä työtä viemäriputkien kanssa, kun niihin oli sitten aikoinaan jäänyt tavaraa, ja se on sinne kivettynyt. Irtoilee nyt paloina ja tukkii putket, kun on käytetty lämmintä vettä ja pesuaineita pyykkikoneessa ja astianpesukoneessa. On sitten rassattu, liotettu ja pesty kivettynyttä/jäätynyttä sitä itseään putkista ja kellarin lattiasta, jonne vedet ehti tulvia. Nyt on pakko antaa periksi ja hommata apua paikalle… Ei paljon innosta ajatella miten iso lasku tuostakin tulee =/ ilmeisesti vielä kyseessä voi olla niinkin ikävä ongelma, että koko viemäristö on jäässä, johtuen tästä omituisesta talvesta. Pitkä ja märkä syksy jätti maaperän likomäräksi, lunta ei ole juurikaan ja nyt tuli kunnon pakkaset. Routa on mennyt hetkessä todella syvälle, ja jäätänyt kaiken mennessään. Se ettei putkisto pysy auki kolmesta avaamiskerrasta huolimatta, kertoisi juuri jäätymisestä. Ja sehän on sitten ikävämpi juttu, kun siihen ei auta oikein mikään muu kun koko pihan avaaminen ja putkien eristäminen.
Lämpötilaan on pitänyt vähän totutella. Pientalo on viileämpi kuin keskuslämmitetty kerrostalo, koska lämmitetään vaan puulla ja lämpö ei synny eikä jakaannu tasaisesti. Ilmavirrat tuntuvat vetona. Ensin on kylmä, sitten liian kuuma ja kohta taas kylmä, kun työpäivinä ei pääse heti aamusta aloittamaan lämmitystä. Yöllä pitää sitten heräillä sulkemaan peltejä, kun hiillokset ovat sammuneet. Onhan siinä tulessa tunnelmansa, mutta vaatii se työtäkin.
Mutta on tässä toki ne hyvät ja ihanatkin puolensa. Talli on lähellä ja talon tunnelma on ihana. Näen jo mielessäni miltä täällä näyttää sitten, kun yläkerta on valmis ja tämän alakerran saa sisustaa oleskelutilaksi. Nyt tänne on toki survottu kaikki mahdollinen omaisuus, joka ei kylmää siedä. Sitä aikaa odotellessa, että pääsee oikeasti laittamaan paikat kuntoon.
Alkuviikko on mennyt kotona, kun poika on kuumeillut ja isäntä on taas ulkomailla; minunhan se on työni jätettävä tekemättä ja vahdittava sairasvuoteella. Omakin niska on kyllä ollut siinä kunnossa, että iihan hyvä ettei ole tarvinnut autoilla ja istua täyttä työpäivää. Maanantaina ehdin sentään aamupäiväksi toimistolle, valmistelemaan viimevuoden raportointeja ja tilastoja.
Tänään meidän mäyrispappa täyttää 12 vuotta! Uskomatonta mutta totta, pappa on paremmassa kunnossa kun vuosiin =) Onnea muruselle <3 Poneilla on ollut mukavat oltavat parina viime päivänä, kun pakkanen on vähän hellittänyt. Ei tarvitse koko ajan olla ulkona paksujen loimien alla. Rakkaista rakkain Mummoponikin on jo virallisesti 28 -vuotias!
Kotona ollaan
SINEAD
Nyt on kiire ja hoppu pikkuhiljaa helpottamassa. Kerrostalon ovi sulkeutui eilen viimeisen kerran; sieltä on kaikki kannettu pois ja siivottu. Nyt voi vihdoin alkaa keskittymään oman kodin tekemiseen. Tällä hetkellä tavarat ovat missä sattuu ja paljon on kokonaan purkamatta. Siitä ne pikkuhiljaa toivottavasti paikkansa löytävät, tai siirtyvät varastoon jonnekin muualle. Olo on vähän epätodellinen ja kamalan väsynyt, vieläkään sitä ei oikein ymmärrä, että koteja on nyt yksi, johon saa keskittää kaiken voimavaransa. Ei tarvitse enää hypätä aamulla ekana autoon hoitaakseen hevoset, vaan riittää kun kävelee pihalle. Tuntuu uskomattoman helpolta vaan laskea koirat ovesta ulos ja samalla mennä itse kantelemaan heinät ja vedet tarhoihin. Lapset saavat jatkaa unia ja minä laitan ponit pihalle ja siivoan karsinat. Monta pikkuhommaa voi jättää illaksi, kun tietää että ne voi tehdä rauhassa ja yksi kerrallaan. Tallissa voi piipahtaa kun siltä tuntuu. Olo alkaa pikkuhiljaa olla rennompi, vielä kun ehtisi vähän levätä ja kerätä voimia.
Alkuviikkoon toi omaa hankaluuttaa räjähtänyt rengas, jonka vuoksi jouduin tunnin odottamaan pakkasessa apua. Ohi ajoi kymmeniä, ellei jopa satoja autoja, ja kukaan ei pysähtynyt. Minulla oli hätävilkut päällä ja ohiajajat näkivät taatusti, että yritän saada rengasta vaihdettua liian vähissä vaatteissa ja epäkäytännöllisissä korkokengissä, mutta eipä löytynyt teiden ritaria auttamaan pulttien kanssa. Neljä pulttia viidestä sain taisteltua auki, mutta se yksi ei antanut millään periksi. Minuuttissa oli rengas vaihdettu, kun apu lopulta saapui paikalle. Oltiin sitten tunnin verran myöhässä lapsia hakemassa, kyllä hävetti. Ja kiire oli koko illan ihan kauhea, kun oli pakko ehtiä hoitaa sata asiaa ja käydä kerrostalolla siivoamassa. Mutta kaikesta selvittiin. Nyt on autossa uudet renkaat alla ja huollossa käyty säätämässä kaikki aurauskulmat ja paineet kohdilleen. Kelpaa taas ajella =)
Talon kanssa on vähän alkukankeutta, kun pitää koittaa saada kaikki vempaimet kytkettyä. Eilen saatiin vihdoin telkkari ja astianpesukone toimintakuntoon, tämän päivän ohjelmassa lienee pesukoneen kytkemisyritys. Saa nähdä osaanko tehdä sen itse, mies kun lähti heti reissuun. Uuneja saa lämmitellä ihan urakalla, kun iski näin kovan pakkasjakson. Mutta mukavaahan se toisaalta on, katsella tulta ja kuunnella sen kotoisaa rätinää =) Vähän vielä kroppa totuttelee vetoon ja lämpötilan vaihteluun, olin jo liian hyvin sopeutunut kerrostalon tasaiseen lämpöön. Toki talo on nyt paljon paremmin eristetty kun ennen, mutta silti se erityyppinen lämpö tuntuu alkuun vähän epämukavalta.
Pari kuvaa teille. Ostin uuden leivänpaahtimen ja vedenkeittimen, kun entiset olivat ihan kamalassa kunnossa. Vielä pitäisi mikro ja kahvinkeitin vaihtaa. Taidan ostaa vihdoin sen himoitsemani Moccamasterin…
Meillä on paljon tummia, massiivipuisia huonekaluja. Niillä saadaan perinnehenkisyyttä taloon, ja ne istuvat sinne varsin kivasti, hirsiseinien kaveriksi. Vastapainoksi meinasin yläkerrasta tehdä huomattavasti modernimman ja valoisamman. Tauluja on muutamia, ja ne mitä kelpuutan paraatipaikoille, on yllättäen eläinaiheisia 
Kotia kohti
SINEAD
Maalausta, remontointia, siivousta, kuuraamista, järjestelyä, pakkaamista, muuttamista… mm. näistä on alkuvuosi tehty. Väliin on mahtunut myös töitä ja hevoshommia, mutta päällimmäinen juttu on ollut talon saaminen asumiskuntoon ja kerrostalokämpän tyhjääminen. Viikonloppuna olisi tarkoitus saada homma viimeisteltyä ja puoleen kuuhun luovuttaa evakkokämppä vihdoin pois. Valoa kohti, sanoisinko. Taakka tuntuu päivä päivältä kevenevän ja elämä voittaa taas. Viimeinen rypistys vielä ja ensiviikolla tämä synkkä ajanjakso on vihdoin takana! Ehkä sitten jaksan ja ehdin postata taas kunnon tekstin…
by Sinead with no comments yetTuskallinen migreeni
SINEAD
Eilinen meni sumussa ja tämä aamu on aloitettu taas makaamalla vessassa oksentamassa. Töihinkään en kyennyt lähtemään. Tämän viikon postaus siis jää kokonaan välistä.
Hyvää Uutta Vuotta 2014!
by Sinead with no comments yetHyvää Joulunaikaa!
SINEAD
Joulu on mennyt taas kiireessä ja touhussa, kaikki on levällään, siivoukset puolitiessä ja pinna kaikilla tiukalla. Mutta tässä se joulu menee, koitetaan ottaa irti se mitä siitä irti saadaan. Eilisaamuna sentään keli suosi, ja saatiin hetkellisesti valkea joulu. Nyt on taas kaatosade ja mieli yhtä harmaa kun tuo ilma ulkona. Poni on taas sairastellut, ja vaatinut resurssejani paljon enemmän kun minulla olisi antaa. Vakavasti harkitaan josko olisi aika päästää se pois, kun en vaan pysty nyt hoitamaan sitä sillä intensiteetillä, mitä eläin vaatisi. Apua ei ole juuri tarjolla, yksin on pärjättävä -kaikki muut vetoavat joulukiireisiin ja huonoon keliin. Mutta nyt kiireellä kohti päivän töitä, niitä riittää sekä talolla, tallilla että täällä kämpillä.
Aattoaamun sininen hetki ja hetkellinen lumihuntu <3
Talvi hukassa ja joulumieli piilossa kiireen alla…
SINEAD
Käsittämätön keli; pilkkopimeää ja tappoliukasta. Lumet alkaa olla kohta kokonaan sulaneet, jäljellä on vain peilijäätä ja loskaa. Kohta taas pakastaa, niin joka paikassa on sitten entistä liukkaampaa ja kivikovaa. Tämä vuosi on kelien suhteen ollut niin hieno, että pitihän näiden parin viimeisen kuukauden sitten korjata tilanne ihan kunnolla.
Kamala kiire edelleen, niin töissä kun kotonakin. Joulua en ole ehtinyt edes ajattelemaan, ahdistaa koko pyhä. Ei ole ajatusta ruuista, lahjoista, kuusesta tai muustakaan, ja ottaa päähän kun edes yrittää miettiä. Rahat on tiukilla, ei voi vaan ostaa; pitäisi etsiä ja vertailla, ostaa edullista, mutta käyttökelpoista. Eli en taida ostaa yhtään mitään; jospa isovanhemmat muistaisi lapsia edes jotenkin. Mun oma joululahjatoiveeni oli, että saisin lieden tai jääkaappipakastimen, ne kun on hommattava ennen tammikuuta, ja alkaa tulla jo kiire. Muutto painaa päälle, remontti junnaa ja kamaa on ihan liikaa. Kaikki pitäisi käydä läpi, ja heittää tarpeeton mäkeen. Muutaman vaatesäkin olen jo setvinyt, mutta edelleen iso osa kamasta pitäisi saada sijoitettua jonnekin. Konttiin lähtee osa ja myyntiin osa, mutta säästöönkin jäävää on luvattoman paljon. Ärsyttävää olla hamsteri; ja vielä ärsyttävämpää huomata tosi usein, että se säästöön laitettu tavara tulee vielä ihan oikeasti tarpeeseen. Olis vaan kunnollista säilytystilaa riittävästi! Sopiihan meille sitten, kun talo on valmis. Nyt kuitenkin muutetaan vaan alakertaan, joka sekin on osin kesken. Edes sängyt ei tule mahtumaan mukaan, vaan joudutaan talvi pärjäilemään vuodesohvalla ja patjoilla. Saahan nähdä millainen sumppu se asuinosa on, kun kamat on kannettu sisään. Pelottaa suorastaan… Kunhan nyt saisi edes vessan ja keittiön käyttökuntoon, niin sekin olisi jo paljon. Ja siivota pitää, että rakennuspölyt ja homepölynrippeet saataisiin pois ärsyttämästä. Siivousta ei vaan voi vielä tehdä, kun paikat on ihan vaiheessa; ja kamaa ei voi kantaa ennen kun on siivottu, että eivät turhaan saastu. Kiirettä vaan tulee pukkaamaan, muuttopäivä tulee ihan liian pian!
Ponit on unohtuneet ihan kokonaan. Niillä taitaa olla nyt talviloma, kun resurssit ei vaan riitä niiden liikuttamiseen; eikä halukkaitakaan tunnu jonoksi asti olevan. Pari kertaa viikossa olen selkään ehtinyt, ja se näkyy. Ylivirtainen pukkiponi alkaa olla jo aikamoisen haastava ratsastaa… Tartteis päästä maastoon ja oikeasti juoksemaan. Ehkä sitten tammikuussa, kun ollaan vihdoin kotona. Ainoa asia mikä tässä suossa tuntuu lohduttavalta on se, että muutaman viikon päästä tämä helvetti alkaa olla voitonpuolella!
Tässä kuva tulevasta olkkarista. Seinän hirret on alkuperäiset, 1940-luvulla paikalleen laitetut. Lattia on maalattua lankkua ja isosta ikkunasta näkee järvelle <3
